Luetaan, luetaan ja vielä vähän luetaan

Täällä Puhetta terapeutista -blogin kulisseissa luetaan paljon kirjoja. Siis kymmenittäin kirjoja joka päivä. Niitä luetaan heti klo 7 jälkeen aamulla, keskellä päivää ja illalla viimeisillä voimilla pinnistäen. Pienellä Tyypillä on usein lempikirja, jota (vanhempien iloksi) luetaan yli 10 kertaa päivässä. Tästä arjen inspiraatiosta johtuen Puhetta terapeutista syventyy tällä kertaa kirjojen maailmaan.

Eli helppo ja yksinkertainen keino tukea lapsen kielen kehitystä? No kirjojen lukeminen! Tämä on siis tutkittu juttu. Jo pienenä aloitettu kirjojen lukeminen tukee kielen kehitystä, kognitiivisia taitoja ja vaikuttaa jopa tuleviin akateemisiin taitoihin.

Oppiakseen puhumaan ja käyttämään kieltä lapsen tarvitsee kuulla sanoja – ja usein. Kirjat sisältävät paljon sekä arkista että oudompaa sanavarastoa. Uudet sanat opitaan merkityksen kautta ja kirjoissa on käytetty paljon ”vinkkejä” avuksi. Kirjoitettu ja kuultu sana, kuva ja sen osoittaminen sekä käytetty konteksti toimivat hyvin sanojen oppimisen tukena. Kirjan tarinassa usein myös tietyt sanat toistuvat ja toiston avullahan sitä opitaan!

Eli lukekaa siis usein. Joka päivä. Ja myös sitä samaa kirjaa, jonka lapsi tuo aina vaan uudelleen ja uudelleen!

Mitä enemmän lapsen kanssa luetaan, sen parempi.

Kirjan lukeminen on mukavaa yhteistä tekemistä. Kirja on yhteinen mielenkiinnon kohde ja suhteellisen pysyvä lelu verrattuna esimerkiksi palloon. Sitä voi ihmetellä yhdessä ja omalla tyylillä. Niille lapsille, jotka jaksavat kuunnella, voi tekstin lukea sanasta sanaan. Ne lapset, jotka vasta harjoittelevat kirjan lukemista, voivat osoittaa yksittäisiä kiinnostavia kuvia tekstistä välittämättä.

Eli jos lukeminen on lapsesta kivaa, sitä todennäköisesti halutaan tehdä uudelleen. Siispä aikuinen mukaan hassuttelemaan, ihmettelemään, laulamaan ja ääntelemään.

Lapsi oppii todennäköisesti enemmän, kun hän pysyy kiinnostuneena. Aikuinen voi auttaa yhdistämällä kirjan lapsen elämään ja sen tapahtumiin. Pienempien lasten kohdalla tämä voisi tarkoittaa sitä, että kirjan esineitä ja kuvia etsitään myös omasta talosta tai elämästä. Kun kirjassa näkyy pallo, kysytään ”missä sinun pallo on?” tai ”onko sinulla palloa?”. Isompien lasten kohdalla tarinoista voi löytyä yhtäläisyyksiä omakohtaisiin kokemuksiin. ”Muistatko kun me kävimme lääkärissä? Onko sinullakin pikkusisko? Onko sinua koskaan harmittanut jokin asia?”

Lapsi jaksaa yrittää ja oppia erehdyksen ja oivalluksen kautta, kun keskustelu pidetään positiivisena.

Eli kun kirja koskettaa lapsen elämää, se voi olla todella mieluinen. Usein tämä toteutuu helposti aikuisen esittäessä erilaisia kysymyksiä kirjasta.

Lapsi jaksaa yrittää ja oppia erehdyksen ja oivalluksen kautta, kun keskustelu pidetään positiivisena. Esimerkiksi tilanne, jossa lukiessa kysytään missä on pallo ja lapsi näyttää aurinkoa. Jos aikuinen vastaa lyhyesti ”ei”, voi keskustelu loppua siihen. Positiivisen ilmauksen kautta tilanne voisi mennä esimerkiksi niin, että aikuinen toteaa ”Se on aurinko. Ihan totta se näyttää vähän pallolta. Se on myös pyöreä ihan niin kuin tämä pallo täällä”.

