Maalari maalasi taloa, sinistä vai punaista?

Blogissa on vallinnut marraskuu, ollut hiljaista ja pimeää. Puhetta terapeutista kulisseissa ei ole ollut hiljaista, sillä täällä on aloitettu Taloprojekti. Täällä on pyöritelty pohjapiirustuksia, mietitty talon muotoa ja ikkunoiden kokoja. Tästä intoutuneena blogissa esitellään tällä kertaa talonrakennustehtäviä!

Alkuperäinen ideani oli se, että lapsi saisi itse suunnitella haluamansa talon. Eräässä blogissa idea oli viety oikein pitkälle hienoksi myytäväksi tuotteeksi.

Ihan hyvin pärjää myös kotikutoisella versiolla! Täältä löytyi perinteisen talon pohja, johon voi itse piirtää ikkunat, ovet ja värittää haluamansa väriseksi. Vaihtoehtoisesti talon voisi täydentää askartelemalla ensin erikokoisia ja -muotoisia ovia ja ikkunoita. Sitten liimata niitä taloon vaikkapa toisen ohjeen mukaisesti, esimerkiksi ”laita yläkertaan 2 pientä ikkunaa ja alakertaan yksi pyöreä ikkuna”. Harjoittelua saa monesta vinkkelistä kerronnasta ja kuuntelusta käsitteisiin ja laskemiseen.

talopohja

Sanavaraston harjoitteluun talonrakentaminen on yllättävän monipuolinen teema. Löysin kivoja tulostettavia pohjia englanniksi, mutta pienellä viilauksella nämä saa kätevästi myös omaan käyttöön. Täältä löytyy alla oleva kuva talon ulkopuolelta, ja täällä päästään talon sisälle pohtimaan huoneita. Tulostettavia kuvia eri huoneista löytyi puolestaan täältä.

Kerronnan tueksi tämä tulostettava noppa voisi olla hyvä myös vaikkapa aikuisasiakkaille.

Ohjeiden kuunteluun inspiraatiota voi hakea tästä kummistuslinna-tehtävästä. Toinen kertoo mitä kuuluu piirtää, toinen kuuntelee tarkasti ja piirtää kuulemansa mukaan. Tarkan kuuntelun ja muistin harjoittelua!

ohjeet-kummitus

Eikä kannata unohtaa Papunetin rakennetaan talo -peliä, jossa seurataan ohjeita.

Sitten lopuksi vielä talonrakennnuslaulu:
Pulputinpannun Ystävyyden talo.

Rakennetaan taloa,
ystävyyden taloa,
riittää kyllä valoa,
kun rakennetaan taloa.

Naulataan seinät, kop kop, kop kop
naulataan seinä, kop kop kop kop
naulataan yhdessä seinät kop

Rakennetaan taloa…
maalataan seinät, lits läts, lits läts

Rakennetaan taloa…
muurataan takka, nap nap, nap nap

Rakennetaan taloa…
Nostetaan katto, hii’op hii’op…

Rakennetaan taloa…
Pidetään juhlat, huuu, huuu…

(Pulputinpannu)

Huh, mihin soppaan sitä on lusikkansa laittanutkaan, kun lähdettiin tähän rakennusprojektiin! Mutta onneksi kuukausi on vaihtumassa ja päästään heti huomenna jo tunnelmoimaan joulukuuhun.

Joulukuussa muuten luvassa Puhetta terapeutista Facebookin puolella ideajoulukalenteri!

Kuka saa, kuka saa lorupussiin kurkistaa?

Täällä puhetta terapeutista kulisseissa on viime aikoina kuulunut tavallista enemmän loruja ja lauluja pienen 6kk kuulijan vuoksi. Tähän liittyen sohvan toisesta päästä tuli oiva kysymys; mitä kaikkea hyötyä on loru- ja laululeikeistä, erityisesti siis puheen kehityksen näkökulmasta?

Lorut ja laulut tukevat kielen ja puheen kehitystä kaikissa sen kehitysvaiheissa. Esimerkiksi pienimmät lapset voivat oppia uusia sanoja, kun taas isommat lapset voivat oppia vaikkapa riimittelemään.

Lorut ja laulut sisältävät usein paljon toistoa ja ovat kokonaisuudessaan lyhyitä. Lapsi kuulee samat sanat monta kertaa lorun aikana ja tällöin ne jäävät paremmin mieleen. Sanojen toisto voi myös auttaa lasta tiedostamaan toistuvat äänteet, joista sanat muodostuvat. Usein lorussa tietyt äänteet toistuvat ja korostuvat (körö körö kirkkoon, papin muorin penkkiin..). Tämä voi lisätä lapsen tietoisuutta puheen rytmistä ja tavuista. Lapsi voi lorujen ja laulujen avulla havaita yhtäläisyyksiä sanojen välillä (esim. riimiparit), joka on tärkeä vaihe lapsen luku- ja kirjoittamistaidon oppimisessa.

Lorut ja laulut ovat helppo leikki mukaanotettavaksi ja niitä voi toteuttaa missä tahansa. Loruttelu voi mahdollistaa tärkeitä vuorovaikutushetkiä lapsen ja vanhempien, tai vaikkapa sisarusten, kesken. Katsekontaktin, vuorottelun ja jaetun tarkkaavaisuuden harjoittelua tulee ihan huomaamatta. Lorujen ja laulujen kautta voi olla helppo tutustua myös esimerkiksi tunteisiin, opetella syy-seuraussuhteita tai hassuttelua huumorin avulla. Lisäksi roolileikkiä, mielikuvitusta ja eläytymistä saa harjoitella helpossa kontekstissa, esimerkiksi ”Äiti-ankka sanoi että kvaak, kvaak, kvaak”.

Lorut ja laulut sisältävät myös musiikillisen puolen; rytmin ja tahdin, jota on helppo seurata ja jossa korostuu äidinkielen piirteet. Lisäksi oman äidinkielen äänen intonaatiot ja sävelet tulevat tutuksi. Usein lauluihin ja loruihin liitty jokin leikki. Kun loruun tai lauluun lisätään käsi- ja/tai keholiikkeet, aivot saavat stimulaatiota monen eri aistin kautta. Lapsen on helpompi muistaa liikkeet ja sanat yhdessä.

Kuuntelemisen alkeita voi harjoitella lorujen ja laulujen avulla. Lorut ja laulut kun ovat kuin lyhyitä tarinoita. Pienet lapsetkin jaksavat kuunnella ne alusta loppuun. Ja ne voivat olla lapsen ensimmäisiä (ulkoa opittuja) lauseita. Näiden avulla harjoitellaan ihan huomaamatta ajallisia sarjoja ja järjestyksiä, esimerkiksi mitä tuli ensin-mitä tuli sitten. Tämä valmistaa lapsia kirjojen ja pidempien tarinoiden maailmaan. Toistuvat sarjat muodostavat myös matematiikan alkeet.

Vanhempien lasten kohdalla hyötyinä on myös tutustuminen kirjoitettuun kieleen. Kun loru on jo ennestään tuttu tai lapsi oppii lorun ulkoa, hän saattaa pystyä myös seuraamaan kirjoitettua kieltä ja oppimaan sanat kuvina.

