Hiihtoloma lähestyy kovaa vauhtia. Etelässä se toki on jo alkanut, mutta ihan en siihen aikatauluun ehtinyt. Meillä täällä kotikulisseissa sairastetaan. Ei yllättävää, kun on kaksi päiväkoti-ikäistä lasta perheessä ja yksi vanhempi, joka kiertää päiväkoteja ja kouluja 😅 Miten se onkin niin, että sitten vasta kun lapset ovat jo terveenä, niin aikuiset sairastuvat yhtäaikaa? Ja toki niin, että ne 3 päivää sisätiloissa olevat lapset ovat täynnä energiaa eikä yhtään täysin toimintakykyistä aikuista ei ole talossa. On kyllä käytetty kaikki kortit; tunnin kylpyaika, puheterapialaukun tutkiminen, piirtämiset ja askartelut, keittiönkaappien tutkimukset yms. Mikä teillä on varma kiinnostuksen kohde, kun haluaisi hetken hengähtää?
On tästä sairastamisesta se hyvä puoli, että ehtii ajatella blogijuttuja 🤩 Tämä loputon lumi ja ihana kevät aurinko innoitti kehittelemään hiihtolomaa ajatellen erilaisia kivoja puuhia. Sellaisia, joissa voi harjoitella kielen ja puheen taitoja ohessa. Ota tästä hiihtolomalle viihdyttäjäksi tai sitten helpottamaan tulevia työviikkoja. Helppoja ja nopeita toteuttaa👌
1. Paperilumisota
Paperia myttyyn ja heittelemään kaveria ihan luvan kanssa. Voi vaikka miettiä eri yläkäsitteitä, esim. tietyn väristä asioita, tai tähdätä paperipallolla nimeten esineitä tai kuvia. Toimii myös etänä👌🏻 Tai jos haluaa oikeasti digitaalisen lumipallopelin, niin kurkkaa täältä aiheeseen sopiva BOOM-peli. Nappaa hiirellä lumipallo ja heitä se. Harjoituksen kohteena voi olla mikä tahansa tavoite tai pallojen alta löytyvien kuvien nimeäminen.
2. Väritä hassu kuva
Löysin tällaisen hassun talvisen kuvan täältä ja kaiken lisäksi siitä on myös väritettävä versio! Kerro lausein hassu juttu ja väritä se. Myös loistava kotitehtäväidea. Toinen ajatus tämän käyttöön olisi värittää ohjeen mukaan hassu kuva, jolloin kuuntelu ja ymmärtäminen ovat tavoitteena.
3. Piirrä lumiukko
Kuinka yksinkertaista! Molemmat piirtävät oman näköisen lumiukon ja sitten kerrotaan kuvaillen piirustuksesta. Lisäksi voidaan vertailla kuvia, jolloin tulee hienoa harjoittelua komparatiivi-muodoille (isompi, pyöreämpi, matalampi..) Toimii myös etänä👌🏻
4. Talvinen sanavarasto(-retki)
Tähän ei tarvita välttämättä kuin kävelyretki ulos ja tarkat silmät bongaamaan kaikkea talvista. Lasta voi motivoida niin, että otatte valokuvia kaikesta talveen liittyvästä. Samalla vahvistuu sanat, kuten lumiukko, pulkka, lumikola, jää, liukas, kylmä, iso kasa.. Sisätiloissa vastaavaa treeniä sanavarastolle ja kerronnalle saa näillä talvisilla kuvilla.
5. Digitaalinen taskulamppuleikki
Tämä BOOM-peli on ehdoton hitti etäpuheterapiaan, mutta miksei myös vaikkapa hiihtolomalle tablettipeliksi. Etsi kuvasta talvisia asioita liikuttamalla taskulamppua ruudulla. Tavoittena esimerkiksi nimeäminen, yläkäsitteiden pohtiminen ja sijaintikäsitteet.
6. Heitä ja tähtää vaahtokarkkeja
Harjoitele omaa äännettä, ja yritä osua minivaahtokarkilla omaan mukiin! Harjoittelun lopuksi vaahtokarkkien sekaan saa tietenkin kaakota. Soveltuu erityisesti kotiharjoittelun motivoimiseksi tai pelkkään hauskanpitoon!
7. Pingviinin lumileikit
Harjoittele kirjainten tai numeroiden piirtämistä sokeriin sormella tai leluilla. Sokeri muistuttaa ihan lunta, johon pingviini tekee kuvioita, mutta kuten kuvasta huomaatte sitä saattaa lähteä parempiin suihin tehtävän aikana. Sotkun riski on kohtalainen 😅
8. Askartele sulanut lumiukko
Sulanut lumiukko -askartelu kaiken ikäisille löytyi täältä blogista! Tarvitset minigrip-pussin, partavaahtoa, oranssia ja mustaa pahvia sekä askartelusilmät. Tavoitteena voi olla mm. ohjeiden ymmärtäminen, käsitteet (muodot ja sijainnit) sekä toimintasanat ja toiminnallinen tekeminen.
Löytyikö mieleistä puuhaa hiihtolomalle tai tuleville talviviikoille? Vinkkaa oma lempparisi näistä tai omista talvitehtävistä. Nauttikaa auringosta!
Puhetta Terapeutista sivuilla on ollut hiljaista, koska kuliseissa riittää menoa ja meininkiä! Meidän MiniTyyppi on liikkeessä koko hereilläoloaikansa, joten niin olemme mekin. Nykyään ei enää kävellä, vaan juostaan paikasta toiseen. Jostain syystä illalla kun istahtaa klo20.30 ensimmäistä kertaa, ei olekaan enää energiaa jakaa ideoita muille 😅 Nyt kuitenkin teille tarjolla syksyisiä ideoita.
Syksy on mielestäni ihanaa aikaa, vaikkakin siihen liittyy nykyään aika paljon hiekkaa eteisessä, kuravaatteiden pyöritystä ja haravointia 😏 Onneksi ulkona ja erityisesti metsässä on niin ihanat värit, että se jo saa mielen rentoutumaan. Miksipä ei siis hyödynnettäisi syksyä ja värikkäitä lehtiä myös puheterapiassa?
Olisi ihanaa, jos ulkopuheterapia järjestyisi kaikkien kanssa, mutta niihin hetkiin kun se ei ole mahdollista, täältä tai täältä voi tulostella muutamat syksyn lehdet sisälle syyspuuhiin. Lehtitehtäviä voi vinkata myös kotiin perheille ulkoilun lomassa tehtäväksi.
Heitä ilmaan
Tätähän syksyn lehdillä KUULUU tehdä! Heittää ilmaan ja katsoa, kun ne “satavat” alas. Harjoitteltua tulee esimerkiksi ylös ja alas, heittää ja ottaa kiinni, paljon ja vähän. Meidän MiniTyypistä on hassua, kun lehdet tarttuvat hänen pipoon, kenkään tai hanskaan (ja sanavarasto sen kuin rikastuu vaatesanoilla!)
Sisälle suositus käyttää silkkipaperia!
Piilota lehtien alle
Piilotetaan lehtikasaan jotain, joka pitää sitten etsiä. Tämän voi valita harjoiteltavan asian mukaan, laminoidut tehtäväkortit sujahtavat mukavasti lehtien alle piiloon, tai sinne voi piilottaa vaikka pieniä ulkoleluja tai aarrekiviä. Harjoittelussa myös alla-sijaintikäsite.
Lehtikasa verbit
Millä eri tavoin voi lehtikasassa liikkua tai mitä kaikkea siellä voi tehdä? Kokeile hypätä, juosta, istua, seistä, uida, maata, kieriä, pyöriä, heittää, painaa, puhaltaa ja niin edelleen. Täällä MiniTyyppi teki lehtikeittoa ämpärissä ja taas sanavarasto kiittää; sekoittaa, kaataa, maistaa.
Värit
Tämä taitaa olla itsestäänselvyys syksyn lehtien kohdalla, mutta pakko se on tänne laittaa. Värien harjoittelu! Etsi samanväriset lehdet omiin kasoihinsa, etsi samanvärinen tavara hiekkalaatikosta, kasaa tietynväriset lehdet ämpäriin, toiset vaikka leikkikuorma-auton lavalle.
Lehden piilotus
Piilotetaan lehti sisällä (tai miksei ulkonakin) ja annetaan ohjeita, mistä se voisi löytyä. “Lehti on sohvan alla”/ “Lehti löytyy sieltä paikasta, missä voi heittää löylyä”. Harjoitelussa ohjeen mukaan toiminen tai ohjeen kertominen sekä sijaintikäsitteet ja kodin (tai pihan) sanasto. Tehtävän voi myös kääntää kysymys-muotoon, eli etsijä kysyy “Onko lehti olohuoneessa?”/ Onko lehti jonkin alla?”
