Skip to main content

Vinkkejä iPadin päivittäiseen käyttöön osa 2

Joku viikko sitten keräilin blogiini vinkkejä iPadin käytöstä terapeutin työssä. Toiveita tuli saada näitä lisää ja vähän lupailin jatkoa. Tässä näitä käyttövinkkejä taas on ajatuksenjuoksun mukaisessa sekalaisessa järjestyksessä.

1. Monisormieleet

Sivulle neljällä, yksi ylös ja neljällä ylös. Ei, nyt ei ole kyse tanssiaskelista vaan iPadin sormitempuista! Monisormieleet mahdollistavat oikoreittejä siirtymiseen iPadin ruudulta, asetuksesta tai sovelluksesta toiseen. Pitää vaan muistaa kuinka monta sormea ja mihin suuntaan niillä pyyhkäisee.

Asetukset-> Moniajon eleet päälle

Yhden sormen pyyhkäisy alas: Kotivalikossa pyyhkäise yhdellä sormella alas ruudun keskeltä ja esiin tulee Spotlight-haku. Jos pyyhkäiset yhdellä sormella aivan yläreunasta, esiin tulee Ilmoituskeskus.

Yhden sormen pyyhkäisy ylös: Kotivalikossa yhden sormen pyyhkäisy alareunasta tuo esiin pikavalikon useimmiten käytetyille asetuksille kuten lentokonetila, bluetooth, mykistä.

Kahden sormen nipistys: Kahdella sormella nipistämällä pystyt zoomamaan esimerkiksi kuvia suuremmaksi ja pienemmäksi.

Neljän sormen pyyhkäisy sivulle: Jos useampi sovellus on auki ja haluat nopeasti vaihtaa sovelluksesta toiseen, esimerkiksi sähköpostin ja nettiselaimen välillä. Pyyhkäise sivulle neljällä sormella sovelluksesta toiseen.

Neljän sormen pyyhkäisy ylös: Kotivalikossa neljällä sormellä pyyhkäisy ylös tuo näkyviin valmiustilassa olevat sovellukset, täältä voit sulkea sovellukset pyyhkäisemällä sovelluksen ylös yhdellä sormella. Vastaava temppuhan onnistui myös tuplaklikkaamalla kotinappia.

Viiden sormen nipistys: Missä tahansa sovelluksessa olet, nipistä viidellä sormella ja palaat takaisin Kotinäytölle.

Ja sitten niille vauhdikkaille asiakkaille ehdottomasti tämä ominaisuus POIS päältä.

2. Sovellusten etsiminen

Kollega sanoi jonkun kivan sovelluksen nimen, mikäs se nyt olikaan? No sillä pystyi harjoittelemaan numeroita, löytyisiköhän numbers -hakusanalla App Storesta…?

Hyvien sovellusten etsiminen on hankalaa ja, jos käytössä on vain App Storen oma haku, se on todella kovaa työtä. App Storen hakuun tarvitsee tietää sovelluksen tarkka nimi ja joskus myös julkaisija, jos samannimisiä sovelluksia on monia. Suosittelen ehdottomasti käyttämään Google-hakua. Hakusanoiksi esimerkiksi ”muistipeli app store” tai ”Lola app store”. Englanninkielisillä hakutermeillä aukeaa vielä laajempi maailma, esimerkiksi ”letters app store”. Hakutuloksiin tulee linkkejä suoraan iTunesiin, joista klikkaamalla pääsee lataamaan sovelluksen App Storesta.

Google-haku toimii App Storen omaa hakua huomattavasti paremmin

3. Sovellusten päivittäminen

Tässä sähköisessä maailmassa kaikki toimii päivä päivältä nopeammin ja paremmin. Näin on myös sovellusten kohdalla. Niistä korjataan virheitä ja parannetaan nopeutta jatkuvasti. Muista siis päivittää sovellukset säännöllisesti. Kaikki kohti App Storea. Kuvakkeen ylänurkassa komeilee punainen pallura, jossa näkyy luku (jos et ole hetkeen päivittänyt sovelluksia). Minulla luku oli 66 eli 66 sovellusta päivittämättä, auts! Avaa App Store, etsi alareunasta Päivitykset, uuden sivun vasemmassa yläreunassa Päivitä kaikki. Sovellukset ovat pois käytöstä päivittämisen ajan eli muutaman minuutin. Päivitys kannattaa tehdä WiFin äärellä, muuten se saattaa kestää tuntikaupalla!

