Onko vauvan lusikalla väliä?

Soseiden aloittaminen on ihana kohokohta vauvan elämässä. Pelkästään jo syöttötuoliin siirrossa vauvat kasvavat ihan silmissä. Sitten onkin aika sukeltaa uuteen ja ihmeelliseen ruoan maailmaan. Meillä on MiniTyyppi nyt jo konkari lusikkaruokailussa, ja meille on löytyneet lempparilusikat ja ruoat, mutta mistä pääsee alkuun? Vauvojen lusikoita on kaupoissa rivitolkulla. Onko lusikalla väliä? Miten vauvaa voi auttaa syömisen harjoittelussa?

Tässä postauksessa on tietoa eri lusikoista ja siitä, miksi toinen lusikka saattaa olla parempi kuin toinen. Lusikkaruokailun ei tarvitse olla niin justiinsa, ja jokainen tekee sen kuten omalle vauvalleen parhaaksi kokee. Kunhan syöminen on miellyttävää! Tarkoituksena tässä on hieman avata sitä, mitä tapahtuu vauvan suussa soseita aloittaessa. Lisäksi voi olla hyvä tietää, miten aikuinen voi auttaa ja tukea lasta jo vauvana aktivoimaan suun alueen lihaksia, joita tarvitsemme myöhemmin myös puheen tuottamiseen. Mutta ei oteta tätä liian vakavasti.

Lusikan muoto ja koko

Pienen vauvan suuhun mahtuu parhaiten (yllättäen!) pieni lusikka. Suun alueen monet lihakset hyötyvät, jos lusikka ei ole liian suuri ja lusikan pesä ei ole liian syvä. Eli ensilusikaksi mielellään kapea lusikka, jossa on matala pesä. Lähes jokaisessa suomalaisessa kodissa taitaa olla Savonia-sarjan lusikoita, eikö? Tai ainakin jokainen tietää tämän klassikon. Siinä on hyvä esimerkki vauvan lusikaksi. Ainoastaan hampaat voivat tähän metallilusikkaan kolahdella, joten alkuun voi suosia muovilusikkaa. Oikeanlaisella lusikalla syödessä vahvistuu huulten sulku lusikan ympärille. Liian leveän lusikan ympärille ei saa huulia suljettua.

Aikuisella vääränlaista lusikkaa voisi verrata ehkäpä jäätelökauhaan - eipä sitä oikein saa tyhjennettyä kerralla.

Miksi lusikan pesän syvyydellä on merkitystä? Lusikkaruokailussa vauva oppii imemismallin jälkeen uuden tavan syödä. Lusikasta ei ole tarkoitus imeä ruokaa samalla tavalla kuten maitoa pullosta tai rinnasta. Sen sijaan, toiveena on saada huulet ja kasvojen lihakset aktiiviseksi, eli vauvan ylähuuli nappaamaan ruoka lusikasta suuhun. Matalapesäinen lusikan avulla vauvan on helppo onnistua tässä. Syvästä lusikasta on vaikea saada ruokaa muuten kuin "pyyhkäisemällä" se vauvan suuhun.

Aikuisella vääränlaista lusikkaa voisi verrata ehkäpä jäätelökauhaan - eipä sitä oikein saa tyhjennettyä kerralla. Ei mahdu suuhun ja on liian syvä tyhjennettäväksi.

Lusikan asento

On tavallista, että aloittaessa soseiden lusikointia, aikuiset "pyyhkäisevät" lusikan vauvan ylähuuleen. Tämä on tehokas tapa saada ruokaa vauvan suuhun, mutta tällä tavalla vauvan ei tarvitse käyttää aktiivisesti huulten ja suun alueen lihaksia. Vauvan suun alueen lihaksisto saadaan mukaan, kun lusikka viedään vaakatasossa vauvan suuhun ja vedetään vaakatasossa myös pois. Tämä tapa mahdollistaa vauvan huulten sulkeutumisen ja pyöristymisen. Myöhemmin myös leuan lihakset pääsevät mukaan, kun vauva avaa ja sulkee suutaan.