Lehtien kerääminen
Kerätään lehtiä ja harjoitellaan toistoa vaativia tehtäviä. Jokaisesta nostetusta lehdestä, sanotaan harjoitussana, esimerkiksi /s/-äänteellä alkava sana, tai keksitään vaikka sana yläkäsitteen mukaan. Harjoittelussa myös laskeminen!
Lehtien aarrejahti
Lapsen tehtävänä on etsiä lehtiä ohjeen mukaan, esimerkiksi “etsi lehti joka on punainen”/ etsi lehti joka on kiven päällä”/ etsi 3 lehteä, jotka ovat eri suuntiin” /etsi lehti jossa on reikä /etsi lehti, joka on pieni” jne.
On tieto, että pienet lapset kysyvät kysymyksiä välillä paljon! Vanhemmat saattavat ihan tuskastua, kun pahin kyselyvaihe iskee. Mutta entäpä, jos me aikuisetkin käytämme liikaa kysymyksiä? Havahduin yhtenä päivänä siihen, että puhun melkein kokoajan kysymysmuodossa meidän MiniTyypille. ”Löysitkö auton?”, ”Minne pallo menee?”, ”Onko sulla kirja?”. MiniTyyppi on 9kk ikäinen enkä siis oleta hänen vielä vastaavan, kunhan höpöttelen hänen kiinnostuksen kohteistaan. Tiedän kuitenkin puheterapeuttina, ettei kysymysten esittäminen tässä määrin ole välttämättä paras lähestymistapa MiniTyypin oman puheen tuoton tukemisessa. Äiti-minä jäi kiinni puheterapeutti-minälle 😀
Tästäpä syntyi siis tämän päivän blogi. Voiko kysymyksiä olla liikaa? Mahdollistaako kysymysten kysyminen lapsen oman puheen tuoton? Mitä kysymykset tekevät keskustelulle? Millaisia kysymyksiä kannattaa käyttää? Oliko tässäkin jo liikaa kysymyksiä? 🙈
Minulla on ajatuksena mallittaa, lisätä ja monipuolistaa lapsen puhetta, mutta liiallinen kysymyksien esittäminen saattaa itseasiassa vähentää lapsen puhetta (Hanen Program, 2016). Hanen vinkkaa, että kysymyksiä esittäessä kannattaa olla tarkkana, ettei esitä niitä liikaa. On hyvä miettiä myös lapsen taitotasoa. Jos vastaus on ilmiselvä, ei kysymystä ehkäpä kannata kysyä. Liian vaikeiden kysymysten kohdalla taas lapsen voi olla mahdotonta vastata, jos ei ymmärrä kysymystä tai hallitse sanoja vastatakseen. Lisäksi kannattaa pitää mielessä, että kysymykset liittyisivät lasta kiinnostaviin asioihin, jotta motivaatio keskusteluun säilyy.
Liiallinen kysymyksien esittäminen saattaa itseasiassa vähentää lapsen puhetta.
Jos keskustelu perustuu pääosin kysymyksiin, se on aikuisen vetämä. Lapsen vastausvaihtoehdot jäävät lyhyiksi.
”- Löysitkö auton?” ” – Joo.” ”- Minne pallo menee?” Lapsi osoittaa sormellaan. ”- Onko sulla kirja?” ”- Joo.”
Tällä tavoin ei lapsi pääse käyttämään esimerkiksi sanoja auto, pallo tai kirja.
Isomman lapsen kohdalla kysymyksiä esittäessä saattaa huomaamattaan rajata mitä lapsi voi vastata.
”- Onko sinulla uusi mekko?” ”- Joo.” ”- Mistä sait sen?” ”- Lahjaksi.”
Tässä esimerkissä ei oikein syntynyt keskustelua, sillä kysymysten esittäjä vetää keskustelua ja rajaa vastausvaihtoehtoja. Kommunikoinnissa pitäisi pyrkiä vuorottelemaan tasapuolisesti ja molemmilla pitäisi olla mahdollisuus tehdä omia aloitteita.
Kun tavoitteena on saada lapsi osallistumaan itse aktiivisesti ja kertomaan, voisi kysymysten sijaan käyttää kommentointia sekä kuvailevaa ja kertovaa puhetta. Siis yksinkertaisesti kertoa mitä tapahtuu, mitä havaitsee, mitä itse tekee tai mitä lapsi tekee. Lapsi kuulee aikuiselta mallin ja voi halutessaan tarttua siihen kertomalla ja kommentoimalla itse. Myös paine vastata jää tällöin pois.
Kysymysten sijaan voi käyttää kommentointia, kuvailevaa ja kertovaa puhetta
On todennäköistä, että kun aikuinen kertoo tai kommentoi tapahtumista ja havainnoista ympärillään, niin lapsikin käyttää enemmän sanoja, kertoo yksityiskohdista ja omista mielenkiinnon kohteistaan. Esimerkiksi kommentoimalla, ”Sinulla on uusi mekko”, jättää lapselle mahdollisuuden kertoa mitä ikinä haluaakaan (tai olla kertomatta mitään).
”- Joo, sain sen lahjaksi synttäreillä viikonloppuna.” ”- Kuulostaapa kivoilta synttäreiltä.” ”- Meillä oli siellä taikuri, joka teki ilmapalloeläimiä!” -”Ihan tosi? Vau!” -”Se teki mulle koiran ja mun kaverille miekan.”
Kommentointi ohjaa lasta kysymyksiä vähemmän, ja mahdollistaa lapsen omat aloitteet sekä luonnollisen keskustelun.
Kysymyksilläkin on toki paikkansa! Tarkoitus ei ole lopettaa kysymysten kysymistä, vaan löytää tasapaino kommentoinnin, kertomisen, kysymysten ja lapsen aloitteiden osalta. Kysymyksiä jopa suositellaan käyttämään ylläpitämään keskustelua. Hyvä vinkki on 3:1, eli 3 kommenttia ja 1 kysymys.
Esimerkiksi ruokaleikissä kolme kommenttia: ”- Keitän meille keittoa.” ”- Nyt pilkon tämän porkkanan.” ”- Haluaisin punaisen lautasen.”
Ja yksi kysymys: ”- Mitä ruokaa sinä haluat?”
Jokaisen kommentin jälkeen lapsella on mahdollisuus käyttää oma vuoro ja kertoa jotain omista mielenkiinnonkohteistaan. (Myös siis jostain aivan toisesta mistä aikuinen puhuu). Voi olla, että aikuisen kysymystä ei tarvitakaan, kun lapsi vie keskustelua eteenpäin. Yksittäinen kysymys on kuitenkin hyvä keino osallistaa lasta, jos hän ei itse tee aloitteita.
Kysymyksien asettelussa voi myös mahdollistaa lapselle suuremman roolin ja enemmän vastausvaihtoehtoja esittämällä esimerkiksi avoimia kysymyksiä. Avoimeen kysymykseen ei ole pakko vastata tai voi vastata monella tapaa, kuten ”Minneköhän se auto menisi seuraavaksi?”
Kuka muu tunnustaa käyttävänsä liikaa kysymyksiä lasten kanssa? Sorrun tähän myös etäpuheterapiassa, mutta nyt ryhdistäydytään! Tässä meille hyvä harjoitus: muuttaa päivässä kolme kysymystä kommentiksi tai kertovaksi puheeksi.
”- Löysitkö auton?” -> ”- Sinulla on hieno auto.”
”- Oliko sinulla kiva päivä tänään?” -> ”- Minulla oli tänään kiva päivä, kun sain nauttia aurinkoisista talvikeleistä.”
”- Missä sinun kengät ovat?” -> ”- Sinullahan ei ole vielä kenkiä!”
Käsi ylös, jos perheessäsi joku on nuhanenä! Täältä löytyy 3/4 perheenjäsentä pikkuflunssassa. Sellaisessa, että meno ei juuri hidastu, mutta korona-aikana mihinkään ei voi mennä. Onneksi on lähimetsä ja Legot, muuten olisi kyllä tehnyt kulunut viikko liian tiukkaa. Ja onneksi on puheterapeuttiblogi, jossa on mieltä piristävää luettavaa, aiheena ihanat Roihuset!