Kuinka pienenä kirjojen lukeminen sitten kannattaisi aloittaa? 8 kuukauden ikäisen vauvan kanssa lukemisesta on jo merkittäviä hyötyjä varhaisessa kielen ja puheen kehityksessä. Tätä nuorempien kohdalla ei ole huomattu yhtä suuria etuja, mutta jos vauvaa kiinnostaa jo nuorempana, eikun lukemaan! Se paljonko lapsen kanssa luetaan, on suhteessa lapsen myöhempiin kielellisiin taitoihin ja kouluvalmiuksiin.

Eli mitä enemmän lapsen kanssa luetaan, sen parempi!

Vinkkejä lukemiseen:

OSOITA ja NIMEÄ. Ja lapsen sanavarasto kasvaa!
TAUOTA. Kun aikuinen pitää tahallisen tauon lukemisessa, lapsi usein täyttää hiljaisuuden jollain. Joko pyytämällä lisää tai jopa jatkamalla tarinaa.
LAAJENNA. Jos lapsi nimeää sanan (lintu) aukeamalta, aikuinen voi muodostaa siitä lauseen (juu, lintu lentää).
ESITÄ KYSYMYKSIÄ. Kuka/missä -kysymykset tulevat luonnostaan pienimpien lukijoiden kanssa. Isompien lasten kohdalla kannattaa muistaa pohtimista herättelevät miksi-kysymykset.
KOMMENTOI. Kirjan lukemisesta tulee rennompi tilanne, jos ei aina orjallisesti edetä tekstin mukaan. Välillä aikuinen voi kertoa omia ajatuksiaan; ”Oho, lapsi kiipeää tuossa korkealle. Äitiä vähän jännittää”.
ILO! Kiva hetki kirjan parissa on paras vinkki kaikista.

Siispä LUKEMAAN! Meillä tällä hetkellä yhtenä suosikkina Pikku-Eetun Päästä varpaisiin (Vaukirja). Mitä suosikkikirjoja teillä on?

Lähteitä:

Dickinson, D. K., Griffith, J. A., Michnick Golinkoff, R., & Hirsh-Pasek, K. (2012). How Reading Books Fosters Language Development around the World. Child Development Research, vol. 2012. Saatavissa: http://www.hindawi.com/journals/cdr/2012/602807/cta/

Raikes, H., Luze, G., Brooks-Gunn J. et al., “Mother-child bookreading in low-income families: correlates and out- comes during the first three years of life,” Child Development, vol. 77, no. 4, pp. 924–953, 2006.

Trivette, C.M., Dunst, C.J., & Gorman, E. (2010). Effects of Parent-Mediated Joint Book Reading on the Early Language Development of Toddlers and Preschoolers. CELLReviews, 3(2), 1-15.

Liituleikkejä

Kuin ihme olisi tapahtunut ja aurinkoista keliä riittää jo näin toukokuussa. Monet lasten kanssa työskentelevät haaveilevat ulkotyöstä näihin aikoihin. Itse ainakin kadehdin päiväkodin työntekijöitä, jotka pääsevät ulos aurinkoon! (Sadekelillä en kyllä ole enää niin kateellinen heille! 🙂 ) Onneksi monia (puheterapia-) harjoituksia voi toteuttaa myös ulkona. Tällä kertaa keräsin ideoita, joissa katuliituja voi hyödyntää oppimisessa. Suomessa näitä aurinkoisia ja lämpöisiä päiviä ei ole määrällä pilattu, joten on ollut kiire saada tämä blogipostaus ulos! Toivokaamme siis, että ehditään vielä tänä kesänä hyödyntämään näitä leikkejä.

Värihyppely

Piirretään ja väritetään erivärisiä ympyröitä liiduilla maahan. Lapsen tehtävä on kuunnella mikä väri sanotaan ja juosta oikeaan ympyrään. Tehtävä toimii myös toisinpäin ja pääsee aikuinenkin liikkumaan.

Oma idea tehtävän laajentamisesta: ympyrässä voisi keksiä värin mukaisia asioita ja piirtää ne ympyrän viereen. Täällä oli myös versio, jossa värillisistä ympyröistä muodostettiin reittejä seurattavaksi. Hyvää hahmottamisen harjoittelua!