Mihin huulten sulkua ja pyöristymistä tarvitaan? Lusikkaruokailussa vahvistuu huulten ja kasvojen lihakset, joita vauva tarvitsee jatkossa mm. syömiseen, juomiseen, nielemiseen ja estämään kuolaamista. Huulten sulkua tarvitaan esimerkiksi nieltäessä ja huulioäänteiden /m/ ja /p/ muodostamisessa. Huulten pyöristymistä tarvitaan mm. vokaaliäänteissä ja puhaltamisessa.

Kiire

Toisinaan me tehokkaat vanhemmat haluaisimme saada ruokailun hoidettua nopeasti ja siivosti alta pois. Liian suuret lusikalliset voivat kuitenkin olla todella vaikeita käsiteltäviä pienessä ja kokemattomassa suussa. Vauva tarvitsee myös aikaa, varsinkin aloittaessa, että oppii siirtämään ruoan kielellä taakse ja nielaisemaan sen. Aluksi kieli voikin työntää ruoan ulospäin ennen nielaisua. Tämä toimintamalli kuitenkin häviää tavallisesti ajan ja kiinteiden syömisen harjoittelun myötä.

Kieltäytyminen

Vauvan kieltäytyessä lusikkahommista kannattaa pitää taukoa ja kokeilla myöhemmin uudelleen. Vauvalle lusikka on uusi ja vieras esine, joten myös vauvan käteen voi antaa lusikan, jotta siihen pääsee itse rauhassa tutustumaan. Aloittaessa vauvan huulille voi vain koskettaa soselusikkaa kevyesti, jotta vauva tottuu soseen tuntumaan, hajuun ja ehkäpä makuunkin pikkuhiljaa.

Vinkit vauvan lusikkaruokailuun:

• vauvan suuhun mahtuu parhaiten kapeahko lusikka
• vauvan on mahdollista itse tyhjentää lusikka ylähuulellaan, kun lusikka on matalapesäinen (eli ei kovin syvä)
• vauva pääsee käyttämään huulten ja suun alueen lihaksiaan, kun lusikka kulkee vaakatasossa suuhun ja pois
• vauvan ei tarvitse käyttää aktiivisesti huulten ja suun alueen lihaksiaan, jos lusikka ja ruoka “pyyhkäistään” ylöspäin vauvan ylähuuleen

Muistetaan, että jos ei ole kyse erityislapsesta tai syömispulmista, niin tämä ei ole niin justiinsa! Jokainen löytäkööt itselleen ja vauvalleen sen lusikan, millä ruokailu sujuu hyvällä mielellä.

Lähteitä aiheesta:

Hänninen, A. & Karvinen, M. (2004). Pienten lasten syömisongelmat. Teoksessa Koistinen, P., Ruuskanen, S. & Surakka, T. (toim.) Lasten ja nuorten hoitotyön käsikirja. Helsinki: Tammi.

Koski, K. Syömisen kehityksen vaiheet 0-24kk -ongelmia ja ratkaisuja. Blogipostaus. https://katjakoski.fi/luento-syomisen-kehityksen-vaiheet-0-24-kk-ongelmia-ja-ratkaisuja/ Luettu 12/2020.

Raveikko, L. Vauva oppii syödessään suuntaitoja. Blogipostaus. https://aijalaitinen.com/2017/02/28/vauva-oppii-syodessaan-suuntaitoja-puheterapeutti-leena-raveikko/ Luettu 12/2020.

Van den Engel-Hoek, L, van Hulst, K, van Gerven, M., van Haaften, L. & de Groot, S. (2014). Development of oral motor behavior related to the skill assisted spoon feeding. Infant Behavior & Development, 37, 187-191. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24571957