Päivitä kaikki sovellukset yhdellä kertaa

4. Nettisivusta kuvake

Löytyipäs hyvä nettisivu, mutta miten sen muistaisi seuraavalla kerralla? iPadillä tämä on helppoa, sillä mistä tahansa nettisivusta voi tehdä kuvakkeen Kotivalikkoon. Esimerkiksi Papunetin sivujen Papumarket-peli on kiva ja halusin tehdä siihen oikoreitin. Etsi netistä Papumarket-peli -> Jaa-kuvake (=laatikosta tuleva nuoli) yläreunassa -> Lisää Kotiin -> Lisää. Nyt sivu näyttää sovellukselta Kotivalikon lopussa. Tämä liikkuva puheterapeutti joutui kerran ihmettelemään miksi tällainen ”sovellus” ei lähtenyt aukeamaan koululla. On se kumma juttu, että sovelluksen näköiseksi pakatut nettisivut ovat edelleen nettisivuja eivätkä toimi ilman nettiyhteyttä!

5. Sovelluksen buuttaus

Jostain syystä tekniikka ei aina pelaa niin kuin toivoisi ja sovelluksesta saattaa hävitä äänet yhtäkkiä. Tai esimerkiksi Lolan peleissä minulle on käynyt niin, että en saa vaihdettua kieltä englannista suomeksi. Ratkaisuja näihin ja muihin pattitilanteisiin:

Kevyt buuttaus: sulje sovellus valmisutilasta (tarkemmat ohjeet täältä kohdasta 9.)

Päivitä sovellus ks. kohta 3.

Poista sovellus: poista sovellus laitteelta ja lataa takaisin iCloudin kautta. Paina sovellusta pitkään, että kuvakkeet alkavat täristä -> Poista sovellus X-merkistä -> Paina Kotinappia, sovellukset lopettavat tärisemisen -> Avaa App Store -> Ostetut (alareunassa) -> Paina pilven kuvasta ja lataa sovellus takaisin laitteelle. Pilvestä lataaminen on siis ilmaista, koska olet jo kerran ostanut kyseisen sovelluksen.

6. Nopea akun lataus

Eräänä aamuna: ”Uusi päivä ja iPad vielä mukaan.. Voi ei! Akkua on jäljellä 10% ja kohta pitäisi olla menossa!” Ei hätää, nopeasti laturiin kiinni ja valitse lentokonetila (muistatko sormitempun?). Akku latautuu huomattavasti nopeammin, kun laite on lentokonetilassa. Muista ottaa lentokonetila myös pois päältä ladattuasi tai et pääse nettiin.

7. VoiceOver

Lähdin näkövammaisen asiakkaani luota ja mietin, kuinka kiva olisikaan, jos hänkin voisi käyttää iPadiä. Mutta kun iPadissä on vain yksi nappi, jonka tuntoaistin avulla voi erottaa, niin eihän siitä tule mitään.. Sitten törmäsin VoiceOver ominaisuuteen viime vuoden iPad-seminaarissa! Yleiset -> Käyttöapu -> VoiceOver. VoiceOver käyttää puhesynteesiä ja puhuu auki kaiken mihin ruudulla sormi osuu. Kun VoiceOver on päällä, valinta (esimerkiksi sovelluksen avaaminen) tapahtuu kaksoisklikkauksella. Ja Applen laitteissa tämä ominaisuus on heti käytettävissä ilman mitään ylimääräisiä sovelluksia, siis sisäänrakennettuna! Voitteko kuvitella?!