Numeroiden tunnistaminen

Piirretään eri numeroita esim. 1-20 (tai vain 10 asti) liiduilla maahan. Lapsen tehtävä on hypätä sanotun numeron päälle. Vielä helpompi versio on tietenkin se, että lapsi hyppää ensin ja aikuinen vain nimeää numeroita. Eri värien käyttö voi auttaa, jos lapsi ei vielä tunnista kaikkia numeroita, esim. ”Kahdeksan on punainen numero, se on ykkösen vieressä” (ja saadaan hienosti laajennettua tehtävää käsitteisiin ja ohjeen ymmärtämiseen). Vanhempien lasten kanssa voisi hyödyntää tätä vaikka plus- ja miinuslaskujen harjoittelussa: ”Mitä on 6-4? Hyppää vastaukseen!” Lapset voivat pelata tätä myös keskenään ilman aikuista, kun otetaan peliin 2 noppaa ja vähennetään tai lasketaan yhteen noppien luvut ja hypätään vastaukseen.

Huomaatte varmaan, että tällä hyppelyidealla on hurja määrä variaatiomahdollisuuksia, esimerkiksi alkuäänteet tai muodot! Myös kuulomuistin tai ohjeiden ymmärtämisen treenaaminen onnistuu isompien lasten kanssa, kun aikuinen kertoo vaikkapa kolme muotoa, joiden päälle hypätään ja kolme kirjainta, jotka kirjoitetaan. ”Hyppää ensin neliön, kolmion ja ympyrän päälle. Kirjoita sitten numerot 3, 6, 2.”

Heitä sana

Jos ei hyppely tunnu omalta, niin yllä olevat ideat toimivat myös heittoleikkeinä. Esimerkiksi heitetty hernepussi osoittaa kirjoitetun sanan, jolle keksitään riimipari tai muodostetaan lause käyttäen sanaa.

Liitulautapeli

Piirretään katuun pelialusta, jossa lapsi toimii pelinappulana. Otetaan mukaan vielä iso noppa tai spinneri kertomaan kuinka monta askelta edetään. Pelialustaan saisi helposti piirrettyä kirjaimet tai muodot harjoittelua varten. Liikkuvana terapeuttina mieleeni tuli myös ennalta valmistetut tehtävät, esimerkiksi laminoidut A4:t, joissa olisi yksilölliset äänneharjoitussanat tai vaikka riimiparilorut, jotka pitäisi ratkaista.

Täältä blogista löytyi pelialustalle vaihtoehto; piirretäänkin sokkelo, jonka läpi pitää kävellä tai ajaa vaikkapa pyörällä. Tämä vaatii hahmottamisen taitoja niin piirtäjältä kuin ratkaisijaltakin!

Ruutuhyppely 2.0

Uusi versio ruutuhyppelystä, johon laitetaankin ohjeet matkan varrelle, esimerkiksi ”pyöri 3 kertaa” tai ”hypi pienimmästä tähdestä suurimpaan”. Eli toisin sanoen liiduilla toteutettu tehtävärata.

Aarteenetsintä

Mielestäni tämä idea oli yksinkertaisuudessaan innostava tapa harjoittaa kielellistä tietoisuutta. Liiduilla käydään kirjoittamassa ulkoesineisiin niihin liittyvä sana esim. hiekkalaatikkoon kirjoitetaan liidulla ”hiekkalaatikko”. Lapsen tehtävä on löytää kaikki piilotetut sanat ja omalla liidulla kirjoittaa sanan päälle ja harjoitella mallin mukaan kirjoittamista. Liikkuvalle terapeutille tämä idea voi olla alkuperäisenä hieman työläs toteuttaa, koska sanat pitäisi saada ”piilotettua” pihalle jo etukäteen ja vettä pitäisi olla siivoamiseen. Mietin, että tämä voisi toimia myös laminoiduilla sanoilla, jotka lapsi jäljentää pyyhittävällä kynällä mallin päälle. Helppo piilottaa ja helppo siivota!

Siivoamisesta vesileikki

Liiduista voi jäädä joidenkin mielestä sotku jälkeensä, joten harjoittelussa kannattaa hyödyntää myös vedellä siivoaminen! Vedellä voi kirjoittaa liitusanojen päälle tai maalata erilaisten liituviivojen päälle. Siivous tulee siinä samassa! Vedellä saa vaihtelua liituleikkeihin, kun esimerkiksi puiseen aitaan tai vaikkapa isoon kiveen voi piirtää liiduilla harjoiteltavia kirjaimia, numeroita tai mitä ikinä keksiikään. Lapsen tehtävä on suihkuttaa vedellä, vesipysyyllä tai suhikepullolla, pyydetty asia pois. Voisiko olla hauskempaa tapaa oppia?