Usein loruissa ja lauluissa käsitellään leikin kautta lapsille opetettavia taitoja, kuten laskemista, kokoja, sijaintikäsitteitä. Puhumattakaan sanavaraston rikastamisesta! Ja viimeisenä tietysti ilo ja yllätyksellisyys. Sehän tässä on pääasia! Useat lorut ja laulut ovat hassuja tai jopa aivan hullunkurisia.

Perinteisten loruttelun ja laulelun lisäksi vanhempien lasten kanssa voi kokeilla esimerkiksi:

  • Sanoa loru väärin. Huomaako ja korjaako lapsi?
  • Lopeta loru kesken ja anna lapsen täydentää puuttuva sana.
  • Keksikää lapsen kanssa uudet loru- ja laululeikit tai tehkää loruista omat persoonalliset versiot (”Terapeutti Johanna, hän asuu Puhetiellä, kaikki laulut ja leikit leikkii siellä..” (leipuri Hiiva sävelellä))

Kokosin tähän mukaan muutamia omia lemppariloruja ja -lauluja. Toiset sopivat paremmin työminälle ja toiset taas kotiminälle. Karkeasti olen koonnut listaa niin, että alussa on pienemmille vuorovaikutusleikkejä ja lopussa isommille lapsille tarkoitettuja lorutteluja. Valitse käyttöön omat suosikkisi tai kommentoi mistä loruista sinä tykkäät! Täältä saat PDF-muodossa ladattua omaan käyttöön lorupussiin tulostettavat kortit.

Tässä isä pupu on
Tässä isä pupu on, tässä äidin näät,
tässä pikkupupuset kaikki näet päät,
iloisina toisilleen ne kuumartaa,
korvansakin ristiin nämä puput saa.

– Marja-Riitta Väkevä

Pesen varpaat
Pesen varpaat, pesen tukan,
pesen kullalta paidan ja sukan
naurua en voi sinusta pestä,
nauru se tulee sydämestä.

– tuntematon

Pienen pieni veturi
Pienen pieni veturi aamulla kerran,
hieroi hyvin savuisia silmiään,
sitten se pihisi ja puhisi ja yski,
tsu tsu tsu, lähdetään.

– trad., suom. sanat Liisa Tenkku

Jompsis kompsis
Jompsis, kompsis, jompsis, kompsis,
koira metsään meni.
Susi tuli vastaan!
Kipin kapin kipin kapin kottiin tullee,
kipin kapin kipin kapin kottiin tullee.

– tuntematon

Keisari kiertää
Keisari kiertää kartanoa,
keisari kiertää kartanoa,
katsoo ikkunasta, katsoo akkunasta,
painaa ovikelloa,
pyyhkii jalat,
ja astuu sisään.

– tuntematon

Limpsin lampsin
Limpsin lampsin jalkapatikalla, patikalla joo,
Köröttelen köröttelen kympin ratikalla, ratikalla joo
Soitan kelloa, painan nappia, tällä pysäkillä pois!
Liukuportaita metroon ja metrolla mummolaan

– Hannele Huovi

Ajellaan, ajellaan
Ajellaan, ajellaan pitkä matka mummolaan,
ajellaan, ajellaan joutuin mummon luokse.
Soudetaan, soudetaan pitkä matka mummolaan,
soudetaan, soudetaan joutuin mummon luokse.
Lennetään, lennetään pitkä matka mummolaan,
lennetään, lennetään joutuin mummon luokse.

– tuntematon

Kiva kun oot täällä
Matti-poika, Matti-poika kiva kun oot täällä
Matti-poika, Matti-poika kiva kun oot täällä,
aijai jaijaijai kiva kuun oot täällä
aijai jaijaijai kiva kuun oot täällä

– Maija Simojoki

Tossu ja sukka
Tossu ja sukka ne tirkistää,
onkohan kaikilla varpailla pää

Yks, kaks ja pim pam pom,
kenen nämä varpaat on?
No, Villen/Maijan nämä varpaat on.

– Soili Perkiö

Jänöjussi puputti
Jänöjussi puputti,
juu, juu juputti.
Suu supussa suputti,
korvat hupussa huputti.
Silmät ristissä ripitti,
pakoon juosta kipitti.

– Kirsi Kunnas

Aurinko, aurinko
Aurinko, aurinko lettuja paistaa,
hauska on auringon lettuja maistaa,
kiipeän puuhun, pistelen suuhun,
loput voin heittää ukolle kuuhun,
sitten käynkin nukkumaan,
pikkuinen masuni pullollaan.

– tuntematon

On maassa lunta
On maassa lunta
ja siilipariskunta
jo nukkuu talviunta.
Näkee unta kuusta
ja hiiren sääriluusta
ja omenapuusta
ja lämpimästä kesästä
sekä somasta käenpesästä.

– tuntematon

Pikkuiset kultakalat
Pikkuiset kultakalat lammessa ui,
pikkuinen kalaäiti huolestui,
uikaa, uikaa, jos osaatte,
ja ne uivat ja uivat sen uskotte.

Hop hop däpä däpä
hop hop hui
hop hop däpä däpä
hop hop hui
hop hop däpä däpä
hop hop hui
ja ne uivat ja uivat,
sen uskotte!

– Anna-Kaarina Kiviniemi

Hämä-hämähäkki
Hämä-hämähäkki kiipes langalle.
Tuli sade rankka, hämähäkin vei.
Aurinko armas kuivas satehen,
hämä-hämähäkki kiipes uudelleen.

– tuntematon

Hau, hau sanoi hauva
Hau, hau sanoi hauva,
se oli pikkuinen kuin vauva.
Miau, miau, sanoi katti,
se oli pikkuinen kuin tatti.
Muu, muu, sanoi sonni,
se oli pikkuinen kuin monni.
Nöf, nöf, sanoi possu,
se oli pikkuinen kuin tossu.

– tuntematon

Apina kapina
Apina kapina kiipesi puuhun,
putosi sieltä poliisin suuhun,
poliisi luuli sitä makkaraksi
ja puraisi palan pois.

– tuntematon

Auto ajoi kilparataa
Auto ajoi kilparataa,
mittari näytti kuuttasataa,
yksi pyörä putosi pois.

– tuntematon

Missä on peukalo
Missä on peukalo,
Missä on peukalo,
tällähän minä, täällähän minä,
mitä sulle kuuluu,
kiitoksia hyvää,
juostaan pois, juostaan pois

– kansanlaulu

Kolme pientä ankkaa
Kolme pientä ankkaa lähti leikkimään, vuorten taaksen kauas pois.
Äiti ankka sanoi, että kvaak, kvaak, kvaak. Vain kaksi ankkaa tuli takaisin.

Kaksi pientä ankkaa lähti leikkimään…jne….
Vain yksi ankka tuli takaisin.

Yksi ankka lähti leikkimään, vuorten taaksen kauas pois,
Äit ankka sanoi, että kvaak, kvaak, kvaak, ei yhtään ankkaa tullut takaisin.

Silloin tuli isä ankka ja huusi KVAAK ja kaikki kolme pientä ankkaa tuli takaisin.

– trad.