Aina toki löytyy kehitettävää, eli tässä vaiheessa VoiceOver toimii vain iPadissä valmiiksi olevissa sovelluksissa. Kokeilin muutamia pelisovelluksia ja VoiceOVer toimii vaihdellen, koska pelejä ei ole suunniteltu lähtökohtaisesti tähän käyttöön. Kannattaa vähintäänkin käydä kokeilemassa!

Yleiset -> Käyttöapu -> VoiceOver

8. Sivukytkin joko-tai

”Miten voi olla että sinun iPadissä tuosta napista saa äänen mykistettyä? Mun iPad lukitsee ruudun suunnan siitä samasta napista? Siis että häh?” Tämän aiheen pariin olen törmänny jo niin monesti, että se ansaitsee maininnan. Kyse on iPadin oikeassa reunassa olevasta sivukytkimestä. Jostain syystä itselläni ja monilla muilla on mennyt tovi ennen kuin tajusimme että kytkimen toiminnan saa itse valita: JOKO äänen mykistämiseen TAI näytön suunnan lukitsemiseen. Sen käyttö ei onnistu molempiin tarkoituksiin yhtäaikaa (vaikka kuinka monta kertaa naputtelisi edestakaisin, kokeiltu on!) Asetukset -> Yleiset -> Käyttämällä sivukytkintä. Itse olen tykännyt käyttää tätä kytkintä näytön suunnan lukitsemiseen, koska alla olevasta äänenvoimakkuus napista saa äänen säädettyä. (Jos painaa pitkään voimakkuusnappin alaosaa, niin iPad mykistyy eikä tarvitse naputella ääntä asteittain hiljaisemmaksi).

 

Mitä muita arjen helpotuksia olette löytäneet iPadin ihmeellisestä maailmasta?

 

Skitch: muuta kuva peliksi

Lupasin teille muutamia viikkoja sitten kertoa, miten iPadillä saa hyödynnettyä sähköisiä materiaaleja tulostamatta. Vastaus on Skitch. Nyt loppui se loputon tulostaminen, laminointi ja leikkaaminen! Jihuu!

Skitch on ilmainen sovellus, jonka avulla kuvaan voi lisätä merkintöjä: nuolia, tekstiä, viivoja, värejä, laatikoita, tarroja ja niin edelleen. Taustakuvina voi käyttää valmiiksi otettuja kuvia kameran rullalta, ottaa valokuvan sillä hetkellä, etsiä netistä kuvan, käyttää kuvakaappauksia sovelluksista ja kartoista, avata PDF:n tai aloittaa aivan alusta tyhjällä pohjalla. Eikä pidä unohtaa skannaamisen mahdollisuutta, jolloin perinteiset paperitehtävät muuttuvat sähköisiksi.

Skitchin parhaita puolia on ehdottomasti sen helppokäyttöisyys: toisesta reunasta valitaan työkalu ja toisesta reunasta väri. Edellisen merkinnän voi peruuttaa kätevästi yläpalkin nuolinäppäimellä. Minkä tahansa merkinnän poistaminen ja siirtäminen onnistuu sitä koskettamalla (alareunaan ilmestyy Poista-nappi).

Puheterapiassa lasten kanssa huomaan, että minulla on usein olemassa hyvät kuvat kielellisen tavoitteen harjoitteluun esim. sijaintikäsitteet, mutta sitten pitäisi vielä keksiä jotain motivoivaa niillä tehtäväksi. Skitch ratkaisee tämän haasteen, sillä kuvat voi laittaa taustalle ja lapsi pääsee tekemään niihin merkintöjä iPadin ruudulla. Motivaatio on oppimisen perusta!

Ympyröi se, millä voi piirtää?
Auditiivinen päättely: ”Ympyröi se, millä voi piirtää”. Tai ”mistä asiasta sinä pidät?”
Mikä ei kuulu joukkoon?
Hahmottaminen: ”Mikä ei kuulu joukkoon?”