Nyt on kyllä taas herkkua luvassa! Olen saanut tutustumisversion Roihusten matkassa tehtävämateriaalista Kipinäkeskukselta ja Puhetta Terapeutista testaa- osio saa vihdoin jatkoa. Mainittakoon tähänkin, että valitsen itse materiaalit mihin tutustun ja kirjoitan niistä vain omia ajatuksiani ja havaintoja. Jos Roihusten materiaalit eivät ole vielä tuttuja, niin katso täältä ensimmäinen esittely Roihusten arjessa -paketista, niin saat paremman käsityksen mistä on kyse.
Olen Roihusten suuri fani, ja Roihusten ensimmäinen paketti oli jo aivan valtavan monipuolinen kielellisten taitojen paketti. Roihusten matkassa on sarjan kolmas osa, ja uskaltaisin väittää, että tämä paketti on vielä edeltäjiään kattavampi! Tämä materiaali on monipuolinen kommunikoinnin ja kielellisten taitojen tukemisen paketti. Paketin ovat suunnitelleet Kipinäkeskuksen puheterapeutit ja Roihusten kuvituksen on toteuttanut Nadja Sarell. Materiaali on luotu Roihusten perheen ympärille, johon kuuluvat isoveli Otto, Oona-sisko, pikkuveli Aapo sekä isä ja äiti, ja tietysti Eppu-koira. Tässä materiaalissa tutuksi tulee mummin lisäksi myös vaari sekä muita lähi-ihmisiä. Kuten edeltäjänsä, tämä paketti toimii varmasti mm. varhaiskasvatuksessa, suomi toisena kielenä opiskelussa, erityisopetuksessa sekä puheterapiassa. Varmasti löytyy myös sellaisia perheitä ja vanhempia, jotka saavat tästä paketista apua kielellisten taitojen harjoitteluun.
Roihusten matkassa pohjautuu aiemmista paketeista tuttuihin A3-kokoisiin tapahtumakuviin (edellisessä postauksessa arkikuva-nimellä), jotka tällä kertaa sijoittuvat eri paikkoihin mm. lääkäriin, kauppaan ja syntymäpäiville. Jokaiseen tapahtumakuvaan on nyt myös johdantotarina kysymyksineen, joilla pääsee mukavasti alkuun. Tuttuun tapaan mukana on satoja PCS-kuvakortteja, kerrontakortteja ja toimintataulut tapahtumakuviin liittyen sekä uusia pelimateriaaleja kuten uudet ahmattihahmot, spinneri ja taskunoppa.
Nämä kaikki materiaalit ovat järjestettynä selkeästi isoihin napillisiin muovitaskuihin niin että, esimerkiksi talvikuvaan liittyvät materiaalit ovat kaikki saman muovitaskun sisällä, ks. alla. Sadat pikkukortit on koodattu merkein niin, että ei haittaa vaikka kaikki kortit menisivät sekaisin keskenään.
Roihusten matkassa panostaa edeltäjiään enemmän kerrontataitoihin ja tällä kertaa mukana on lisäksi kerronta kuvasarjat, kerronnan PCS-kuvat (hahmot ja paikat), riisutut tapahtumakuvat ja paperinuket. Löytyypä laatikosta myös valkotaulu ja tussikin. Sähköisesta materiaalista vaikka mitä voi hyödyntää kerrontaan, kuten esimerkiksi kerronnan vihjekortit (kuka, missä, milloin jne.) tai tarinapohjat, joihin voi piirtää tai kirjoittaa itse kerrotun tarinan.
Sähköinen materiaali ja käyttöopas ovat entistä kattavampia ideoineen, tulostettavine peleineen ja ohjeineen. Ohjekirjasta haluan antaa erityisesti plussaa. Se on selkeä, ja siinä on hyvin neuvottu mitä pitää sähköisestä materiaalista askarrella mitäkin leikkiä varten. Sähköisestä matskusta löytyy myös todella kätevä lista kaikista 508 PCS-kuvasta, jota on tullut tietokoneen HAKU-toiminnolla hyödynnettyä. ”Mistä pussista löytyy KORJATA-kortti? …Kaupunki- ja kesäpuuhat -pusseista!”
Suurin osa materiaalista on käyttövalmista, mutta kerrontakuvat, paperinuket ja kuvasarjat pitää leikata itse. Lisäksi sähköinen materiaali sisältää yli 150 sivua pelejä ja tehtäviä, jotka voi itse tulostaa ja askarrella omien tarpeiden mukaan. Tai hyödyntää sellaisenaan etäterapiassa! Tuttuun tapaan Boadmaker-lisenssillä materiaaleja pystyy muokkaamaan itselleen sopivaksi.
Esittelen tässä vähän tarkemmin uusia lisäyksiä, mitä Roihusten matkassa paketista löytyy. Meidän 4v -testaaja ihastui salamannopeasti riisuttuihin tapahtumakuviin ja paperinukkeihin.
Nämä tarjoavat loistavan mahdollisuuden leikkiin ja lapsilähtöiseen harjoitteluun! Riisutuissa tapahtumakuvissa ei siis ole ihmisiä tai tavaroita piirrettynä lainkaan, vaan kuvassa on tyhjä paikka, esim. tyhjä kauppa tai lääkärin vastaanotto. Meidän kauppaleikkiin lisättiin kuvakortteja ostettavista asioista ja piippasimme ne sitten kassalla. Kokeilimme tehdä ostoksia myös ostoslistan mukaan; kirjoitimme yhdessä muutamia sanoja listaan ja Oona-paperinukke kävi ne hakemassa kaupasta. Leikki jatkui Tyypin vetämänä luonnollisesti kohti synttäri-tapahtumakuvaa, jonne ruoat laitettiin esille. Pian vieraita olikin jonossa synttäreillä pitkä liuta onnittelemassa sankaria.
Tässä Roihusessa on otettu kerronta vahvasti mukaan, mikä on loistojuttu! Jos kerrontataidot kiinnostavat, kannattaa kurkata aiempi postaukseni tähän liittyen. Roihusten paketista löytyy materiaalia oikeastaan kaikkiin kerronnan osa-alueisiin. On kuvasta kertomista, uudelleen kerrontaa ja tarinan rakenteen harjoittelua vihjekortteineen ja kerronnan osien, kuten kuka, missä, milloin, harjoittelua. Tapahtumakuvat myös houkuttelevat tuttuudellaan lasta kertomaan omakohtaisista kokemuksista, esimerkiksi kesäpuuhista tai lääkärikäynnistä.
Kuvasarjat ovat yksi ihana kerrontauutuus tässä paketissa. En ehtinyt edes leikata kuvasarjoja, kun meidän 4v Tyyppi halusi jo kertoa minitarinat.
Jos vaan ehtii leikkaamaan kuvasarjat, niin saa hieman haastavamman tehtävän, kun ensin järjestää kuvat ja sitten kertoo minitarinan. Tarinat linkittyvät ihanasti isoihin tapahtumakuviin! Jos jotain voisin toivoa lisää tähän Roihuseen, niin se olisi näihin kuvasarjoihin lauseenmuodostus kortit. Tein siis pieniä lisäyksiä omaan Roihuseeni, jotta myös kuvasarjoihin löytyi tarvittavat kuvat esim. ISÄ PAKETOI LAHJAN tai MUMMO KYLVÄÄ SIEMENET.
Erityisen maininnan haluan antaa käsitteille, joita Roihusessa on mietitty enemmän kuin ehkä päälle päin näyttää. Käsitekortteja tulee mukana iso kasa mm. värit, sijainnit, matemaattisen käsitteet, muodot, tunteet sekä vastakohdat ja yläkäsitteet. Lisäksi jokaiseen tapahtumakuvaan on upotettu käsiteharjoittelua ja käsitteet on listattu käyttöoppaaseen tapahtumakuvittain. Esimerkiksi kauppakuvasta löytyy vastakohdat kokonainen/puolikas, paljon/vähän, tyhjä/täysi, kevyt/painava, halpa/kallis. Ja tässä tosiaan vasta tämän kuvan vastakohdat.
Meillä asiakkaiden kesken kestolemppari on etsiä värinopan mukaan erivärisiä asioita tapahtumakuvasta kisaillen kumpi löytää enemmän. Muutamien isompien asiakkaiden kanssa olemme harjoitelleet käsitteitä kuten ensimmäinen, toinen, joka toinen jne. Näitä varten on ollut välillä työn takana löytää mielenkiintoista materiaalia. Onneksi kauppakuvasta löytyy nyt nämäkin käsitteet!
Sähköisen materiaalin esittely voisi olla oma erillinen postauksensa, koska siellä on aivan valtavasti tekemistä ja harjoiteltavaa! Tässä kuitenkin pieni katsaus lemppareista. Salainen kaveri -leikki on meillä ollut hitti etäpuheterapiassa. Tämä mukailee arvaa kuka -peliä, mutta Roihusten tyyliin. Kysymällä kysymyksiä selvitetään, kuka on salainen kaveri. ”Onko sillä vaaleat hiukset?”. Lähiterapiassa vastaavat merkinnät voi tehdä pyyhittävällä tussilla lamoinoidun tehtävän päälle.