Tiesittekö muuten, että liiduilla voi kirjoittaa myös trampoliinille? 🙂

Lisää ulkona toteutettavia ideoita täältä aiemmasta postauksesta.

Meillä on synttärit!

”Paljon onnea vaan!”

Se on nyt vuosi kulunut siitä, kun julkaisin ensimmäisen blogipostauksen. En voi uskoa, että vuoden päivät on tullut jo bloggailtua, sillä tuntuu että vastahan sitä aloitettiin tämä kokeilu!

Ajattelin summata kuulumisia vuoden varrelta tämän puheterapeutin ja blogin näkökulmasta. Aina välillä pitää katsoa taaksepäin ja muistella, mitä on tullut tehtyä ja saatua aikaiseksi. (Usein itse muistan vain lähinnä ne tulevat tekemättömät hommat.)

Alkuvuoden aikana olin täynnä virtaa ja pohdin tuttuun tapaan monia omaan työhön liittyviä kysymyksiä sekä kehittelin ideoita sohvalla, kunnes sohvan toisesta päästä kuului ehdotus: ”kirjoittaisit blogia”. Siitä se ajatus sitten lähti! Kevättalvi oli koulutusten aikaa. Pääsin jakamaan tietoa ihanan ihmeellisestä tablettien maailmasta lähes viikottain ja iPadin lisäksi tutustuin myös Androidien tarjontaan. Tästä intoutuneena syntyikin blogin tämän hetken suosituin postaus iPad vinkkejä päivittäiseen käyttöön ja sen pikkusisko osa 2 nousi toiseksi suostuimmaksi. Voidaanko tästä päätellä, että tabletti kuntoutuksessa ja opetuksessa on nyt kova juttu ja siihen on muitakin hurahtaneita kuin vain minä? 🙂

Isoin kiitos kuuluu teille lukijoille!

Vuosi 2015 oli minulla selkeästi myös etäkuntoutuksen vuosi. Sen parissa on vietetty aikaa opetellen, esitellen, kokeillen, kouluttaen ja tutkimustyötä tehden! Opettelin etäpuheterapian pitämistä ja sen käytäntöjä, kuten sähköisten materiaalien hyödyntämistä tietokoneen välityksellä. Etsin itsestäni opiskeluaikaisen tutkijan ja luin lähes 100(!) tutkimusartikkelia etäkuntoutukseen liittyen. Innostuessani aiheesta kokoajan enemmän olen onneksi pääsyt jakamaan tietoa etäkuntoutuksesta ja osallistumaan mm. Etäkuntoutuksen seminaarin järjestämiseen.

Olen toki tehnyt puheterapeuttina myös asiakastyötä, joka on vaatinut kaiken muun ohella jonkin verran aikataulutetriksen pelaamista ja kalenterin järjestämistä. Pohjana on toiminut hyvin järjestetty liikkuva toimisto. PRT-menetelmä on ollut konkreettisesti kokeilussa ja olen ollut positiivisesti yllättynyt sen tuomista edistysaskelista autististen asiakkaideni kommunikoinnissa. Ei voi kun ihmetellä kuinka yksinkertaisin keinoin voi saada tuloksia! Kiireissäni olen hyödyntänyt muiden loistavia kuntoutus- ja oppimisideoita Pinterestistä, sekä vähemmän esivalmistelua kaipaavia materiaali-ideoita, kuten pahvilaatikkoleikkejä, kesätehtäviä ulkoilmassa, unohtamatta loistavan Skitch-sovelluksen hyödyntämistä.

Puhetta terapeutista heijastaa aika hyvin siis minun kulunutta työvuotta ja sitä on ollut ilo kirjoittaa. Voitteko kuvitella, että kävijöitä blogissa on ollut jo lähes 25 000 vuoden aikana?! Näitä tilastoja tulee ihmeteltyä ja ihasteltua täällä blogin takahuoneessa, ja eihän näitä lukuja osaa pieni ihminen edes käsittää, wau!

Isoin kiitos kuuluu teille lukijoille, sillä ei tämä blogi pelkän kirjoittajan voimin toimi. Kiitos, että luette ja pidätte Puhetta Terapeutista -blogin hengissä!