Elefanttimuori
Elefanttimuori,
takamus kuin vuori,
seisoo kärsä sojossa,
pieni häntä ojossa.
Pelkää merta kamalasti,
mielii rantaan sukkelasti.
Tahtoo maissa lorvia,
heilutella korvia.

– tuntematon

Karhut ottavat valokuvia
On se vähän outoa huvia
kun karhut ottavat valokuvia:
Yhdessä kuvassa on korvat,
yhdessä on kuono,
yhdessä on tassut,
yksi on muuten huono,
yhdessä on polvi,
yhdessä on hännänpää,
yhdessä on napa
– eikä mitään enempää.

– Hannele Huovi

Kaikki meni sekaisin
Kaikki meni sekaisin
kun lehmä löysi mopedin.
Se istui ihan joka säällä
pienen pienen mopon päällä.
Hännän sitoi tarakalle,
ettei se jäisi pyörän alle.
Sanoi ettei ikinä
enää aio kävellä.

– Arja Huhtinen

LÄHTEET:
http://www.talentia.fi/files/3313/Kielenkehitys1.pdf
https://www.theseus.fi/handle/10024/59529
https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/60448/Orava_Tiia.pdf?sequence=1
http://www.earlyliteracylearning.org/cellreviews/cellreviews_v4_n3.pdf

Pokemon poweria puheterapiaan

Pakkohan sitä oli itsekin ottaa osaa tähänkin villitykseen! Pokemon Go taitaa olla jo lähes kaikille tuttu. Jos ei muuten, niin ainakin sen verran että on lukenut nimen lehtien otsikoista. Itse ajattelin ottaa Pokemonit mukaan terapiaan ihan perinteisessä, paperisessa muodossa tuomaan lisämotivaatiota. Moni asiakas pelaa sovelluksella vapaa-ajallaan ja on aiheesta kiinnostunut, joten miksipä ei siis hyödynnettäisi tätä innostusta myös harjoittelussa?

Tällä peli-idealla pääsee kuka tahansa helposti mukaan Pokemon-villitykseen. ”Etsi pokemon”-peli koostuu alustasta, jossa on erilaisia Pokemon-hahmoja riveissä sekä niihin liittyvistä väittämistä.

Pokemon-kuvat tuntuivat olevan hyvin suojattuja ja niitä ei tunnu ilmaiseksi löytyvän, varsinkaan muuhun kuin omaan käyttöön. Tästä syystä en valitettavasti voi jakaa valmista pelipohjaa, koska se rikkoisi kuvien käyttöoikeuksia. Pokemonin sivuilta ja Googlettamalla (hakusanoina ”Pokedex”, ”Pokemon Go” tai ”Pokemon clipart”) onneksi löytyy kuvia, joita jokainen voi omaan käyttöönsä ottaa. Vaihtoehtoisesti voi käyttää iPad-sovellusta tai omasta Pokemon Go- pelistä otettuja kuvakaappauksia. (Tällöin toki tarvitsee olla pelannut peliä, jotta siellä Pokemoneja olisi)

Tarvitaan siis pelialusta ja väittämiä, kuten:

”Etsi keltainen Pokemon.”
”Etsi lentävät Pokemonit.”
”Etsi ne kaikki, joilla on neljä jalkaa.”
”Etsi ne kaikki, joilla on piikkejä.”
”Etsi suurin Pokemon.”
”Etsi S:lla alkavat Pokemonit.” (tätä varten tarvitsee lisätä pelialustaan nimet hahmoille!)

”Etsi se, joka on vihreän madon vieressä.”
”Etsi sellainen, jolla on kaksi päätä mutta ei käsiä.”
”Etsi se, jolla on pitkä häntä ja vaaleanpunainen vartalo.”
”Etsi se, joka on meritähden (Staryu) vasemmalla puolella.”

Harjoittelun kohteena ovat siis väittämistä riippuen värit, lukumäärät, alkuäänteet, sanavarasto, sijaintikäsitteet, tarkka kuuntelu, päättely, ymmärtäminen, kuulomuisti ja vaikka mitä muuta.

Tähän asti on pärjätty pelkällä yhdellä isolla kuvalla, jossa on paljon Pokemon-hahmoja. Vaihtelua saa, jos tekee pikkukuvat lisäksi. Näillä voi pelata vaikkapa lottoa tai muistipeliä. Nostamalla pikkukortteja pussista saa helposti mukaan kerrontaa ja ohjeen ymmärtämistä, kun tehtävänä on kuvailla saatu Pokemon kaverille, joka etsii sen pelialustalta.

Korteillahan voisi pelata myös oikean maailman Pokemonien etsimistä, jos ne piilotetaan huoneeseen ja etsitään ne ohjeiden mukaan.

Lukutaitoisille tai taitavimmille lapsille voi tehdä lisäkortit, joissa on Pokemonien tiedot, kuten pituus tai voimakkuus (tai käytä Pokemon Go -sovelluksessa olevia kortteja ja tietoja). Näin saadaan harjoiteltua mm. lukutaitoa, luetun ymmärtämistä ja päättelykykyä.

”Etsi painavin pokemon.”
”Etsi voimmakkain Pokemon.”
”Etsi vesipokemonit.”

Eikun Monneja etsimään! Gotcha!

Viivapelillä syksyyn

Niin se on jo elokuu! Kesä meni yhtä yllättäen kuin tulikin ja blogi jäi lomalle kirjoittajan nauttiessa joutenolosta. Kesällä on kerätty hyvä määrä aurinkoenergiaa talteen, syöty mahaan litroittain marjoja ja matkattu ympäri kotimaata. On kyllä pakko myöntää, että ihan vähän vain piipahdin Tigerissa kurkistamassa olisiko puheterapeutin kassiin täydennystä, ja ihan vähän vain tutustuin Pokemon-peliin työt mielessä.

Kesälomilta paluu voi olla haastavaa niin meille ammattilaisille kuin asiakkaillekin. Halusin jonkun helposti toteutettavan idean terapiaan, jonka avulla voisi käydä läpi kesälomakuulumisia asiakkaiden kanssa. Tässäpä siis hyvä peli-idea, joka taipuu moneen tarkoitukseen. Viivapeli on muokattavissa moneksi ja se on yksinkertaisesti toteutettavissa. Näkisin, että tätä voisi muokattuna hyödyntää niin pienten lasten kuin jopa aikuistenkin kanssa. Tämä toimii niin kahdenkeskisessä tilanteessa kuin vaikkapa päiväkotiryhmän tai koululuokan kanssa.

Viivapeli toimii niin, että lattiaan laitetaan teipistä viiva. Esitetään väite tai kysymys muodossa: ”Ylitä viiva, jos söit jäätelöä kesällä”. Asiakkaan tehtävä on kuunnella tarkasti ja toimia sen mukaisesti.

Taitavampien asiakkaiden kanssa voisi myös lisätä kerrontaosuuden tehtävään niin, että liikkumisen (vastauksen) jälkeen jutellaan aiheesta; ”Minkä makuista jäätelöä söit? Söitkö jotain muuta herkkua? Mitä?” Pelissä taitaakin haastavinta malttaa pysyä paikoillaan silloin, jos ei kuulukaan ylittää viivaa 😀

Esimerkkiväittämiä kesälomasta eli ”ylitä viiva, jos..”