Huomaathan, että jos käytät etäterapiassa Roihusten materiaaleja skannaten tapahtumakuvan. Saat käyttää sitä vain omaan käyttöön! Materiaalin jakaminen sähköisesti on käyttöehtojen vastaista. Kaikki varmasti ymmärrämme, että tapahtumakuvat ovat Roihusen ydin, joten ei jaeta niitä muille tai koteihin.
Lopuksi vielä yksi hitti eli ajatuskuplat! Roihusten paketissa on tapahtumakuviin liittyviä ajatuskuplia, joille pitää etsiä omistaja. Ihanan erilainen päättely- ja kuuntelutehtävä! Isomman koululaisen kanssa teimme saman tehtävän tyhjillä ajatuskuplilla, jolloin harjoitusta tuli myös kirjoittamisesta.
En olisi uskonut, mutta tämä Roihunen ylitti edeltäjänsä monipuolisuudellaan ja kattavuudellaan! Kerrontapainotus toi tähän lisäulottuvuutta roimasti, joten vaikka omistaisit jo aiemman Roihusten paketin, ei kannata tätä ihan heti ohittaa. Löytyykö sinulta jo tämä ihanuus? Kerro omat lempparitehtäväsi kommenteissa. Jos et vielä omista Roihusten materiaaleja, pidä silmät auki somessa – saattaa olla aiheeseen liittyvä arvonta tulossa! 🙂
Mä olen tainnut tällä viikolla vähän innostua kerronnasta ja sen harjoittelusta ihan uudelleen! Kiitos kuuluu Mäkisen Leenalle ja Kipinäkeskukselle, koska kuuntelin huipun webinaarin teidän järjestämänä. Sitten vielä perään koulutus kerrontataidoista ja Kissatarinat-arviointimenetelmästä. Eiköhän näillä eväillä vähän saakin jo innostua!
Tuntuu vähän kuin olisin hoksannut monta asiaa, jotka olen ehtinyt unohtaa kerrontataidoista ja niiden harjoittelusta. Aihe ei ole minullekaan aivan uusi, opinnoissa ja työelämässä sitä toki kohtaa päivittäin, mutta olen ihan syventynyt aiheeseen omassa gradussani! Minä tosin kirjoitin gradun aikuisten kerronnasta ja tarkastelin tunneilmaisuja sen lomassa, mutta olen kuitenkin kahlannut aikoinaan aikamoisen nipun kerrontatutkimuksiakin. Tästä on toki jo aikaa, joten tämän viikon päivitys oli enemmän kuin paikallaan.
Kerrontataitojen kehittyminen
Kerrontataidot kehittyvät jo hyvin pienestä lähtien, 2-vuotias saattaa osata jo lyhyesti kertoa tapahtumista tässä ja nyt. Sellaisista asioista mitä he tekevät tai näkevät, erityisesti aikuisten tukemana. 4-vuotiaana osataan kertoa usein jo yksittäinen henkilökohtainen tapahtuma, esimerkiksi reissusta katsomaan lampaita. Ja noin 5-vuotias osaa kertoa kertomuksen, jossa on alku, keskikohta ja loppu. Lisäksi iän myötä opitaan kertomaan menneisyydestä ja tulevasta tai vaikka keksityistä asioista. Näin kerronnalla saadaan laajennettua maailmaa asioihin ja tapahtumiin, joita ei välttämättä ole tilanteessa läsnä. Kouluikäinen lapsi on jo taitava kertoja, mutta kerrontataidot kehittyvät vielä aikuisikään saakka. Kerrontataidot luovat pohjaa monille taidoille, kuten luetun ymmärtämiselle, ongelmanratkaisulle, uudelleen kerronnalle ja tiivistämiselle. Kerrontataitojen on osoitettu olevan yhteydessä akateemisiin taitoihin ja luki-taitoihin (Botting ym., 2001; Fazio ym. 1996; Mäkinen ym., 2018).
Miten näitä taitoja sitten harjoitellaan?
Ympäristö ja malli
Kaikki lähtee jo pienen vauvan ympäristöstä. Lapsen on kuultava puhetta ja kerrontaa oppiakseen sitä. Vanhemmat ja aikuiset luovat pohjan näille taidoille kertoessaan päivän kulusta, omista tekemisistään tai siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi. Lisäksi kirjojen lukeminen on yksi parhaista keinoista kerronnan harjoitteluun ja oppimiseen, sillä siinä tulee kaikki elementit vaivihkaa tutuksi. Ja tietenkin leikki. Leikissä harjoitellaan nimenomaan kerronnan taitoja (monien muiden taitojen lisäksi!), mutta aikuisen mallin avulla leikiessä myös kerronta kehittyy.
Kuvasta kertominen
Yhdestä kuvasta kertominen on suhteellisen helppo tehtävä. Itse ainakin pyrin tässä lausemuotoiseen ilmaisuun yksittäisten sanojen sijasta, mutta usein lapset tarvitsevat hieman apukysymyksiä; ”kuka”, missä” tai ”mitä tässä tapahtuu?”. Leenan webinaarissa hoksasin sen itsekin, tämähän on enemmän kuvailua kuin varsinaista kertomista, jossa olisi alku, keskikohta ja loppu. Kuitenkin aika monet asiakkaistamme tarvitsevat jonkin helpon lähtökohdan ja tällekin on mielestäni paikkansa, kun harjoitellaan täydellisen lauseen muodostamista ja tärkeiden asioiden sanoittamista ääneen. Itselläni usein käytössä hassut kuvat, joissa tapahtuu paljon esim. mies laskee mäkeä karkit jaloissaan tai tyttö ratsastaa hevosella, jolla on saappaat jalassa. Vain harvoja hassuja tapahtumakuvia pystyy tähän linkkaamaan käyttöoikeuksista johtuen, joten täältä vielä yllä olevan kuvan lisäksi toinen Highlightsin hassu kuva. Myös ainakin Super Duper Publication:lla on myytävänä hassuja kuvakortteja.
Tarinan uudelleen kertominen
Tähän ei ihmeellisiä tarvikkeita tarvita, kirja riittää. Aikuinen lukee kirjan ja sen jälkeen lapsi saa kertoa tarinan omin sanoin. Tätä varten on hyvä valita kirja, jossa on yksinkertainen juoni ja vain vähän tekstiä, ainakin aluksi. Monet vanhemmat tekevät tätä jo aivan huomaamattaan. Niin oiva keino harjoitella kerrontataitoja! Ensin kirjan kuvat voivat olla tukena, mutta lapsen kehittyessä tässä, voi tarinan kertoa ihan omasta muististaan. Esimerkkejä kirjoista, joilla on helppo aloittaa ovat mm. Leenan vinkkaamat Pete ja Pulmu, Buu ja Bää- kirjat sekä Juulia ja Teemu -kirjat.
Tarinan rakenteen harjoittelu
Tämä on jo suunnitelmallisempaa harjoittelua kerrontataitojen osalta. Tarkoituksena on käydä läpi kertomuksen osia. Leenan webinaarissa oli hyvä vinkki, että ensin puheterapeutti tai aikuinen näyttää mikä osa tarinasta on menossa esimerkiksi tarinakorttien avulla. Korteissa on kuvitettuna mm. kuka, missä, milloin, mitä tapahtui ja mitä sitten tapahtui. Kirjaa lukiessa siis otetaan kortti aina esiin, kun halutaan alleviivata mikä asia kertomuksesta nyt on menossa. Myöhemmin tarinakortit voivat olla apuna uudelleen kerronnassa tai ihan oman mielikuvituskertomuksen luomisessa. Pelejä tähän on kehitetty monenlaisia, alla yksi esimerkki roll-a-story-tehtävästä, jossa annetaan tarinan perusosat ja niistä on tarkoitus muodostaa kertomus. Kuvatuki tutkitusti auttaa monia lapsia, joilla on kielen ja puheen haasteita. Vinkki! Jos teillä sattuu olemaan Eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat -kirja, niin siellä on hienot suomenkieliset tarinakortit.
Kuvasarjoista kertominen
Kuvasarjoissa päästään kertomuksen muotoon paremmin kuin yksittäisissä kuvissa. Näissä on selkeämmin alku, keskikohta ja loppu. Usein myös jokin ongelma, joka pitää ratkaista. Täältä blogista löytyi ilmaiseksi ladattavissa monta erilaista kuvasarjaa kerronnan tukemiseen. Ja psst, näitä kuvasarjoja on kuulemma lisää uudessa Roihusten matkassa paketissa.