Eniten olen nähnyt Skitchiä käytettävän asioiden nimeämiseen (labeling). Kouluissa Skitchiä tunnutaan käyttävän oppimisen tukena esimerkiksi nimeämällä kasvin osat tai kirjoittamalla karttaan maiden nimet. Tämä on täysin käyttökelpoinen tapa myös puheterapeutin näkökulmasta; minä vain vaihtaisin aihealueen (”nimeä huoneen esineet” tai ”kirjoita mitä näet paloasemalla”). Myös asioiden kuvailemiseen ja assosiointiin sovellus käy mainiosti: ”mitä sinulle tulee mieleen Salama McQueenistä?” Kirjoittamisen harjoittelussa Skitchiä voi käyttää alkeista lähtien. Jos asiakkaalla ei vielä onnistu kokonaiset sanat, niin entäpäs alkuäänteen miettiminen?

Tekstin lisääminen kuviin. Kuvat voi valita lapsen kiinnostuksen kohteiden mukaan
Tekstin lisääminen kuviin. Kuvat voi valita lapsen kiinnostuksen kohteiden mukaan
"Mitkä kuuluvat yhteen?"
”Mitkä kuuluvat yhteen?”

Papunetin sivuilta saa ladattua kuvia aihepiireittäin iPadille. Avaa esimerkiksi kuva vaatteista ja numeroi ne siinä järjestyksessä, missä ne puetaan päälle uloslähtiessä.

Papunetin kuvilla vaatteet järjestykseen
Papunetin kuvilla vaatteet järjestykseen

Minulla on asiakkaina pääasiassa lapsia, mutta ihan yhtä hyvin Skitchiä voisi käyttää aikuisten kanssa. Esimerkiksi afasiaterapiassa lukemista voidaan harjoitella Selkouutisten avulla. Tehtävänä voi olla vaikeiden sanojen yliviivaaminen tai asiasanojen löytäminen. Netistä löytyviä sanasokkeloita voi ratkaista ruudulla ja ristikosta voi ottaa kuvan ja kirjoittaa sanat paikoilleen iPadillä, jos kynän käyttö on hankalaa.

"Merkitse asiasanat uutisesta"
”Merkitse asiasanat uutisesta”

Taustalle voi ottaa kuvan myös jostain hyvästä, perinteisestä materiaalista (”mikä kuvassa hassusti”, ”etsi erot kuvista”) ja merkitä ne Skitchin omilla tarroilla tai leimoilla. Lisäksi, jos joskus tarvitsee peittää tiedostosta tai kuvasta nimiä tai kasvoja, niin Skitchistä löytyy myös pikselöinti-työkalu.

Ja sitten idea ihan toisesta vinkkelistä: Skitchillä on todella helppo tehdä vaiheittaisia ohjeita nuolineen, esimerkiksi vinkkejä iPadin käyttöön 🙂

Valmiit kuvat merkintöineen voi tulostaa, jakaa sosiaalisessa mediassa, lähettää sähköpostitse tai tallentaa omiin valokuviin. (Jos haluat jatkaa muokkaamista myöhemmin, kannattaa harkita Evernote-tilin hankkimista. Skitch kuuluu siis Evernote-tuoteperheeseen ja toimii sen kanssa yhteen)

Jos jokin asia jäi vielä Skitch-sovelluksessa askarruttamaan, niin täältä löytyy englanninkieliset käyttöohjeet.

Skitch löytyy App Storesta, Google Playsta sekä Windows Storesta ilmaiseksi.

Skitch it up!

*EDIT 21.3.15: Kävi testaillessa ilmi, että jos haluaa tehdä PDF-tiedostoon merkintöjä Skitchin kautta, pitää ostaa lisäosa Skitch PDF Markup (in-app purchase) hintaan 1,99€ tai olla Evernote Premium -tili (4,99€). Olin ovelana kiertänyt tämän pulman huomaamattani ottamalla screenshotin PDF:n sivusta, jolloin muokattavana olikin kuva.