– tykkäät kesästä enemmän kuin talvesta
– kastuit kesällä vesisateessa
– ET käynyt uimassa kesän aikana
– näit sateenkaaren kesällä
– kävit saunassa kesällä
– lensit lentokoneella toiseen maahan
– ET käynyt huvipuistossa
– kävit isovanhemmilla kylässä
– ET tykkää mansikoista
– pelasit lautapelejä kesällä

Variaatiovaihtoehtoja

Tehtävä helpottuu, jos viivan eri puolille laittaa esim. hymynaaman kyllä-vastaukseksi ja vaikkapa X-merkin ei-vastaukseksi. On helpompi vastata kysymyksiin, kun ei tarvitse kuunnella, päätellä ja muistaa kuuluiko nyt liikkua viivan yli vai ei. Tällöin kaikki kysymykset siis kyllä/ei-muotoon ja lapsi menee oikean kuvan päälle.

Jos väittämien ymmärtämisessä on haastetta, niihin on helppo tehdä tukikuvat. Esimerkiksi UIDA-kuva uintikysymykseen, MANSIKKA-kuva mansikkakysymykseen, ja edellä mainitut kyllä/ei -kuvat lattiaan vastaamista varten.

Taitavammille lapsille tai aikuisille haastetta ja vaihtelua saa esimerkiksi muuttamalla tehtävän totta vai tarua -muotoon. ”Onko totta että kesällä lasketaan pulkkamäkeä?” Tällöin harjoittelun kohteena onkin tarkka kuuntelu.

Kysymykset voi muodostaa myös kumpi-muotoon; ”Kummasta pidät enemmän kissoista vai koirista?” Tällöin viivan toinen puoli on kissa-vastaukselle ja toinen koira-vastaukselle.

Vaihtoehtoisesti väitteisiin voi lisätä ohjeen mukaan toimimista. ”Hyppää 3 kertaa viivan yli, jos… Istu viivalle, jos..”

Erivärisillä teipeillä saa myös lisää haastetta. ”Jos…, mene ensin punaiselle ja sitten keltaiselle viivalle, Mene keltaiselle, jos…”

Artikulaatioharjoituksissa kuten kuulonvaraisessa erottelussa tämä peli voi tuoda vähän vaihtelua; ”Jos sanassa kuuluu /r/, hyppää viivan yli.”

..ja tässä vasta muutamia käyttöesimerkkejä.

Tämä sopisi mielestäni hyvin ensimmäisiin työviikkoihin, koska peli ei yksinkertaisuudessaan kuormita liikaa lomalta palaavan puheterapeutin päätä ja asiakkaat saavat mukavaa harjoittelua ihan ”vahingossa”.

Mihin ajattelit tämän sopivan sinun työssäsi?

Liituleikkejä

Kuin ihme olisi tapahtunut ja aurinkoista keliä riittää jo näin toukokuussa. Monet lasten kanssa työskentelevät haaveilevat ulkotyöstä näihin aikoihin. Itse ainakin kadehdin päiväkodin työntekijöitä, jotka pääsevät ulos aurinkoon! (Sadekelillä en kyllä ole enää niin kateellinen heille! 🙂 ) Onneksi monia (puheterapia-) harjoituksia voi toteuttaa myös ulkona. Tällä kertaa keräsin ideoita, joissa katuliituja voi hyödyntää oppimisessa. Suomessa näitä aurinkoisia ja lämpöisiä päiviä ei ole määrällä pilattu, joten on ollut kiire saada tämä blogipostaus ulos! Toivokaamme siis, että ehditään vielä tänä kesänä hyödyntämään näitä leikkejä.

Värihyppely

Piirretään ja väritetään erivärisiä ympyröitä liiduilla maahan. Lapsen tehtävä on kuunnella mikä väri sanotaan ja juosta oikeaan ympyrään. Tehtävä toimii myös toisinpäin ja pääsee aikuinenkin liikkumaan.

Oma idea tehtävän laajentamisesta: ympyrässä voisi keksiä värin mukaisia asioita ja piirtää ne ympyrän viereen. Täällä oli myös versio, jossa värillisistä ympyröistä muodostettiin reittejä seurattavaksi. Hyvää hahmottamisen harjoittelua!

Numeroiden tunnistaminen

Piirretään eri numeroita esim. 1-20 (tai vain 10 asti) liiduilla maahan. Lapsen tehtävä on hypätä sanotun numeron päälle. Vielä helpompi versio on tietenkin se, että lapsi hyppää ensin ja aikuinen vain nimeää numeroita. Eri värien käyttö voi auttaa, jos lapsi ei vielä tunnista kaikkia numeroita, esim. ”Kahdeksan on punainen numero, se on ykkösen vieressä” (ja saadaan hienosti laajennettua tehtävää käsitteisiin ja ohjeen ymmärtämiseen). Vanhempien lasten kanssa voisi hyödyntää tätä vaikka plus- ja miinuslaskujen harjoittelussa: ”Mitä on 6-4? Hyppää vastaukseen!” Lapset voivat pelata tätä myös keskenään ilman aikuista, kun otetaan peliin 2 noppaa ja vähennetään tai lasketaan yhteen noppien luvut ja hypätään vastaukseen.

Huomaatte varmaan, että tällä hyppelyidealla on hurja määrä variaatiomahdollisuuksia, esimerkiksi alkuäänteet tai muodot! Myös kuulomuistin tai ohjeiden ymmärtämisen treenaaminen onnistuu isompien lasten kanssa, kun aikuinen kertoo vaikkapa kolme muotoa, joiden päälle hypätään ja kolme kirjainta, jotka kirjoitetaan. ”Hyppää ensin neliön, kolmion ja ympyrän päälle. Kirjoita sitten numerot 3, 6, 2.”

Heitä sana

Jos ei hyppely tunnu omalta, niin yllä olevat ideat toimivat myös heittoleikkeinä. Esimerkiksi heitetty hernepussi osoittaa kirjoitetun sanan, jolle keksitään riimipari tai muodostetaan lause käyttäen sanaa.

Liitulautapeli

Piirretään katuun pelialusta, jossa lapsi toimii pelinappulana. Otetaan mukaan vielä iso noppa tai spinneri kertomaan kuinka monta askelta edetään. Pelialustaan saisi helposti piirrettyä kirjaimet tai muodot harjoittelua varten. Liikkuvana terapeuttina mieleeni tuli myös ennalta valmistetut tehtävät, esimerkiksi laminoidut A4:t, joissa olisi yksilölliset äänneharjoitussanat tai vaikka riimiparilorut, jotka pitäisi ratkaista.

Täältä blogista löytyi pelialustalle vaihtoehto; piirretäänkin sokkelo, jonka läpi pitää kävellä tai ajaa vaikkapa pyörällä. Tämä vaatii hahmottamisen taitoja niin piirtäjältä kuin ratkaisijaltakin!

Ruutuhyppely 2.0

Uusi versio ruutuhyppelystä, johon laitetaankin ohjeet matkan varrelle, esimerkiksi ”pyöri 3 kertaa” tai ”hypi pienimmästä tähdestä suurimpaan”. Eli toisin sanoen liiduilla toteutettu tehtävärata.