Omakohtaisista kokemuksista kertominen
Tämä on se, mihin kerrontataitojen harjoittelulla haluaisimme lopulta päästä, omakohtaisten tapahtumien ja ajatusten kertomiseen. Taitoon kertoa omista kokemuksista ja ajatuksista ja mielikuvituskertomuksista. Kirjojen tarinoiden pohjalta voi päästä juttelemaan lapsen omakohtaisista kokemuksista, esimerkiksi lääkäri-kirjan jälkeen voidaan jutella, onko lapsi koskaan käynyt lääkärissä ja miten se käynti sujui. Valokuvien avulla saattaa päästä lähemmäs omia kokemuksia, kuin satunnaisilla tapahtumakuvilla. Monet lapset innostuvat heti kertomaan, kun näkevät oman kuvansa vaikkapa lomareissulta.
Ja yhden Leenan vinkeistä olin jo aivan unohtanut, eli kerrontapäiväkirjat. Lapsi tekee omien vanhempiensa kanssa päiväkirjaa, johon piirretään ja kirjoitetaan menneistä ja tulevista tapahtumista. Näiden avulla on helppo palata eiliseen tai huomiseen ajankohtaan, ja kertoa mitä silloin tapahtui. Meidän Tyypin kanssa pidimme tällaista päiväkirjaa vielä ennen kuin sanoja oli riittävästi kertomaan.
Nyt vaan kertomisen pariin oikein urakalla! Ja vielä kerran kiitos Leena tästä innostuksesta, vaikka tunnetusti minähän innostun helposti 😀
Lähteet:
Botting N, Faragher B, Simkin Z, Knox E & Conti-Ramsden G (2001). Predicting pathways of specific language impairment: what differentiates good and poor outcome? Journal of Child Psychology and Psychiatry, 42, 1013–1020.
Fazio, B. B., Naremore, R. C., & Connell, P. J. (1996). Tracking children from poverty for specific language impairment: A 3-year longitudinal study. Journal of Speech and Hearing Research, 39, 611-624.
Mäkinen, Leena. Lasten kerrontataitojen tukeminen -webinaari 25.10.19. Kipinäkeskus.
Mäkinen, L. (2014). Kertova kieli tyypillisesti kehittyneillä lapsilla sekä lapsilla, joilla on kielellinen erityisvaikeus tai autismikirjon häiriö. Väitöskirja. Oulun yliopisto, Oulu.
Mäkinen, L., Loukusa, S., Gabbatore, I. & Kunnari, S. (2018). Are story retelling and story generation connected to reading skills? Evidence from Finnish. Child Language Teaching and Therapy, 34, 129–139. Saatavissa: http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789526206981.pdf
Petersen, D.B. (2011). A systematic review of narrative-based language intervention with children who have language impairment. Communication Disorders Quarterly, 32, 207–220.
Suvanto, A. (2012). Lapsi tarinaa rakentamassa. Kielihäiriöisten lasten kerrontataidot ja niiden kuntouttaminen. Väitöskirja. Oulun yliopisto, Oulu. Saatavissa: http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789514298622.pdf
Kuvat: Ben White/ Picsea/ Sarandy Westfall /Unsplash
Taas se on syksy! Ja johonkin on hävinnyt jo lähes kolme kuukautta tätä syksyä. Huomaan, että blogin kirjoittaminen meinaa jäädä muun arjen pyörityksen jalkoihin, mutta täältä sitä aina noustaan. Syksy on ollut töissä innostumista ja paneutumista, kouluttamista ja kouluttautumista ja uusista materiaaleista ja ideoista virkistäytymistä. Kotona puolestaan viilaillaan viimeisiä epäkohtia rakennettuun taloon (joo muutosta on jo aikaa..!) ja pikkuisen sisustetaan syksyä, ja tietenkin leikitään 3,5v Tyypin kanssa ja ihmetellään uusia taitoja. Sitten olisi vielä ne tylsät pakolliset, kuten renkaiden vaihdot, kauppareissut, uudet kurahousut, ja ai niin se oma aika ja liikunta ja parisuhde ja ja…! Ihmekös, kun aikaa ei tahdo löytyä ihan kaikkeen 😀
Valitsin blogin aiheeksi Halloweenin ajankohdan vuoksi. Ideoita tuntuu löytyvän joka nurkan takaa, kun seuraa vaikkapa Pinterestiä tai puheterapeuttien blogeja. Toisekseen siksi, että minulla on tapana tehdä aika isoja kokonaisuuksia näistä blogijutuista, ja siksi työn alla olevia on paljon enemmän kuin valmiita julkaisuja. Nyt tällainen kevyempi postaus tähän väliin! Kokosin tähän postaukseen 8 Halloween aiheista tehtäväideaa.
1.Missä on lepakko?
Eriväristen noidan hattujen taakse piilotetaan pikku lepakon kuva. Alkuperäinen idea on täältä ja tarkoituksena harjoitella värejä ja kysymyksiä, esim. ”onko lepakko keltaisen hatun takana?”. Muita ideoita tämän tehtävän oheen, on harjoitella kirjaimia, muotoja tai lukumääriä. Itsehän ajattelen tämän leikin sopivan mihin tahansa puheterapiaharjoitukseen artikulaatiosta lukemiseen, kunhan on yksilölliset harjoitukset käden ulottuvilla. Ilmainen lataus sivustolta.
2. Taputa tavut ja rakenna
Tähän tarvitaan vain Halloween-aiheinen lottoalusta ja rakennuspalikoita. Tarkoituksena on harjoitella tavuttamaan sanoja ja rakentaa yhtä monesta palikasta torni kuin tavuja sanassa. Yksinkertaista. Alkuperäinen tehtävä löytyy täältä maksullisena, mutta tästä blogista voi tulostaa bingopohjan, jossa ei ole myöskään englanninkielistä tekstiä. Vaihtoehtoisesti tässä vois harjoitella vaikkapa alkuäänteitä tai kuvailla sanoja ominaisuuksien mukaan, esim. ”mikä on valkoinen ja se osaa lentää?”
3. Monsterikisa
Monsterikisassa tarvitaan alusta, jossa on numerot esim. 1-20, kuten täällä alkuperäisessä julkaisussa. Ajatus pelissä on yksinkertainen, nappuloita saa laittaa alustalle nopan tai noppien yhteenlasketun määrän. Halloween-versiossa nappuloina voi olla vaikkapa askartelusilmiä tai muovihämähäkkejä! Voittaja on se, joka saa ensin 20 täyteen. Peli itsessään harjoittaa yhteenlaskua ja laskemista, mutta jälleen oiva peli kaikenlaisten tavoitteiden harjoitteluun.
4. Heitä tarina
Nyt päästään kerronnan harjoitteluun! Tässä tehtävässä heitetään noppaa ja muodostetaan tarina nopan määräämistä osista; hahmo, aika, paikka ja ongelma. Nyt on vaan mielikuvitus rajana. Alkuperäinen idea on täältä blogista, mutta siitä löytyi yllättäen myös suomenkielinen versio valmiina täältä.
5. Kysymys noppapeli
Kysymyksiin vastaamiseen ja kysymys-sanojen harjoitteluun soveltuu hyvin tämä Halloween-aiheinen noppapeli. Peli on ilmaiseksi ladattavissa täältä, mutta kysymykset ovat englanniksi. Kannattaa huomioida, että osa kysymyksistä voi olla suomalaisille lapsille vaikeita (esim. kuka tarkistaa karkit?), mutta nuo muutamat voinee muokata Suomeen sopivimmiksi (esim. kuka syö karkit?).
6. Kummitustalo
Ymmärtämisen ja kuuntelun harjoittelemiseen sopii tulevalla viikolla esimerkiksi tämä ilmaiseksi ladattava kummitustalopeli. Hahmot leikataan ja laitetaan ohjeiden mukaan eri kohtiin taloa. Samalla harjoitellaan sanavarastoa ja sijaintikäsitteitä. Näitä kuvia voi myös viedä eri paikkoihin pitkin huonetta tai kääntää vaikkapa aarteenetsintäpeliksi niin, että ensin piilotetaan hahmot huoneeseen.