Nyt suunta kohti jännittävää toista blogivuotta! Ajatuksia tulevia blogipostauksia varten pulppuaa mieleen jatkuvasti. Mainittakoot esimerkkinä tunnetaitojen harjoittelu, itsetehtyjen sähköisten materiaalien valmistaminen, tablettien käyttö- ja sovellusvinkit, aikuisten terapiamateriaalit ja vanhemmille suunnatut vinkkiosiot. Onko teidän mielestä näistä jokin erityisen ajankohtainen vai tuleeko mieleen muita blogipostaustoiveita?

Tätä kaikkea on ja tulee olemaan…

Etana, etana näytä sarves, onko huomenna pouta?

Ah, aurinko! Kyllä vaan, olen nähnyt sen paistavan jo useampana päivänä. Innoistuin niin tästä valoilmiöstä, että jopa minut sai viikonloppuna puutarhahommiin siistimään takapihaa kevätkuosiin!

Tälle viikolle oli luvattu aurinkoisia ilmoja ympäri Suomen, joten maanantain häämöttäessä viikonlopun jäljiltä mieleeni nousi masentava ajatus: teen töitä sisällä enkä pääse auringosta juuri nauttimaan. Eipäs kun… voihan puheterapeuttikin tehdä töitä ulkona!

Itseasiassa sain kollegalta ajatuksen tähän kirjoitukseen, kun näin hänen ulos suunnittellun aarteenetsinnän. Tehtävässä piti löytää ulkoa jotain punaista, jotain vihreää, jotain terävää, jotain kovaa ja niin edelleen. Nimeämisharjoitusta, käsitteitä, adjektiiveja, ohjeen ymmärtämistä, kysymyssanoja ja vaikka mitä muuta.

Pienimuotoinen etsintä internetin ihmeelliseen maailmaan tuotti hienoja tehtäväideoita ja niiden johdannaisia oppimisesta ulkona. Tässä muutamia:

Esterata:

Esterata on helpompi järjestää ulkona kuin sisällä. Itselläni oli heti mielessä päiväkodin piha ja mitä mahdollisuuksia se tarjoaisi (valokuva paikasta etukäteen voi auttaa suunnittelussa).

Esteradan ohjeet voi kertoa suullisesti tai rata voi kulkea pihalla vaikka talouspaperin paloja pitkin esteeltä toiselle. ”Kulje hiekkalaatikolta keinulle hyppien”, ”Ryömi keinun alta”, ”Kävele takaperin liukumäen luokse”, ”Kiipeä rappuset ylös ja laske liukumäki alas”, ”Hyppää 3 kepin yli”, ”Kuljeta lusikalla jotain K-kirjaimella alkavaa aidan viereen”, ”Kulje tasapainoillen hyppynarua pitkin” tai ”Juokse lähtöviivalle”. Huomaatteko kuinka paljon harjoitusta tulee esimerkiksi toimintasanojen harjoitteluun?! Huippua! Esteradasta voisi piirtää kartan (ennen tai jälkeen), johon saa numeroitua järjestyksen. Samalla tulee harjoiteltua muun muassa ensin-sitten ajattelua, kerrontaa, muistia ja ymmärtämistä.

Vaihtoehtoisesti jokaisella esteellä voisi olla rasti, jolloin pitäisi tehdä jokin tehtävä (mikä ikinä onkaan lapsen puheterapian tavoitteena), että saa uuden ohjeen. Lukitaitoisille ohjeet voisivat olla kirjoitettuna ja pienemmille kuva seuraavasta esteestä voisi auttaa ymmärtämistä ja siirtymistä.

Lukumäärät ja sanavarasto:

Harjoitellaan ulkona laskemista ja asioiden nimeämistä: ”Kuinka monta keinua näet? Kuinka monta puuta? Kuinka monta autoa?”

Suun motoriikka:

Saippuakuplien puhaltaminen, erityisesti JÄTTIkuplien puhaltaminen, sopii ulos. Myös esimerkiksi pillillä veteen puhaltaminen soveltuu ulos paljon paremmin kuin sisälle – ei tarvitse roiskumisista huolia!

Aistit käyttöön:

Hyödynnetään kaikki aistit oppimisessa ja koska kyse on puheterapiasta puetaan ne sanoiksi: ”Mitä näet?, Mitä kuulet?, Mitä tunnet?”