Aarteenetsintä

Mielestäni tämä idea oli yksinkertaisuudessaan innostava tapa harjoittaa kielellistä tietoisuutta. Liiduilla käydään kirjoittamassa ulkoesineisiin niihin liittyvä sana esim. hiekkalaatikkoon kirjoitetaan liidulla ”hiekkalaatikko”. Lapsen tehtävä on löytää kaikki piilotetut sanat ja omalla liidulla kirjoittaa sanan päälle ja harjoitella mallin mukaan kirjoittamista. Liikkuvalle terapeutille tämä idea voi olla alkuperäisenä hieman työläs toteuttaa, koska sanat pitäisi saada ”piilotettua” pihalle jo etukäteen ja vettä pitäisi olla siivoamiseen. Mietin, että tämä voisi toimia myös laminoiduilla sanoilla, jotka lapsi jäljentää pyyhittävällä kynällä mallin päälle. Helppo piilottaa ja helppo siivota!

Siivoamisesta vesileikki

Liiduista voi jäädä joidenkin mielestä sotku jälkeensä, joten harjoittelussa kannattaa hyödyntää myös vedellä siivoaminen! Vedellä voi kirjoittaa liitusanojen päälle tai maalata erilaisten liituviivojen päälle. Siivous tulee siinä samassa! Vedellä saa vaihtelua liituleikkeihin, kun esimerkiksi puiseen aitaan tai vaikkapa isoon kiveen voi piirtää liiduilla harjoiteltavia kirjaimia, numeroita tai mitä ikinä keksiikään. Lapsen tehtävä on suihkuttaa vedellä, vesipysyyllä tai suhikepullolla, pyydetty asia pois. Voisiko olla hauskempaa tapaa oppia?

Tiesittekö muuten, että liiduilla voi kirjoittaa myös trampoliinille? 🙂

Lisää ulkona toteutettavia ideoita täältä aiemmasta postauksesta.

Varhainen vuorovaikutus

Kevättä ja aurinkoa on ollut ilmassa pitkin Suomea. Usein kevät tarkoittaa asioiden lopettelemista, kuten lausuntoja ja menneen lukukauden tarkastelua. Puhetta terapeutista kuliseissa ollaan kuitenkin oltu ihan uuden äärellä, kun aikatauluista vastaa tällä hetkellä pääosin pieni 2kk ikäinen neiti. Vähemmän yllättäen tämä puheterapeutti on päätynyt pohtimaan varhaista vuorovaikutusta omassa arjessa. Miten pieni vauva on vuorovaikutuksessa? Mitä kommunikointitaitoja kehittyy jo vauva-aikana ja miten niitä voi tukea?

Varhainen vuorovaikutus luo pohjan kielen ja puheen kehitykselle. Vaikka sanoja lapsi alkaa tuottaa vasta noin vuoden ikäisenä, kehittyy kommunikointi jo syntymästä lähtien. Kaikki alkaa kuuntelemisesta – molemminpuolisesta kuuntelemisesta. Vauva kuuntelee ympäröiviä ääniä, erityisesti äidin sekä isän ääniä, jotka ovat tuttuja jo sikiöajalta. Vastaavasti vanhempi kuuntelee vauvan viestejä ja itkua; vauvan ensimmäistä kommunikointitapaa. Varhainen vuorovaikutus lähtee liikkeelle vauvan perustarpeista ja vanhemman hoivasta. Suurin osa varhaisesta kommunikkoinnista tapahtuu tiedostamatta ja aivan itsestään. Kun vauva itkee, aikuinen vastaa toimimalla. Esimerkiksi kun vauva itkee, niin aikuinen syöttää häntä, tai kun vauva itkee, aikuinen nostaa hänet syliin. Näin harjoitellaan ensimmäisiä syy-seuraus-suhteita ja tämän pohjalta muodostuu vanhemman ja lapsen välinen kiintymyssuhde.

Varhainen vuorovaikutus muodostuu monista asioista, kuten katsekontaktista, vuorottelusta, ääntelystä ja jaetusta tarkkaavaisuudesta.

Katsekontakti

Pientä vauvaa kiinnostavat erityisesti ihmiskasvot ja silmät. Evoluutio on siitä ovela, että imettäessä vauvan ja äidin silmien etäisyys on optimaalinen katsekontaktia ajatellen. Jo vastasyntynyt vauva voi ottaa katsekontaktin, mutta ensimmästen kuukausien aikana katsekontaktista tulee pidempi ja merkityksellisempi. Katsekontaktia käytetään varhaisessa kommunikoinnissa mm. tervehtimiseen, pyytämiseen ja vuorotteluun, ja myöhemmmässä vaiheessa myös suuntaamaan toisen huomiota (ks. myöhemmin jaettu tarkkaavaisuus).

Vuorottelu ja ääntely

Vuorottelun ja matkimisen kautta opitaan uusia taitoja läpi elämän ja niiden harjoittelu aloitetaan jo vauvana. Vuorottelu on sosiaalisen kommunikoinnin peruspilari; toinen on äänessä ja toinen kuuntelee. Sitten roolit vaihtuvat ja muodostuu keskustelu. Jo hyvin pienenä aletaan vuorotella ja matkia kommunikointikumppania. Vauva alkaa ääntelemään n. 8 viikon iässä ensimmäisiä äännähdyksiä. Vauva yrittää jo kommunikoida ääntelemällä kuten vanhempansa. Näihin yrityksiin vanhemmat usein reagoivat vastomaisesti vastaamalla, puhumalla tai matkimalla vauvaa. Vanhempi käyttäytyy ikään kuin vauvan viestit ja ääntelyt olisivat kommunikatiivisia. Esimerkiksi vauva toistelee ”mmm, mmm”, aikuinen odottaa ensin vuoroaan ja toistaa sitten ”mmm, mmm”. Vauva käy näin ensimmäiset ”keskustelunsa” ja oivaltaa vuorottelun rytmin. Uuden oppiminen mahdollistuu näissä keskusteluissa, kun tuttujen toistojen jälkeen aikuinen tarjoaa vuorollaan uuden äännähdyksen, kuten ”paa paa” ja vauva voi alkaa matkia aikuisen äännähtelyä ja oppia uutta.

Jaettu tarkkaavaisuus

Jaettulla tarkkaavaisuudella tarkoitetaan kykyä seurata toisen ihmisen katsetta, olla tietoinen toisesta ja jakaa yhteiset mielenkiinnonkohteet. Aikuinen aluksi ”ylitulkitsee” lapsen kiinnostuksen kohteita ja seuraa vauvan katsetta. Näin aikuinen pääsee mukaan vauvan kokemuksiin ja maailmaan yhdistämällä katseen ja puheen. ”Oliko siellä apina? Juu, se on apina”. Vauva tutustuu ympäristöönsä yhdessä aikuisen kanssa ja saa kokea sen yhdessä vanhemman kanssa. Syntyy jaettu kokemus. Vauva siis oppii miten jaetaan huomiota ja miten se tehdään katseen avulla. Varsinaisesti jaetun tarkkaavaisuuden taito kehittyy vauvalle vasta myöhemmin, niin että vauva alkaa omasta aloitteestaan tarkistaa, näyttää ja osoittaa toiselle omia mielenkiinnonkohteitaan katseen avulla.

Varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen

Nämä kaikki vuorovaikutustaidot luovat pohjan kommunikoinnillle ja kielelliselle kehitykselle. Tästä syystä näitä taitoja harjoitellaan usein puheterapeutin kanssa. Esimerkiksi lasten kanssa, joilla on viivästynyt puheen ja kielen kehitys, matkiminen ja vuorottelu nousevat suureen rooliin. Kielen kehitystä tuetaan tällöin matkimalla, toistamalla ja vuorottelemalla tuttuja ja uusia sanoja, ääntelyitä ja usein myös tukiviittomia käyttämällä. Autismin kirjon asiakkaiden kanssa jaettu tarkkaavaisuus ja katsekontakti ovat aiheita, jotka ovat hyvin usein läsnä kuntoutuksessa. Jaetun tarkkaavaisuuden harjoittelun perusperiaate autismikuntoutuksessa on hyvinkin samanlainen kuin pienen vauvan kanssa. Aikuinen menee mukaan autistisen lapsen leikkiin ja osallistuu autistisen lapsen maailmaan ja mielenkiinnonkohteiden jakamiseen. Autistinen lapsi kun ei lähtökohtaisesti koe tarvetta jakamiseen, joten sitä tarvitsee harjoitella. ”Huomaatko kun minäkin olen mukana tässä sinun leikissä ja meillä on kivaa yhdessä?”

Yhtä lailla myös muiden puheterapia-asiakkaiden kanssa harjoitellaan esimerkiksi syy-seuraus-suhdetta, joka on tärkeä osa vuorovaikutusta. Se voi tarkoittaa kuvalla pyytämistä (kun annan kuvan, saan haluamani esineen), tai PRT-harjoittelua (jotain kivaa tapahtuu, kun sanon sanan). Yksinkertaisimmillaan harjoittelu voi auttaa ymmärtämään, että omalla toiminnalla saa jotain aikaan (kun painan nappia tästä lelusta, kuuluu ääni).

Varhainen vuorovaikutus useimmiten tapahtuu luonnostaan ja ilman erillistä harjoittelua. Suurin osa vanhemmista on taitavasti vuorovaikutuksessa vauvansa kanssa ihan huomaamattaan. Vuorovaikutuksessa vauvan kanssa ei ole oikeaa ja väärää tapaa. On kuitenkin hyvä tietää edellä mainitut asiat ja pitää ne mielessään kommunikoidessaan vauvan kanssa. Jokainen lapsi on yksilö ja erilainen vuorovaikutuskumppani, toinen tykkää lauluista ja toinen seuraa tarkasti ilmeitä. Kun vanhemmat viettävät aikaa vauvansa kanssa, he tuntevat vauvansa ja hänen vuorovaikutustyylinsä parhaiten ja osaavat sitä tukea.

Lähteitä ja lisää luettavaa aiheesta:

Kaisa Launosen kirja: Vuorovaikutus – kehitys, riskit ja tukeminen kuntoutuksen keinoin.
Helsinki: Kehitysvammaliitto.

Papunetistä löytyvä tietopaketti

MLL:n vanhempainnetti

Vauvan ja äidin välisestä vuorovaikutuksesta löytyy myös väitöskirja

Puheterapeutti goes Ikea

Mistä tunnistaa liikkuvan terapeutin? Se on sininen ja sinne mahtuu paljon tavaraa? Ikean kassi!

Kävin kiertelemässä Ikean ihmeellisessä maailmassa. Reissun tarkoituksena oli alunperin kodin sisustaminen, kun pesuhuoneeseen piti löytää jokin järkevä suihkuhylly ja uusi lattiamatto. Vaatehuoneen siivouksen myötä (joka antanut odottaa liian monta vuotta!) tuli tarve myös säilytyslokeroille. Lasten leluosastolla puheterapeutti-Johanna kuitenkin työnsi nenänsä vapaa-ajan ostosreissulle mukaan. Huomasin hypisteleväni leluja miettien mihin terapiatarkoitukseen niitä voisi hyödyntää. Siispä tähän blogipostaukseen poimin Ikea-tuotteita, mitä olen hyödyntänyt puheterapiassa. Tämä ei ole siis sponsoroitu blogiteksti, vaan ihan omasta tahdosta ja ideasta syntynyt 🙂

Dinosaurus-käsinukke on ylittänyt odotukseni moninkertaisesti! Tämä kaveri kuuluu syötettävien lelujen kategoriaan, joka on jo tässäkin blogissa todettu loistavaksi leikiksi. Dinosaurus on syönyt erilaisia ruokia, äännekortteja, pikkueläimiä ja vaikka mitä muuta. Dinosauruksella on päiviä, kun se tykkää vain punaisista ruoista ja sylkee muut ruoat pois. Ei ole paljon hauskempaa tapaa harjoitella luokittelua 🙂 Dinosauruksen kieltä voi myös käyttää havainnollistamaan kielitemppuja, vaikka se ei varsinainen artikulaationukke olekaan. Myös erilaiset verbiharjoitukset ovat olleet motivoivia, kun lapsi pääsee opettaamaan ja mallittamaan dinosaurukselle toimintasanoja, kuten hyppiä, juosta, istua jne.

Ikean junarata on ollut kovassa käytössä aloitteiden ja syy-seuraus-suhteen harjoittelemisessa sekä PRT-treeneissä. Seuraavan palan lapsi saa vasta, kun on ottanut katsekontaktin tai pyytää sitä sanallisesti. Junaradalle myös ilmestyy kaikenlaisia esteitä, kuten huolimattoman puheterapeutin käsi, jotka lapsen pitää pyytää siirtämään pois junan tieltä. Junalle on myös rakennettu matkan varrelle asemia, joissa pitää suorittaa jokin tehtävä ennen etenemistä.

Reissaavalle puheterapeutille Ikeasta löytyy myös hyvä peili. Peilissä on mukavasti lokeroita tehtäville tai yllätyksille ja ovet, jotka suojaavat pahimmilta kolhuilta matkaavan terapeutin laukussa. Suosittelen tunnetaitojen ja suun motoriikan harjoittelijoille!

Kuuntelutaitojen harjoitteluun olen käyttänyt Ikean riippuvaa säilytyslokerikkoa. Minulla on ollut käytössä sammakko-versio, jossa on 3 tasoa ja jota olen käyttänyt käsitteiden harjoitteluun, kuten ylin, keskimmäinen ja alin. Joku kollegoista aikoinaan vinkkasi monitasoisten säilytyslokeroiden käyttöön idean: jokaisessa tasossa on jonkun hahmon, esimerkiksi nallen, koti ja hahmoille viedään yllätyksiä tarkasti ohjeita kuunnellen.