Harjoittelua pala palalta

Teen palapelejä mielelläni silloin kun on aikaa ja sitähän palapelin teko vaatii. Aikaa. Eilen illalla ruokapöydälle kumottiin 2 000 palan palapeli. Monen tunnin pakerruksen jälkeen palapelistä on hahmottumassa vihdoin jotain järkeviä maamerkkejä. Mikä siinä on, että palapelin tekeminen koukuttaa aikuisenkin tuntikausiksi?

Olen aina tykännyt palapeleistä. Kai se on syvällä geeneissä, koska muistan jo lapsuudesta että niitä rakenneltiin. Nykyään nautin niistä muun muassa siksi, että tehdessä aivot saa laittaa täysin narikkaan, off-asentoon. Jo paloja käännellessä tuntuu, että tekee jotain terapeuttista: ota-käännä-ota-käännä. Satunnaisia ajatuksia kulkee yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei varmaan yllätä ketään, että pian hoksasin miettiväni, miten palapelejä voisi hyödyntää omassa työssä.

Palapelejä on moneen lähtöön. Lattiapalapelit, kahden palan palapelit, äänipalapelit, nuppipalapelit, kuvapalapelit, Find it- palapelit (esim. Where’s Waldo? tai Richard Scary), maisemapalapelit ja extreme-luokan palapelit (Instagramissa joku rakensi 32 000 palan palapeliä!). Käytän näitä kaikkia mieluusti harjoittelumateriaalina, palapelin kun sopii ikään kuin ikään ja on valittavissa harjoittelijan taitojen mukaan.

Palapelin palat toimivat loistavasti pisteinä tai motivaationa.

Puheilmaisun osalta tavoitteina voi olla ääntelyn vahvistaminen, nimeäminen, tukiviittomien harjoittelu, kerronta, harjoiteltavissa olevien äänteiden vakiinnuttaminen tai vaikka lukitaidot. Puhumattomien lasten kanssa mallittamista ja toistoa saa lisättyä esimerkiksi piilottamalla eläinpalapelin hahmon kerrallaan selän taakse tai käsien väliin ja huutelemalla heidät esiin: ”kissa? kissa, missä olet? kissa löytyi!”

Puheen vastaanoton tehtävissä olen käyttänyt palapelejä esimerkiksi lausetasoisen ymmärtämisen harjoitteluun (anna lentokone/kutita kissaa), ohjeen mukaan toimimiseen (hae tuolilta mansikka/näytä miten lentokone lentää), käsitteiden harjoitteluun (kuinka monta palaa laitat/ota punainen) ja auditiiviseen päättelyyn (mikä kulkee vedessä/mikä puetaan päähän). Sijaintikäsitteitä ei koskaan voi harjoitella liikaa, ja mikäs sen hauskempaa kuin aarteenetsintä? Palapelin palat piiloon huoneeseen ja ohjeen mukaan etsimään: yksi pala on tuolin alla, seuraava pala on hyllyn takana. Lopuksi aarre kasataan ja voidaan vielä muistella, missä oli paras piilopaikka: ALLA vai TAKANA.

Palapelin palat toimivat loistavasti siis pisteinä tai motivaationa. Äännetoistoja tulee takuulla tavallista enemmän, jos mukana on Salama McQueen – tai Tuhkimo-palapeli, jonka palat pitää ”tienata”. Usein erityisesti poikalapset innostuvat palapelin tekemistä niin, että sitä voi käyttää aloitteen tekemiseen tai pyytämisen harjoitteluun (lisää, haluan) – eli toimii myös PRT-menetelmän parissa.

Käytän palapelejä myös itsetehdyissä materiaaleissa. Esimerkiksi kahden palan palapelejä voi käyttää moneen tarkoitukseen. Minulla ne ovat konsonanttiyhdistelmien harjoittelussa suuressa roolissa. Harjoitelussa auttaa, kun tavurajat on ”havainnoitu” leikkaamalla palat erilleen. Toimii loistavasti myös esimerkiksi pitkien sanojen harjoittelussa. Lisäksi idealaarisssani odottaa askartelua kahden palan palapelit yhteenkuuluvista asioista (koira-luu/vesisade-kumpisaappaat) ja minimiparit (luu-suu/matto-katto). Tässä versiossa kannattaa tehdä erimuotoinen leikkausraja eri parien välille, jolloin harjoittelija saa visuaalisen tuen parien löytämiseen.