Tätä varten tarvitaan vain Halloween-hahmot ja kysymyksiä. Tarkoituksena on päätellä kenestä kerrotaan, esim. ”kenellä on päällä jotain raidallista ja silmälappu?”. Itse ajattelin tämän nimenomaan päättelyä tukevaksi tehtäväksi, mutta tuleehan tässä toki kerrontaa ja ymmärtämistä sekä sanavaraston harjoitusta. Halutessasi harjoitella sijainti- tai värikäsitteitä, voi ohjeeksi antaa esim. ”kenellä on päällä jotain oranssia ja on lapsen vieressä, jolla on viitta?”
8. Jatka lausetta
Täältä löytyikin oikein kunnon paketillinen Halloween-tehtäviä kouluikäisille. Minä poimin talteen tehtävän, jossa pitää jatkaa lausetta aiheesta Halloween-juhlat, esim. kutsuisin juhliini.. Muitakin tehtäviä sivustolta löytyy, esim. yhdistä kuva ja sana, keksi tarina tai korjaa väärin kirjoitettu sana.
Aiotko käyttää puheterapiassa tai lasten kanssa työskennellessä Halloween-aihetta? Mitä muita hyviä Halloween-aiheisia ideoita teiltä löytyy?
Täällä päässä on ollut aika tiukka alkusyksy! Meillä Tyyppi on ollut sitä mieltä, ettei yötä kuulu nukkua kerralla putkeen, ja tätä on jatkunut melkein vuoden päivät. Eihän se tuossa mini-ihmisessä näy, mutta vanhemmista näkee kilometrien päähän tämän univajeen. Unen puutteessa sitä huomaa myös töiden kuormituksen vaikutuksen ja luovien ideoiden katoavan, monesta muusta tärkeästä aiheesta nyt puhumattakaan! Onneksi sai kesällä vähän ladata akkuja, ja aurinkoakin vielä näkyy. Ja onneksi ilmassa on myös pientä toivoa siitä, että joskus taas saisi nukkua koko yön. Kyllä uni on vaan tärkeää!
Sitten itse aiheeseen eli etäpuheterapian vinkkeihin. Teen asiakkaani tällä hetkellä suurelta osin etäkuntoutuksena, ja aina uusia puheterapeutteja siihen perehdyttäessäni huomaan, että etäpuheterapiaan soveltuvien tehtävien keksiminen ottaa alussa aikansa. Tulee kysymyksiä, kuten ”mitä materiaaleja voi etäpuheterapiassa käyttää?, ”pitääkö kaikki materiaalit laittaa vaihtoon?”, ”miten saada asiakas osallistumaan ruudun välityksellä?”. Tässä postauksessa kerron lempimateriaaleistani, joihin palaan jatkuvasti ja jotka koen motivoivan myös lapsia etäterapiassa. Nämä eivät kuitenkaan ole mitenkään lähiterapiasta poissuljettuja, eli yhtä hyvin voi napata omaan lähiterapiakassiinsa nämä vinkit.
Jos etäkuntoutus ei ole vielä tuttu asia, niin kannattaa tutustua tähän postaukseeni. Se sisältää perustiedot aiheeseen liittyen. Suomessa on käsittääkseni vielä aika pieni joukko puheterapeutteja, jotka toteuttavat etäkuntoutusta. Etäkuntoutus on lähtenyt laajenemaan nopeaa vauhtia sen jälkeen, kun Kela mahdollisti etäkuntoutuksen uudessa standardissaan ja pitää sitä nyt samanarvoisena kuin lähiterapiaa.
Kumpi ehtii ensin -korttipakat
Erilaiset korttipakat, jotka on helppo toteuttaa myös sähköisesti esim. Powerpointin avulla. Kerään yhteen vaikkapa /l/-sanoja, jokainen omalle dialleen Powerpointiin ja väliin lisään ”toimintakuvia” kuten kiikarit tai jänis. Toimintakuvan osuessa kohdalle, pisteen saa se, joka ensin tekee kuvaan liittyvän tehtävän, esimerkiksi nostaa sormistaan pupun korvat itselleen. Vaatii keskittymistä ja tarkkaavaisuutta, ja tuo kivan kisailun drillitehtäviin!
Piirrä tai väritä ohjeen mukaan
Tämä ei juuri poikkea lähiterapiassa toteutetusta ohjeen mukaan toimimisen tehtävästä, paitsi että tehtävä pitää joko lähettää toiseen päähän tulostettavaksi tai toteuttaa ruudun työkalujen avulla. Terapeutti antaa ohjeen ja asiakas piirtää/värittää sen mukaan. Harjoittaa monia osa-alueita kuten muistia, kuuntelua, käsitteitä, kuullun ymmärtämistä. Toimii myös kotitehtävänä! Täältä esimerkiksi yllä näkyvä ilmaiseksi ladattava väritystehtävä. Vinkki: isompien lasten kanssa valmiisiin pohjiin on piirretty itse keksimiä hassuja juttuja, kuten kissan korvat ihmiselle!
ABCYA -nettisivusto
abcya.com on lähtökohtaisesti amerikkalainen pelisivusto, joka sisältää satoja ilmaisia nettipelejä. Tätä sivustoa voi käyttää etäterapiassa todella monipuolisesti, esimerkiksi make a pizza -ruokapeli on monen lemppari ohjeiden kertomiseen ja ohjeen mukaan toimimiseen. Toisaalta, esimerkiksi dress for the weather -pukemispeliä voi hyödyntää mihin tahansa tehtävään motivoimaan harjoitusten lomassa. Mainokset sivustossa hieman häiritsevät, mutta sisällön koen silti niin hyödylliseksi etten niiden vuoksi ole käyttämättä. Mainokset saa pois kokonaan ostamalla jäsenyyden.
Postilaatikkoluokittelu
Ne, jotka ovat lukeneet blogiani, tietävät, että tämä on yksi minun suosikki lähiterapiakassissani. Perinteisestä luokittelutehtävästä voi vilkaista kuvan täältä postauksesta. Pitihän tämä tehtävä siis saada siirrettyä myös sähköiseen muotoon, joten Powerpoint apuun, ja voidaan jatkaa yläkäsitteiden mukaan luokittelua hiiren klikkauksella. Ruudulla siirretään alarivistä kuva oikean postilaatikon päälle. Harjoittaa mm. sananlöytämistä, vahvistaa sanavarastoa sekä erojen ja yhdistävien tekijöiden pohtimista.
Litistä lause
Mikäli asiakkaan päässä on mahdollista käyttää materiaaleja, niin muovailuvaha on sellainen, millä saa lapsiasiakkaat keskittymään pöydän ääreen. Kuvan tapaan muovailuvaha palloja litistetään lauseen sanojen ”päälle”. Mitä pidempi lause, sitä enemmän kivaa litistettävää. Olen tässä käyttänyt apuna myös omaa lausetuki-liuskaani, jolloin lapsi itse luo lauseen ”kuka tekee mitä missä”.
Simon’s cat -kissavideot
Nämä ovat kivoja lyhyitä youtube-videoita Simon-kissasta, jolle tapahtuu yleensä jotain hassua tai epäonnista. Videoissa ei ole puhetta, joten ne toimivat täällä Suomessakin. Olen käyttänyt tätä kivaa välipalaa uudelleenkerrontaan ja kysymyksiin vastaamiseen ja päättelyyn. Youtubea käyttäessä kannattaa aina ensin katsoa itsekseen, mitä video sisältää!
Mikä on sinun lempitehtäväsi puheterapiassa? Sellainen luottomateriaali, johon palaat säännöllisesti? Jaa se tänne kommentteihin, oli se sitten lähiterapiamatsku tai etäpuheterapiaan soveltuva tehtävä.
Kesä ja mökkielämä häämöttävät jo tulevaisuudessa. Jostain kumman syystä mökkeily tuli mieleen nyt kun ulkona sataa vettä – olisiko se Suomessa se perinteinen mökkikeli? 😀 Tai sitten on vaan kova kaipuu luonnon rauhaan, hieman alkeellisimpiin oloihin ja toimettomuuteen. Sitä kuuluisaa tasapainon hakemista arjen hektisyydelle.
Olen saanut sukeltaa ongelmanratkaisun maailmaan muutamien asiakkaideni kanssa. Kieli ja ongelmanratkaisuhan kehittyvät käsi kädessä toisiaan tukien, joten on hyvä miettiä mitä ongelmanratkaisu meiltä vaatii. Ongelmanratkaisu sisältää useamman vaiheen:
ongelman määrittely eli mikä on nyt ongelma
ratkaisuvaihtoehtojen keksiminen eli miten ongelma ratkaistaan
ratkaisun ennakointi eli mitä tulee tapahtumaan
ratkaisun kokeileminen eli mitä tapahtuu
jälkiarviointi eli miten meni
Kielen ja puheen osalta nämä vaiheet vaativat jo aika monipuolisia taitoja; muun muassa laajaa sanavarastoa, sanojen, lauseiden ja kysymysten ymmärtämistä, kielen avulla päättelyä, tärkeiden asioiden poimimista, lauserakenteiden sekä aikamuotojen hallintaa – ihan vain mainitakseni muutaman!