Ikean lasten ruokailu -osastolta löytyy luokittelutehtäviin materiaalit; eriväriset kipot, mukit ja ruokailuvälineet. Olen käyttänyt helppona luokittelutehtävänä niin, että yhdistetään samanväriset astiat toisiinsa. Taitavampien lasten kanssa tarkan kuuntelun tehtävänä näillä välineillä saa aikaiseksi pitkiä ohjeita, kuten ”Anna nallelle punainen haarukka ja laita omenoita keltaiselle lautaselle”

Itse käytän aika paljon noppapelejä erilaisten harjoitusten motivaattoreina. Vaihtelua saa esimerkiksi Ikean isolla pehmonopalla ja päästään pöydän äärestä vähän liikeellekin! Kokonsa puolesta tämä ei ole tosin paras materiaali liikkuvan puheterapeutin kassiin..

Sorminukkeja opin hyödyntämään edellisessä työpaikassani, kun kollega käytti kielellisen tietoisuuden harjoituksissa hahmoja, joille jaettiin lahjoja. Esimerkiksi Leo-leijonalle annetaan kaikki /l/-äänteellä alkavat sanat ja Kalle-kilpikonnalle /k/-äänteellä alkavat sanat.

Tässäpä omia materiaalikokemuksia ja -ideoita à la Ikea. Lista ei missään nimessä ole kattava, joten nyt vinkit jakoon muistakin Ikea-aarteista!

Kuvat: ikea.com

Pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat

Viime aikoina kehonosat ovat olleet useamman asiakkaani puheterapian tavoitteena. Nyt kun olen aiheeseen enemmän perehtynyt huomaan, että kehonosien harjoittelu taipuu monen lapsen tarpeisiin. Se voi olla todella hyvä perusvuorovaikutusharjoitus, jossa haetaan kontaktia ja yhteisen jakamisen taitoja, esimerkiksi silittelemällä pensselillä tai vibralla koskettamalla eri kehonosia, kuten jalka, suu, käsi. Kehonosien harjoittelua ja nimeämistä voi sisällyttää myös taitavampien lasten tavoitteisiin, esimerkiksi tarkan kuuntelun tehtävissä, ja ottaa mukaan myös harvemmin käytetyt kehonosat kuten nilkka, kaula, otsa. Näistä vaativimmista tehtävistä tulossa vielä erillinen blogipostaus.

Pensselileikki kehonosien harjoitteluun
Pensselileikki kehonosien harjoitteluun (Lähde: http://www.stillplayingschool.com/)

Valokuvien ja piirrettyjen kuvien yhdistäminen on yksinkertainen tapa aloittaa tutustuminen kehonosiin. Kuvia yhdistellessä vastaava kehonosa etsitään omasta ja toisen kehosta. ”Missä on sinun nenä?” Valokuvat pääset lataamaan itsellesi tästä blogista ja piirretyt kehonosien kuvat täältä.

Alunperin tarve kehonosien harjoitteluun lähti autismin kirjon asiakkaani tavoitteesta pystyä osoittamaan tai kertomaan minne sattuu. Puhuvien ja helposti kommunikoivien ihmisten maailmassa ei ehkä tule ajatelleeksi, kuinka tärkeä taito on pystyä ilmaisemaan minne sattuu. Tykästyin Pinterestistä löytämääni ideaan ”Minne sattuu?” -kuvataulusta, jonka avulla lapsi voi näyttää kipeän kehonosan.

"Minne sattuu?" -kuvataulu
”Minne sattuu?” -kuvataulu

Boardmaker-kuvaohjelmaa käyttäville tältä sivustolta saa käsittääkseni ladattua itselleen tämän kuvataulun. (Kotikoneella en harmikseni pääse testaamaan aukeaako tiedosto Boardmakerillä)

Toiminnallisemman tehtävästä saa, jos on olemassa esimerksiksi iso pehmonoppa, jossa on taskut kuville. Ei kuin noppaa heittämään ja peilin avulla etsimään kuvaa vastaava kehonosa itseltä!

Pehmonoppapeli kehonosien harjoitteluun
Pehmonoppapeli kehonosien harjoitteluun (Lähde: http://thefantasticfive-hockmana.blogspot.fi/)

Suosituin leikki on tähän mennessä ollut kuitenkin laastarileikki, jossa nostetaan kuva kehonosasta ja laitetaan laastari kyseiseen paikkaan, esimerkiksi korvaan. Tehtävässä voi käyttää apuna pehmolelua tai kuvaa ihmishahmosta. Ensin laitetaan pehmolelulle tai hahmolle laastari ja sen jälkeen itselle samaan paikkaan. Löysin Tigerista jättilaastari-magneetin, joka on toiminut asiakkaalle laitettavana laastarina eikä ole tarvinnut oikeasti liimata mitään kehoon kiinni.

Laastarileikki pehmolelulla
Laastarileikki pehmolelulla (Lähde: https://storytimekatie.com)
Laastarileikki ihmishahmolla
Laastarileikki ihmishahmolla (Lähde: http://www.classroomfreebiestoo.com/)

Onko teillä muita kehonosien harjoitteluun soveltuvia tehtäviä? Tai oletteko jo kokeilleet esimerkiksi laastarileikkiä ja miten se on toiminut? Mitä perusvuorovaikutusleikkejä käytätte kontaktin hakemiseksi esimerkiksi pienien autististen lasten kanssa?

Tunteiden töminää

Viime viikon ystävänpäivä sai miettimään ystävyyttä, ihania ihmisiä ja tunteita. Tunteet ovat läsnä lähes kaikessa ihmisen toiminnassa. Ne heijastuvat vuorovaikutukseen ja siihen miten ihminen toimii muiden kanssa. Tunteiden oppiminen ja niiden ymmärtäminen ei kuitenkaan ole aina helppoa hommaa.

Perustunteita ovat rakkaus, ilo, viha, suru, pelko, hämmästys ja inho, jotka ovat kaikissa kulttuureissa tunnistettavissa. Monille ihmisille, erityisesti niille, joilla on autismin kirjon häiriö, tunteet ovat hankalia käsittää koska ne ovat abstrakteja ja hetkellisiä asioita. Puheterapeuttina olen törmännyt usein tarpeeseen harjoitella tunnetaitoja.

Lapsi oppii ensin ilmaisemaan tunteita ja vasta myöhemmin käsittelemään niitä. Vanhemmat ja aikuiset toimivat oivana mallina tässä prosessissa, kun he ilmaisevat tunteitaan. Lapsi havainnoi ja matkii niitä esimerkiksi leikeissään. Tunteiden nimeäminen auttaa ymmärtämään ja tunnistamaan niitä niin itsessä kuin toisissa ihmisissä. Lapsi oppii sanallistamaan tunteitaan mallin avulla. Joskus negatiivinenkin tunne voi helpottua, kun aikuinen sanallistaa oman tai lapsen tunteen ”Matti on nyt surullinen”.

Olen tähän koonnut erilaisia hyväksi koettuja tehtäväideoita tunteiden harjoittelemista ajatellen. Materiaalina itse tykkään käyttää Boardmaker-kuvaohjelman piirrettyjä kuvia selkeyden vuoksi, mutta jos käytössäsi ei ole kuvaohjelmaa näillä piirretyillä tunnekuvilla voi päästä alkuun. Saat ladattua tehtävät alkuperäisistä linkeistä itsellesi kuvia klikkaamalla.