Aarrejahti:

Kerätään mielenkiintoisia asioita ulkoa, nimetään ja keskustellaan niistä: ”Miksi valinta osui tähän? Millainen se on? Mistä löysit sen? ” Etukäteen voi halutessaan tehdä kuvallisen tai kirjoitetun ”muistilistan” asioista, joita etsitään ja ruksia pois sitä mukaan kun löydetään.

Heittoleikit:

Hiekkalaatikon reunalle tai vaikka pihan aitaan tehtäviä riviin ja pallolla tai hernepussilla tähtäämään. Tehdään ”osuttu” tehtävä. Jos ei löydy mitään heitettävää käden ulottuvilta, lapsi voi sormella ”ampua” tai ”taikoa” haluamansa sanan alas. Lapsi joko nimeää sanan tai alkuäänteen, tai vaikka kuvailee arvoituksena minkä aikuinen hakee. Saadaan me aikuisetkin vähän liikettä!

Tarkka kuuntelu:

Harjoitellaan tarkkaa kuuntelua ratkoen arvoituksia: ”Minä näen jotain virheää ja pyöreää, arvaatko mikä se on?”

Kielellinen tietoisuus:

Riimien keksiminen ulkona näkyvistä asioista: ”Näetkö jotain, mikä kuulostaa samalta kuin peppi?”. Alkuäänteiden mukaan voi tehdä salapoliisileikin: ”Etsi jotain, mikä alkaa A:lla.” Helpompi vaihtoehto on etsiä asioita alkutavujen mukaan: ”Mikä alkaa ai-..?”

Yhteenkuuluvat asiat ja miksi -kysymykset:

Keksitään vuorotellen asioita, mitkä kuuluvat yhteen. Tehdään nimetyistä asioista ketju, esimerkiksi hiekka ja ämpäri kuuluvat yhteen, koska ämpäriin voi laittaa hiekkaa. Seuraavaksi ämpäri ja … (vesi? lapio? kivet? hattu?) Mikä vaan käy, jos osaa vastata miksi ne kuuluvat yhteen.

Artikulaatio:

Aloittelin salapoliisileikkiä varten listaa eri alkuäänteellä alkavista sanoista, joita löytyisi ulkoa. Jostain syystä keksin hurjan määrän /k/:lla alkavia sanoja. Olisiko syynä ollut se, että kyseisessä päiväkodissa asiakkaani harjoittelee /k/-äännettä? Olisihan se ihanaa harjoitella hankalaa äännettä luonnollisessa tilanteessa: ”etsi kivi, kukka, katto, käpy, keppi, köysi, keinu..” ja niin edelleen. Lauseharjoitteluun päästään heti, kun terapeutti vaikka piirtää löydetyt asiat ohjeen mukaan: ”Piirrä keltainen kukka”.

Käsitteet:

Ulkona voi harjoitella visuaalista hahmottamista ja esimerkiksi käsitteitä samanlainen/erilainen. Tarvitaan valokuvia, joista osa on tutusta pihasta otettuja ja osa taas muualta. Mietitään yhdessä onko kuvassa oleva liukumäki samanlainen kuin pihalla oleva? Entäpä ovatko pilvet taivaalla samanlaiset vai erilaiset kuin valokuvassa?

Myös vastakohdille ulkona on otolliset harjoitteluolosuhteet: ”Löydätkö jotain, mikä on pieni?”, ”Mikä EI ole pieni, on…”, ”Löydätkö jotain, mikä on auki?”, ”Mikä EI ole auki, on …”

 

Nyt siis kaikki ylös, ulos ja oppimaan!

Koulutusreissuja ja kiitosta lukijoille

Nyt on blogissa ollut hieman hiljaista, koska tällä puheterapeutilla on ollut hieman haipakkaa! Viime viikko oli koulutusten luvattua aikaa ja pääsin jakamaan tietoa omasta intohimon aiheestani eli tabletin käytöstä oppimisen tukena. Puheterapeutin työviikkona kulunut viikko oli kyllä tavaton, sillä olin kouluttajan roolissa peräti kolmena eri päivänä ja kolmessa eri kaupungissa. Tampereella koulutin etänä viiteen eri kaupunkiin, Helsingissä tuuli riepotteli kulkijaa ja Oulussa paistoi lounastauolla ihana kevätaurinko (ilman sitä kuuluisaa vinkkaa?!). Olen siis kuluttanut erityisesti VR:n penkkejä ja (olematonta) VR:n verkkoa liki 3 työpäivän verran. (Huh, ei kannattaisi laskea matkustukseen kulunutta aikaa!)

