Kerrontataidot ja niiden harjoittelu

Mä olen tainnut tällä viikolla vähän innostua kerronnasta ja sen harjoittelusta ihan uudelleen! Kiitos kuuluu Mäkisen Leenalle ja Kipinäkeskukselle, koska kuuntelin huipun webinaarin teidän järjestämänä. Sitten vielä perään koulutus kerrontataidoista ja Kissatarinat-arviointimenetelmästä. Eiköhän näillä eväillä vähän saakin jo innostua!

Tuntuu vähän kuin olisin hoksannut monta asiaa, jotka olen ehtinyt unohtaa kerrontataidoista ja niiden harjoittelusta. Aihe ei ole minullekaan aivan uusi, opinnoissa ja työelämässä sitä toki kohtaa päivittäin, mutta olen ihan syventynyt aiheeseen omassa gradussani! Minä tosin kirjoitin gradun aikuisten kerronnasta ja tarkastelin tunneilmaisuja sen lomassa, mutta olen kuitenkin kahlannut aikoinaan aikamoisen nipun kerrontatutkimuksiakin. Tästä on toki jo aikaa, joten tämän viikon päivitys oli enemmän kuin paikallaan.

Kerrontataitojen kehittyminen

Kerrontataidot kehittyvät jo hyvin pienestä lähtien, 2-vuotias saattaa osata jo lyhyesti kertoa tapahtumista tässä ja nyt. Sellaisista asioista mitä he tekevät tai näkevät, erityisesti aikuisten tukemana. 4-vuotiaana osataan kertoa usein jo yksittäinen henkilökohtainen tapahtuma, esimerkiksi reissusta katsomaan lampaita. Ja noin 5-vuotias osaa kertoa kertomuksen, jossa on alku, keskikohta ja loppu. Lisäksi iän myötä opitaan kertomaan menneisyydestä ja tulevasta tai vaikka keksityistä asioista. Näin kerronnalla saadaan laajennettua maailmaa asioihin ja tapahtumiin, joita ei välttämättä ole tilanteessa läsnä. Kouluikäinen lapsi on jo taitava kertoja, mutta kerrontataidot kehittyvät vielä aikuisikään saakka. Kerrontataidot luovat pohjaa monille taidoille, kuten luetun ymmärtämiselle, ongelmanratkaisulle, uudelleen kerronnalle ja tiivistämiselle. Kerrontataitojen on osoitettu olevan yhteydessä akateemisiin taitoihin ja luki-taitoihin (Botting ym., 2001; Fazio ym. 1996; Mäkinen ym., 2018).

Miten näitä taitoja sitten harjoitellaan?

Ympäristö ja malli

Kaikki lähtee jo pienen vauvan ympäristöstä. Lapsen on kuultava puhetta ja kerrontaa oppiakseen sitä. Vanhemmat ja aikuiset luovat pohjan näille taidoille kertoessaan päivän kulusta, omista tekemisistään tai siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi. Lisäksi kirjojen lukeminen on yksi parhaista keinoista kerronnan harjoitteluun ja oppimiseen, sillä siinä tulee kaikki elementit vaivihkaa tutuksi. Ja tietenkin leikki. Leikissä harjoitellaan nimenomaan kerronnan taitoja (monien muiden taitojen lisäksi!), mutta aikuisen mallin avulla leikiessä myös kerronta kehittyy.

Kuvasta kertominen

Yhdestä kuvasta kertominen on suhteellisen helppo tehtävä. Itse ainakin pyrin tässä lausemuotoiseen ilmaisuun yksittäisten sanojen sijasta, mutta usein lapset tarvitsevat hieman apukysymyksiä; "kuka", missä" tai "mitä tässä tapahtuu?". Leenan webinaarissa hoksasin sen itsekin, tämähän on enemmän kuvailua kuin varsinaista kertomista, jossa olisi alku, keskikohta ja loppu. Kuitenkin aika monet asiakkaistamme tarvitsevat jonkin helpon lähtökohdan ja tällekin on mielestäni paikkansa, kun harjoitellaan täydellisen lauseen muodostamista ja tärkeiden asioiden sanoittamista ääneen. Itselläni usein käytössä hassut kuvat, joissa tapahtuu paljon esim. mies laskee mäkeä karkit jaloissaan tai tyttö ratsastaa hevosella, jolla on saappaat jalassa. Vain harvoja hassuja tapahtumakuvia pystyy tähän linkkaamaan käyttöoikeuksista johtuen, joten täältä vielä yllä olevan kuvan lisäksi toinen Highlightsin hassu kuva. Myös ainakin Super Duper Publication:lla on myytävänä hassuja kuvakortteja.

Tarinan uudelleen kertominen

Tähän ei ihmeellisiä tarvikkeita tarvita, kirja riittää. Aikuinen lukee kirjan ja sen jälkeen lapsi saa kertoa tarinan omin sanoin. Tätä varten on hyvä valita kirja, jossa on yksinkertainen juoni ja vain vähän tekstiä, ainakin aluksi. Monet vanhemmat tekevät tätä jo aivan huomaamattaan. Niin oiva keino harjoitella kerrontataitoja! Ensin kirjan kuvat voivat olla tukena, mutta lapsen kehittyessä tässä, voi tarinan kertoa ihan omasta muististaan. Esimerkkejä kirjoista, joilla on helppo aloittaa ovat mm. Leenan vinkkaamat Pete ja Pulmu, Buu ja Bää- kirjat sekä Juulia ja Teemu -kirjat.