Törmäsin hauskaan ongelmanratkaisu-tehtävään, jossa voi harjoitella yllä mainittuja taitoja. Tehtävää voi soveltaa eri ikäiselle ja eri tasoisille lapsille. Muokkasin alkuperäisestä ideasta omaan (suomalaiseen) makuun sopivamman ja tein siihen kortit. Ajatuksena on, että lähdetään mökille, mutta tällä kertaa mökkireissu on vallan epäonninen ja siellä sattuu ja tapahtuu kaikkea, joihin tarvitaan ratkaisuja.
Aluksi rakennetaan mökki palikoista, legoista tai duploista. Lapsi saa aivan itse päättää, millainen alkuperäisestä rakennelmasta tulee. Me Testityyppin kanssa innostuttiin ja käytettiin vähän enemmän aikaa ja vaivaa rakennelmaan kuin ehkä oli alunperin tarkoitus!
Sitten tulee ongelmanratkaisu-osuus. Nostetaan yksi ”epäonnenkortti” ja katsotaan mitä pitää ratkaista. Esimerkiksi mökin laturi upposi tai ruoka on loppu, mitä sitten voisi tehdä? Lasta voidaan tarvittaessa auttaa erilaisilla kysymyksillä eteenpäin, mutta kannattaa antaa lapselle tilaa keksiä ensin itse ratkaisuja tilanteisiin. Luovimmatkin ratkaisut käyvät!
Esimerkkikysymyksiä:
”Mitä tapahtui?” -anna lapsen kertoa omin sanoin ongelma
”Mitä sitten voisi tapahtua?”
”Miksi pitää tehdä jotain?”
”Miltä voisi tuntua samanlaisessa tilanteessa?
”Miten voisi auttaa?”
”Mitä tarvitaan seuraavaksi?”
”Miksi se olisi hyvä ratkaisu?”
”Miten ratkaisu toimi?”
”Mikä olisi voinut mennä paremmin?”
Kun ongelmaan saadaan ehdotus, sen voi rakentaa! Uponneen laiturin tilalle rakennetaan uusi ja ruoan loppuminen ratkaistaan rakentamalla uusi omenapuu. Voin taata, että lapset eivät huomaakaan harjoittelevansa tässä leikissä!
Ei muuta kuin kaikki epäonnen mökkireissulle! Mitä muita hyviä ideoita teiltä löytyy ongelmanratkaisutaitojen ja kielen harjoitteluun?
Nyt alkaa uusi kokonaisuus blogissa eli Puhetta Terapeutista testaa. Tässä sarjassa tutustun ja testaan yhteistyötahojen erilaisia materiaaleja ja ihania uutuuksia. Sanottakoon kuitenkin, että valitsen itse materiaalit mihin tutustun, ja se, mitä niistä kirjoitan tulee vain ja ainoastaan omista kokemuksistani ja ajatuksistani.
Sitten asiaan. Ah, vihdoin pääsen kirjoittamaan tästä ihanuudesta eli uudesta kerrontataitojen kirjasta, jonka arvostelukappaleen kirjan kustantaja ystävällisesti lähetti minulle! Kyseessä on siis Eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat. Kirjoittajat Leena Mäkinen, Anne Suvanto ja Soile Ukkola ovat puheterapeutteja, joten tämä kirja sopii allekirjoittaneelle kuin nenä päähän!
Kirja on tainnut ihastuttaa jo monia enkä kyllä ihmettele, sillä jo ulkoasu ja kuvitus houkuttelevat selaamaan kirjaa. Kuvituksen kirjaan on tehnyt Ina Majaniemi.
Kirja on jaettu kahteen osaan; teoriaan ja käytäntöön. Alkuosuus sisältää tutkittua tietoa kerronnasta ja tarjoaa keinoja kerrontataitojen kehittämiseen. Kirja sisältää tietoa siitä, mitä hyötyä on satujen kertomisesta ja kuuntelemisesta, mitä kerronta on ja mihin kaikkeen sitä tarvitaan sekä mitä kertominen lapselta vaatii; tarinan kerronnassa monet lapsen taidot nivoutuvat yhteen, ja itseasiassa kerrontataitojen harjoittelu kehittää myös muita kielen osa-alueita. Kirjan teoriaosuus avaa myös sitä, miten kerrontataidot kehittyvät lapsen kasvaessa. Puheterapeutin näkökulmasta (joita kirjoittajatkin ovat!) erityismaininnan saa kappale kerrontataitojen kehittämisestä. Moni vanhempi ja aikuinen toteuttavat näitä ”tukimuotoja” jo ihan huomaamattaan! Esimerkiksi valokuvien katseleminen lapsen kanssa ja menneiden tapahtumien muistelu yhdessä voi kehittää lapsen tulevia kerrontataitoja!
Sitten päästään itse asiaan eli kertomaan! Toinen osio sisältää käytännön osuuden eli 3 tekstitöntä kuvitettua tarinaa Puupposen perheestä. Kirjan ideana on tukea lapsen omaa kerrontaa, ja lapsi saa itse kertoa kuvista sen minkä kokee tärkeäksi. Tavallisesti kirjoja lukiessa lapsi on helposti kuuntelijan roolissa, mutta näissä tarinoissa hän pääseekin päärooliin eli kertojaksi! Jokainen tarina alkaa lyhyellä johdantotarinalla, joka virittää kuulijan aiheeseen. Tarinat; 1. Eetu, Iitu ja kadonnut kissa 2. Eetu, Iitu ja kammottava komero 3. Eetu, Iitu ja riita ruokapyödässä. Kirjaa suositellaan n. 4-vuotiaista eteenpäin alle kouluikäisille. Täällä on kyllä myös testiryhmän 1,5v on ollut aivan haltioissaan kirjasta. Eihän Tyyppi täällä toki lausein vielä osaa kertoa, mutta kuvat riittävät pitämään mielenkiinnon yllä aikuisen kanssa.
Lapsi saa itse kertoa kuvista sen minkä kokee tärkeäksi
Eetun ja Iitun tarinoihin on taitavasti sisällytetty erilaisia tunneteemoja kuten pelko, ristiriita, anteeksi pyytäminen ja yhdessä toimiminen. Kirjan mukaan tarkoituksena onkin herätellä mielen teorian taitoja. Ensimmäisessä tarinassa esimerkiksi kissa piiloutuu perheen tietämättä, mutta lukija näkee mihin kissa menee. Pienempien lasten voi olla vaikea ymmärtää, ettei perhe tiedä missä kissa on, koska lapsi itse sen tietää. Kirjassa on onneksi kaikilla sivuilla apukysymyksiä, jotka auttavat lasta huomaamaan tällaisia tärkeitä asioita ja tarinan hahmojen tunnetiloja.
Jokaisen tarinan jälkeen on lähes 10 harjoitus- tai leikki-ideaa tarinaan liittyen. Esimerkiksi omakohtaisen tapahtuman kertominen liittyen tarinan kadonneeseen kissaan. Lapselta voidaan kysyä, oletko sinä koskaan kadottanut jotain ja miltä se tuntui. Jokaisen tarinan päätteeksi on myös hauska Vinksin Vonksin -kuva, joissa asiat ovat hullunkurisesti. Nämä ovat kiva kevennys tarinoiden välissä. (Hassuista asioista jutteleminen toki sekin kehittää kerrontaa!) Lisämateriaalina kirjasta löytyy hahmojen paperinuket, pohjapiirrustus Puupposten talosta sekä tarinakortit auttamaan tarinan jäsentämistä. Kirja sisältää siis hurjan määrän vinkkejä ja ideoita kerronnan harjoittelemiseen selkeästi esitettynä.
Tällaisesta paketista on vaikea keksiä mitään muuta kuin hyvää sanottavaa. Kirjassa on toki vain 3 tarinaa, mutta kuten teoksessa todetaan myös uudelleen kerronta on tärkeä lapsen kerrontataitojen kehittäjä. Ei muuta kuin kertomaan näitä tarinoita uudelleen ja uudelleen!
Eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat -kirjaa on aivan pakko suositella! Kirja on innostavasti erilainen satukirja, jossa lapsi pääsee kertojan rooliin helposti. Kirja soveltuu puheterapeuteille, varhaiskasvatukseen, lapsiperheen kotiin ja kaikille, joita kerronta ja hyvät tarinat kiinnostavat!