Kahden palan palapeleillä sopivat hyvin harjoittamaan konsonanttiyhtymiä.
Kahden palan palapelit sopivat hyvin konsonanttiyhtymien harjoitteluun.

Löysin hauskan palapeli-idean amerikkalaisen puheterapeutin materiaalivarastosta: A4-sivun tehtäväkorttien (esim. äännekuvien) taakse oli liimattu A4-kokoinen iso kuva. Tämä oli siis leikattu paloiksi niin, että tehtäväkorttien takaa sai aina palkkioksi yhden palan isosta kuvasta. Liimaamisen voisi ohittaa kaksipuoleisella tulostuksella! Ja eikun leikaten!

Stereotyyppien mukaan miehet ovat parempia avaruudellisessa hahmottamisessa kuin naiset.

Meillä kotona palapeli rakentuu yhteistyönä – toisella puolella on nainen, puheterapeutti, palapeli-intoilija, ja toisella puolella on mies, diplomi-insinööri. Huomasimme, että lähestymme palapelin rakentamista aivan eri vinkkelistä. Tekeeköhän miehet ja naiset siis palapelin eri strategioita käyttäen? Minä huomasin kaikkien palojen keskeltä helposti samankaltaiset ja keskityin palojen muotoon. Toisella puolen pöytää lähestyttiin tekemistä enemmän kuvan yksityiskohtien kautta. Yhden palan paikka löytyi mallikuvaa vertaamalla hetkessä, johon taas minun aivot eivät kyenneet. Oletteko huomanneet samaa vai päteekö tämä vain meidän osoitteeseen?

Stereotyyppien mukaan miehet ovat parempia avaruudellisessa hahmottamisessa kuin naiset, mutta piti ihan käydä etsimässä aiheesta tutkimusta, koska minusta tuntui että olimme yhtä taitavia. Lähestyimme asiaa vain eri näkökulmista. Kävi ilmi, että tutkimuksissakin edelleen kiistellään siitä, onko tällaista sukupuolieroa avaruudellisessa hahmottamisessa edes olemassa. Valtaosassa tutkimuksista on kuitenkin päädytty siihen, että miehet ovat parempia avaruudellisessa hahmottamisessa kuin naiset. Mutta miksi? Päällimmäiseksi syyksi esitettiin ympäristön ja kasvatuksen vaikutusta eli vanhemmat saattavat tiedostamattaan tarjota pojille enemmän harjoitusta avaruudellista hahmottamista vaativissa tehtävissä kuin tytöille. Eli stereotypiasta tulee itseään toteuttava ennustus. Oho.

Onneksi harjoitus tekee mestarin – tässäkin!

Materiaalimietteitä: File Folder -pelit

Amerikassa puheterapeutit tuntuvat suosivan materiaalina file folder -pelejä. Suomeksi sana taitaa kääntyä riippukansio. Kansion sisälle askarrellaan yksi kiinteä tehtävä esim. yhdistä alkuäänne ja sitä vastaava kuva. Kansioon liimataan pelipohja ja pelinappulat laitetaan esim. kirjekuoreen kansion väliin. Kun on harjoittelun aika, kansio vain avataan auki pelipohjaksi ja peli voi alkaa. Ajatuksena on, että file folder -tehtävät on helppo pitää järjestyksessä ja nopeasti saatavilla joko perinteisesti arkistointilaatikostossa tai ihan vaan säilytyslaatikossa. File foldereita löytyy erivärisinä ja niissä on usein nimikyltit yläreunassa, jolloin pelien pitäminen järjestyksessä helpottuu entisestään.