Kouluttaminen on monella tapaa kivaa puuhaa. Ai miksi? Noh, ensinnäkin aiheena oli tabletit! Kuka tahansa kouluttaja varmasti allekirjoittaa sen, että on huippua puhua aiheesta, josta on itse oikeasti innoissaan! Toiseksi, pidän kouluttamisessa parhaana puolena sitä, että opettaessa oppii itsekin; aiheesta syntyy keskusteluja, nousee kysymyksiä ja asiaa saa miettiä monesta eri näkökulmasta. Nyt kun alan toipua reissuväsymyksestä, alkaa mielessä kuplia taas ideoita siitä, miten kehitän omaa työtäni eteenpäin, miten käytän sovelluksia entistä monipuolisemmin ja…

Pääsin myös kokeilemaan erilaisia ratkaisuja siihen, miten tabletin näytön voi jakaa videotykillä isommalle porukalle. Teen tästä aiheesta ihan oman postauksen vielä myöhemmin.

Mutta sitten tärkeämpiin asioihin eli kiitosta teille lukijoille! Puhetta terapeutista -blogissa on ollut kävijöitä jo reilusti yli 10 000!! Eikä tässä vielä kaikki: FB-sivuilla on käyty tykkäämässä niin kovaa tahtia, että sielläkin on jo yli 100 tykkääjää!

Wuuhuu! Eihän tätä oikein voi uskoa todeksi. Alun alkujaan ajatus oli kirjoitella muistiin hyviä ideoita oman työn syövereistä ja lisäbonusta olisi se, jos joku muukin saisi vinkkejä siinä sivussa. Jotain tämänsuuntaista blogi on ilmeisesti onnistunut tarjoamaan. Lukijoille kiitos siitä, saatte minut innostumaan tästä bloggaamisesta entisestään! Blogi ei ole vielä edes puolivuotias, mutta se on selvästi kasvanut jo vauvasta taaperoksi!

Juhlat ovat paikallaan ja juhlien kunniaksi järjestän arvonnan kaikkien teidän lukijoiden kesken. Osallistu Puhetta Terapeutista Facebook-sivujen kautta ja voit voittaa oppimisaiheisen palkinnon!

Ensisanat

Jaahast. Näin siinä kävi, että aloitin blogin kirjoittamisen. Tämä blogi voisi toimia tämän puheterapeutin sähköisenä ajatus- ja ideapankkina. Tuntuukohan muista koskaan siltä, että olisinpa kirjoittanut sen idean ylös? Ainakin täällä kotisohvalla yhden puheterapeutin aivot tekevät monena iltana ylitöitä ja miettivät kaikenlaisia suunnitelmia, ideoita, ja ties mitä muuta siinä määrin, että yhtenä iltana toisesta päästä sohvaa kuului ajatus: “kirjoita blogia”. Ilmeisesti mun pitää kanavoida tätä ajatusmassaa laajemmalle kuin yhden henkilön harteille!

Miten kehitän alaani? Mitä uutta alalla tapahtuu?

Kuulumisia puheterapeutin pään sisältä:

Miten kehitän alaani? Mitkä iPad sovellukset toimivat puheterapiassa? Miten muuten iPadiä voi hyödyntää terapiassa? Mistä ideoita uusiin materiaaleihin? Onko toisto kaiken oppimisen A ja O? Mistä löydän hyviä kuvia? Mitä uutta alalla tapahtuu? Miten sanotaan “ei”? Miksi työ ja vapaa-aika pitää olla tasapainossa? Mitkä kaikki kuuluu puheterapeutille? Onko tästä mitään hyötyä? Mistä löydän helposti tutkimusartikkeleita? Mitä vinkkejä on /t/-äänteen löytämiseen? Löytyykö etäkuntoutuksesta tutkimuksia? Miten hallitsen kiireen? Miten materiaalit kannattaa järjestää? Onko autistisen lapsen katsekontaktin lisääminen hyvä tavoite?..

Tätä kaikkea ja vähän muutakin on…

Puhetta terapeutista