Niin se taitaa olla viralliseti syksy, kun piti viimein käydä ostamassa pipo hukkuneen tilalle! Syksyn myötä olen päässyt pikkuhiljaa taas työnteon makuun; olen joutunut miettimään miten ne Gas-tavoitteet taas määriteltiinkään, mikäs se salasana oli siihen tiliin ja missäs oli se hyvä materiaali lyhyiden lauseiden harjoitteluun. Toisaalta olen saanut taas vaihtaa kuulumisia kollegoiden kanssa, innostua siitä mitä saan tehdä työkseni ja huomata kuinka hienoja uusia materiaaleja on olemassa!
Tällä kertaa blogiin on koottu puheen ymmärtämisen tueksi tablettisovelluksia. Tämä ei ollut meidän äidinkielellä ihan helpoin tehtävä. Ihan suoraan sellaista sovellusta ei vielä ole, jossa voisi vaikeutuen harjoitella puheen ymmärtämisen taitoja suomeksi. Onneksi on olemassa paljon hyviä appseja, joita voi soveltaa puheen ymmärtämisen, passiivisen sanavaraston, kuulomuistin, kuulonvaraisen päättelyn ja ohjeiden mukaan toimimisen harjoittelussa. Tässä mun lempparit!
My Little Town: Toddler’s Seek & Find
wonderkind GmbH: iOs/Android 3,49e/2,99e
(Android-puolella juuri tätä sovellusta ei ollut, mutta esimerkiksi sirkusversio samasta pelistä löytyy)
Peli sisältää kaupunkinäkymän, jossa painamalla kohteita voi saada erilaisia tapahtumia aikaan. Esimerkiksi pilveä painamalla saa sateen aikaiseksi ja paahdinta napauttamalla lentää leipä koiran suuhun. Aikuinen tai terapeutti antaa ohjeen, jonka mukaan asiakas toimii, esimerkiksi ”paina vihreää liikennevaloa” tai ”avaa ikkuna, jonka edessä on kukkaruukku”. Sovellus mahdollistaa omassa tahdissa etenemisen. Näitä sovelluksia on monesta eri aihepiiristä, joten kukin voi valita sen, mikä asiakasta eniten kiinnostaa. Tämä on loistava myös kerrontaa harjoitellessa!
Vinkkejä vanhemmille
Helpoimmasta päästä ohjeet voivat olla yhden esineen etsimistä; ”löydätkö bussin?”. Hieman haastavamman ohjeesta saa, jos mukaan lisää käsitteitä, kuten värejä tai sijainteja; ”etsi tyttö, jolla on punainen paita”, ”etsi kello, joka on sängyn vieressä”.
Burgerista
Magma Mobile: Android/iOs ilmainen
Tämä on leikkisovellus, jossa tehdään hampurilaisannoksia. Siitä huolimatta tämä on yksi lemppareistani ohjeen mukaan toimimiseen, kuulonvaraisen muistin ja kerronnan harjoitteluun. Pelissä tehdään annoksia valmiiksi annettujen ohjeiden mukaan ja aikaa vastaan, mutta sovellus sisältää myös vapaan ”leikkitilan”, jossa voi tehdä annoksia rauhassa ja ihan miten itse haluaa (piti ehkä pelata ensin kaikki kentät läpi!). Tehdään siis ohjeen mukaan annoksia; ”haluan hampurilaisen, jossa on juustoa, pihvi ja suolakurkkua. Lisukkeeksi haluan ranskalaiset ja pirtelön”.
Vastaavanlaisia leikkisovelluksia on aiheesta kuin aiheesta, kuten esimerkiksi Toca Kitchen ruoanlaittoon ja Draw a House talon rakentamiseen.
Vinkkejä vanhemmille
Hampurilaisen täytevaihtoehdot kannattaa käydä yhdessä läpi nimeämällä. Pekoni, sipuli ja suolakurkku eivät välttämättä ole kuvan perusteella heti tunnistettavissa. Ohjeisiin on tässä pelissä helppo ottaa lukumäärät mukaan; ”laita minulle kaksi pihviä ja kolme tomaattia”.
Chromville
Imascono Art S.L.: Android/iOs ilmainen
Tämä on värityssovellus, jossa väritetty hahmo herää henkiin iPadin kautta. Ohjeen mukaan toimitaan ensin värittäessä kuvaa, vaikkapa vuorotellen ohjeita antaen. ”Väritä hiukset mustiksi, paita voisi olla punainen ja kengät siniset”. Värittämisen jälkeen sovellus käyntiin ja – tadaa! – hahmo liikkuu siinä pöydällä omilla värivalinnoilla väritettynä!
Vinkkejä vanhemmille
Tätä tehtävää voi käyttää myös kuulomuistin harjoituksena. Kokeilkaa niin, että ohje sanotaan vain kerran ja lapsi yrittää muistaa sen kokonaan. Aluksi helpompana, esimerkiksi ”väritä kengät punaisella” ja sitten hieman vaikeutuen ”väritä housut mustaksi ja hattu siniseksi”.
Alunperin sovellus on tarkoitettu aivan muuhun, mutta mielestäni oikein hyvä myös ymmärtämisen harjoitteluun. Huomaa, että kyseessä on aika laaja yksittäinen peli, sillä tässä on 10 tasoa, joista jokainen sisältää 7 minipeliä! Sovellus sisältää paljon käsitteitä kuten värit, lukumäärät ja sijainnit eri tasojen sisällä. Minulla sovelluksen eniten käytetty pikkupeli on ”Missä se on?”. Nimi voisi olla myös ohjeen mukaan toimiminen, sillä esineitä laitetaan paikoilleen ohjeen mukaan; ”laita kuppi pöydälle, laita pallo alimmalle hyllylle”. Ja kerrankin suomeksi puhuttuna! Pelistä on olemassa seuraava versio Matikkaa 4-7v. Siinä on samanlaisia tehtäviä sijaintien ymmärtämisen suhteen ja lisäksi vaikeampia ohjeita, kuten ”siirrä nappulaa 2 pykälää ylöspäin” ja ”siirrä nappulaa yksi vasemmalle ja kolme ruutua ylöspäin”.
Vinkkejä vanhemmille
Ne ohjeet, mitkä tuntuvat pelissä vaikeilta, voi olla hyvä siirtää kotioloihin joko keskustelemalla tai toimimalla. Esimerkiksi ohje ”kosketa keskimmäistä laatikkoa” voi olla paljon helpompi käydä läpi omassa keittiössä, kun laatikoiden paikat hahmottuvat paremmin konkreettisesti. Tai jos näyttää, että ohjeet joissa asioita laitetaan ”pöydälle” ovat haastavia, niin voidaan jutella mitä omalla pöydällä näkyy.
Funny Directions with Speecharoo
Syndy Margot: iOS, 3,49e
Sovellus sisältää 4 isoa tapahtumakuvaa, joissa toimitaan ohjeiden mukaan. Ohjeet ovat englanniksi, mutta puheen saa pelin asetuksista pois ja ohje on myös kirjallisena, jolloin terapeutti voi kertoa sen suomeksi. Pelissä on 3 eri vaikeustasoa. Esimerkiksi ohje helpoimmasta päästä: ”kosketa kilpikonnaa”. Seuraavalla tasolla ohjeet ovat kaksiosaisia; ”ota hattu ja laita se ankalle”. Haastavimmat ohjeet ovat pitkiä: ”nosta muurahainen, laita se palikoiden päälle ja kaada palikat”. Jokaisen ohjeen jälkeen tapahtuu jotain hassua palkkioksi, mikä on kiva pieni lisä pelissä.
Jos haluaa täysin puhumattoman version tämänkaltaisesta pelistä, niin katso Make-a-scene -pelit (Innivo Ltd, 3,49e) Näihin voi itse kehitellä ohjeet, joiden mukaan toimitaan.
Vinkkejä vanhemmille
Aikuinen voi kääntää kirjoitetun ohjeen sellaisenaan suomeksi, mutta erityisesti helpoimmalla tasolla ohjeen voi muuttaa myös päättelyä vaativaksi kysymykseksi. ”Kosketa kilpikonnaa” voisikin olla: ”mikä on sellainen vihreä eläin, joka kulkee oikein hitaasti?”
Lopuksi laitan vielä yhden maininnan eli My PlayHome -sovellus, joka on niin monipuolinen, että sitä voi käyttää melkeinpä mihin tahansa oppimistavoitteeseen! Käykää täältä kurkkaamassa miten sitä voi hyödyntää nimenomaan puheen ymmärtämisen harjoittelussa.