Yksi hyvä paikka tunnemateriaalin etsimiseen on myös Papunetin kuvatyökalu. Joidenkin lähteiden mukaan piirrettyjen tunnekuvien tunnistaminen on lapsille helpompaa kuin valokuvista, joten näistä kannattaa kokeilla eri versioita. Perustunteista valokuvat voi ladata alla olevasta kuvan linkistä.

Tunnekuvien yhdistäminen on mielestäni yksi yksinkertaisimmista keinoista aloittaa tunteiden harjoittelu. Aluksi voi olla hyvä käyttää vain muutamia tunnesanoja kuten iloinen, surullinen, vihainen ja pelästynyt. Tehtävänä on siis yhdistää samanlaiset tunnekuvat keskenään; iloinen ja iloinen/ surullinen ja surullinen jne. Mikäli tämä sujuu helposti, tehtävää voi kokeilla vaikeuttaa sekoittamalla pakkaan piirretyt tunnekuvat ja vastaavat valokuvat tunteista, ja yhdistää jälleen sama tunne. Lukutaitoisten lasten kanssa voi vastaavan tehtävän tehdä myös tunnesanoilla tai yhdistämällä tunnekuvan ja sitä vastaavan sanan. Tein teille tällaisen tehtävän valokuvista.

Tunteita on usein helpompi käsitellä aluksi ”ulkoistettuna” eli ei itseen kohdistuen. Lapsen voi olla vaikea havainnoida omia tunteitaan, mutta toisen ihmisen tunnetilan osaa tunnistaa. Tätä taitoa voi harjoitella peilin ja matkimisen kautta. Yksinkertaisuudessaan aikuinen voi mallittaa tunteen kasvoillaan, ja lapsen tehtävä on matkia sitä ja katsoa peilistä näyttääkö samanlaiselta. Ideaa voi jatkaa piirtämällä oman peilikuvansa paperille tai ottamalla lapsen ilmeistä valokuvat.

Löysin myös toiminnalisia ideoita tunteisiin tutustumista varten, esimerkiksi muovailuvahalla voi tehdä erilaisia kasvonilmeitä laminoidulle alustalle, tai liimata eri kasvon osia paperille ja katsoa mikä ilme ja tunne saadaan aikaiseksi.

Lähteitä ja lisää luettavaa tunteista:

https://www.nyyti.fi/tietoa/tunteet/
http://www.edu.fi/tunteesta_tunteeseen/tunnetaitoja_oppii_harjoittelemalla
https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/tietoa_mielenterveydesta/mielenterveyden_vahvistaminen/Pages/tunteet_haltuun.aspx
http://csefel.vanderbilt.edu/modules/module2/handout6.pdf

Ja eikun tunteilemaan!

 

Meillä on synttärit!

”Paljon onnea vaan!”

Se on nyt vuosi kulunut siitä, kun julkaisin ensimmäisen blogipostauksen. En voi uskoa, että vuoden päivät on tullut jo bloggailtua, sillä tuntuu että vastahan sitä aloitettiin tämä kokeilu!

Ajattelin summata kuulumisia vuoden varrelta tämän puheterapeutin ja blogin näkökulmasta. Aina välillä pitää katsoa taaksepäin ja muistella, mitä on tullut tehtyä ja saatua aikaiseksi. (Usein itse muistan vain lähinnä ne tulevat tekemättömät hommat.)

Alkuvuoden aikana olin täynnä virtaa ja pohdin tuttuun tapaan monia omaan työhön liittyviä kysymyksiä sekä kehittelin ideoita sohvalla, kunnes sohvan toisesta päästä kuului ehdotus: ”kirjoittaisit blogia”. Siitä se ajatus sitten lähti! Kevättalvi oli koulutusten aikaa. Pääsin jakamaan tietoa ihanan ihmeellisestä tablettien maailmasta lähes viikottain ja iPadin lisäksi tutustuin myös Androidien tarjontaan. Tästä intoutuneena syntyikin blogin tämän hetken suosituin postaus iPad vinkkejä päivittäiseen käyttöön ja sen pikkusisko osa 2 nousi toiseksi suostuimmaksi. Voidaanko tästä päätellä, että tabletti kuntoutuksessa ja opetuksessa on nyt kova juttu ja siihen on muitakin hurahtaneita kuin vain minä? 🙂

Isoin kiitos kuuluu teille lukijoille!

Vuosi 2015 oli minulla selkeästi myös etäkuntoutuksen vuosi. Sen parissa on vietetty aikaa opetellen, esitellen, kokeillen, kouluttaen ja tutkimustyötä tehden! Opettelin etäpuheterapian pitämistä ja sen käytäntöjä, kuten sähköisten materiaalien hyödyntämistä tietokoneen välityksellä. Etsin itsestäni opiskeluaikaisen tutkijan ja luin lähes 100(!) tutkimusartikkelia etäkuntoutukseen liittyen. Innostuessani aiheesta kokoajan enemmän olen onneksi pääsyt jakamaan tietoa etäkuntoutuksesta ja osallistumaan mm. Etäkuntoutuksen seminaarin järjestämiseen.

Olen toki tehnyt puheterapeuttina myös asiakastyötä, joka on vaatinut kaiken muun ohella jonkin verran aikataulutetriksen pelaamista ja kalenterin järjestämistä. Pohjana on toiminut hyvin järjestetty liikkuva toimisto. PRT-menetelmä on ollut konkreettisesti kokeilussa ja olen ollut positiivisesti yllättynyt sen tuomista edistysaskelista autististen asiakkaideni kommunikoinnissa. Ei voi kun ihmetellä kuinka yksinkertaisin keinoin voi saada tuloksia! Kiireissäni olen hyödyntänyt muiden loistavia kuntoutus- ja oppimisideoita Pinterestistä, sekä vähemmän esivalmistelua kaipaavia materiaali-ideoita, kuten pahvilaatikkoleikkejä, kesätehtäviä ulkoilmassa, unohtamatta loistavan Skitch-sovelluksen hyödyntämistä.

Puhetta terapeutista heijastaa aika hyvin siis minun kulunutta työvuotta ja sitä on ollut ilo kirjoittaa. Voitteko kuvitella, että kävijöitä blogissa on ollut jo lähes 25 000 vuoden aikana?! Näitä tilastoja tulee ihmeteltyä ja ihasteltua täällä blogin takahuoneessa, ja eihän näitä lukuja osaa pieni ihminen edes käsittää, wau!

Isoin kiitos kuuluu teille lukijoille, sillä ei tämä blogi pelkän kirjoittajan voimin toimi. Kiitos, että luette ja pidätte Puhetta Terapeutista -blogin hengissä!

Nyt suunta kohti jännittävää toista blogivuotta! Ajatuksia tulevia blogipostauksia varten pulppuaa mieleen jatkuvasti. Mainittakoot esimerkkinä tunnetaitojen harjoittelu, itsetehtyjen sähköisten materiaalien valmistaminen, tablettien käyttö- ja sovellusvinkit, aikuisten terapiamateriaalit ja vanhemmille suunnatut vinkkiosiot. Onko teidän mielestä näistä jokin erityisen ajankohtainen vai tuleeko mieleen muita blogipostaustoiveita?

Tätä kaikkea on ja tulee olemaan…