kuvateksti
Esimerkki yksinkertaisesta file folder -pelistä
(lähde: http://www.littlefamilyfun.com)

No mitä sinne file folderiin sitten kannattaisi laittaa? Ihan perinteisiä materiaaleja, mutta niin ettei aikaa mene korttien etsimiseen tai oikean pelipohjan löytämiseen. Jostain syystä minun liikkuvassa toimistossa korttipinot ja materiaalit eivät pysy omilla paikoillaan, vaan siinä vaiheessa kun haluan ”ne yhdet aakkoskortit”, niitä ei näy missään! File foldereihin materiaalia löytyy lukuisilta jenkkisivustoilta ilmaiseksi tulostettavana.

Yksi tällainen sivusto on http://filefolderfun.com. Törmäsin tähän sattumalta ja etsintöjenkin jälkeen tykkäsin tästä eniten. Kaikki materiaali on ilmaista ja sivut ovat edes jollain tavalla selkeät. Filefolderfun -sivusto on jaettu teeman, aiheen ja iän mukaan osioihin. Lisäksi sieltä löytyy hakukenttä, josta voi olla helpompi hakea. Sivustot ovat mielestäni vähän sekavat mainoksineen, mutta jos ne jaksaa kerran kahlata läpi, niin seuraavalle askartelupäivälle on jo kovasti laminoitavaa ja leikattavaa. Jos erehtyy klikkaamaan jotain mainosta (jotka on ovelasti naamioitu hakutuloksiksi), päätyy samankaltaiselle sivulle, jossa on taas lisää materiaalia tarjolla. Huono puoli on se, että osa näistä ”sisarsivuista” on maksullisia tai vaatii rekisteröitymisen.

Mutta, mutta.. materiaalithan ovat englanninksi!? Tiedetään. Mutta ainakin tältä kyseiseltä sivustolta tuntui löytyvän useita vaihtoehtoja, jotka ovat kieliriippumattomia ja käyttövalmiita. Esimerkkiksi:

kuvateksti
Count & Clip Cards sekä Busy Bees Color Matching Game toimivat kielestä riippumatta

Osa tehtävistä vaatii taas pientä muokkausta, jotta ne soveltuvat suomenkieliseen käyttöön. Esimerkiksi leikkaa englanninkieliset sanat pois kuvakortin alareunasta:

Sivustolta löytyy vähintäänkin hyviä ideoita, jos materiaalit eivät osu yhteen omien tarpeiden kanssa. Ideapankkiini lähtee ainakin lumiukkoyhdyssanat (Compound Words Game) ja riimisanojen yhdistäminen (Rhyming Game). Toki se ken jaksaa, suomentaa tekstiosuudet, mutta se vaatii jo selvästi enemmän aikaa ja leikkaa&liimaa -projektia.

Loistava idea yhdyssanojen harjoitteluun!
Loistava idea yhdyssanojen harjoitteluun!

Nyt tämän vinkin jälkeen on hyvä paljastaa, että itse suosin file folderien sijasta kulmalukkokansioita, joihin askartelen yllä mainittuja pelejä ihan perinteiseen muotoon liimaamatta niitä kansioon kiinni. Liikkuvana puheterapeuttina idea ei mielestäni toimi, sillä haluaisin mukaani yhden tehtävän (en laatikollista), ja jos sen yhden file folderin nappaan mukaani, niin tietäähän siinä miten käy! Ennen kuin saan sen laukkuuni, niin kortit ovat todennäköisesti jo pitkin auton lattiaa, koska kansio on ”avonainen”. Siispä liikkuvalle puheterapeutille suosittelen kulmalukkokansioita!

Oliko file folder -peli jo jollekin entuudestaan tuttu? Oletteko kokeneet toimivaksi vai löytyykö parempi vaihtoehto?

Huomio, tabletin käyttäjät! Ajattelin kirjoittaa jatkossa siitä, miten hyödyntää tällaista materiaalia suoraan tabletilla ilman tulostamista ja askartelua. Pysykää kuulolla!