Tarinan rakenteen harjoittelu

Tämä on jo suunnitelmallisempaa harjoittelua kerrontataitojen osalta. Tarkoituksena on käydä läpi kertomuksen osia. Leenan webinaarissa oli hyvä vinkki, että ensin puheterapeutti tai aikuinen näyttää mikä osa tarinasta on menossa esimerkiksi tarinakorttien avulla. Korteissa on kuvitettuna mm. kuka, missä, milloin, mitä tapahtui ja mitä sitten tapahtui. Kirjaa lukiessa siis otetaan kortti aina esiin, kun halutaan alleviivata mikä asia kertomuksesta nyt on menossa. Myöhemmin tarinakortit voivat olla apuna uudelleen kerronnassa tai ihan oman mielikuvituskertomuksen luomisessa. Pelejä tähän on kehitetty monenlaisia, alla yksi esimerkki roll-a-story-tehtävästä, jossa annetaan tarinan perusosat ja niistä on tarkoitus muodostaa kertomus. Kuvatuki tutkitusti auttaa monia lapsia, joilla on kielen ja puheen haasteita. Vinkki! Jos teillä sattuu olemaan Eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat -kirja, niin siellä on hienot suomenkieliset tarinakortit.

Kuvasarjoista kertominen

Kuvasarjoissa päästään kertomuksen muotoon paremmin kuin yksittäisissä kuvissa. Näissä on selkeämmin alku, keskikohta ja loppu. Usein myös jokin ongelma, joka pitää ratkaista. Täältä blogista löytyi ilmaiseksi ladattavissa monta erilaista kuvasarjaa kerronnan tukemiseen. Ja psst, näitä kuvasarjoja on kuulemma lisää uudessa Roihusten matkassa paketissa.

Omakohtaisista kokemuksista kertominen

Tämä on se, mihin kerrontataitojen harjoittelulla haluaisimme lopulta päästä, omakohtaisten tapahtumien ja ajatusten kertomiseen. Taitoon kertoa omista kokemuksista ja ajatuksista ja mielikuvituskertomuksista. Kirjojen tarinoiden pohjalta voi päästä juttelemaan lapsen omakohtaisista kokemuksista, esimerkiksi lääkäri-kirjan jälkeen voidaan jutella, onko lapsi koskaan käynyt lääkärissä ja miten se käynti sujui. Valokuvien avulla saattaa päästä lähemmäs omia kokemuksia, kuin satunnaisilla tapahtumakuvilla. Monet lapset innostuvat heti kertomaan, kun näkevät oman kuvansa vaikkapa lomareissulta.

Ja yhden Leenan vinkeistä olin jo aivan unohtanut, eli kerrontapäiväkirjat. Lapsi tekee omien vanhempiensa kanssa päiväkirjaa, johon piirretään ja kirjoitetaan menneistä ja tulevista tapahtumista. Näiden avulla on helppo palata eiliseen tai huomiseen ajankohtaan, ja kertoa mitä silloin tapahtui. Meidän Tyypin kanssa pidimme tällaista päiväkirjaa vielä ennen kuin sanoja oli riittävästi kertomaan.

Nyt vaan kertomisen pariin oikein urakalla! Ja vielä kerran kiitos Leena tästä innostuksesta, vaikka tunnetusti minähän innostun helposti :D

Lähteet:

Botting N, Faragher B, Simkin Z, Knox E & Conti-Ramsden G (2001). Predicting pathways of specific language impairment: what differentiates good and poor outcome? Journal of Child Psychology and Psychiatry, 42, 1013–1020.

Fazio, B. B., Naremore, R. C., & Connell, P. J. (1996). Tracking children from poverty for specific language impairment: A 3-year longitudinal study. Journal of Speech and Hearing Research, 39, 611-624.

Mäkinen, Leena. Lasten kerrontataitojen tukeminen -webinaari 25.10.19. Kipinäkeskus.

Mäkinen, L. (2014). Kertova kieli tyypillisesti kehittyneillä lapsilla sekä lapsilla, joilla on kielellinen erityisvaikeus tai autismikirjon häiriö.
Väitöskirja. Oulun yliopisto, Oulu.

Mäkinen, L., Loukusa, S., Gabbatore, I. & Kunnari, S. (2018). Are story retelling and story generation connected to reading skills? Evidence from Finnish. Child Language Teaching and Therapy, 34, 129–139. Saatavissa: http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789526206981.pdf

Petersen, D.B. (2011). A systematic review of narrative-based language intervention with children who have language impairment. Communication Disorders Quarterly, 32, 207–220.

Suvanto, A. (2012). Lapsi tarinaa rakentamassa. Kielihäiriöisten lasten kerrontataidot ja niiden kuntouttaminen. Väitöskirja. Oulun yliopisto, Oulu. Saatavissa: http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789514298622.pdf