Syksy tuli puheterapiaan

Puhetta Terapeutista sivuilla on ollut hiljaista, koska kuliseissa riittää menoa ja meininkiä! Meidän MiniTyyppi on liikkeessä koko hereilläoloaikansa, joten niin olemme mekin. Nykyään ei enää kävellä, vaan juostaan paikasta toiseen. Jostain syystä illalla kun istahtaa klo20.30 ensimmäistä kertaa, ei olekaan enää energiaa jakaa ideoita muille 😅 Nyt kuitenkin teille tarjolla syksyisiä ideoita.

Syksy on mielestäni ihanaa aikaa, vaikkakin siihen liittyy nykyään aika paljon hiekkaa eteisessä, kuravaatteiden pyöritystä ja haravointia 😏 Onneksi ulkona ja erityisesti metsässä on niin ihanat värit, että se jo saa mielen rentoutumaan. Miksipä ei siis hyödynnettäisi syksyä ja värikkäitä lehtiä myös puheterapiassa?

Olisi ihanaa, jos ulkopuheterapia järjestyisi kaikkien kanssa, mutta niihin hetkiin kun se ei ole mahdollista, täältä tai täältä voi tulostella muutamat syksyn lehdet sisälle syyspuuhiin. Lehtitehtäviä voi vinkata myös kotiin perheille ulkoilun lomassa tehtäväksi.

Heitä ilmaan

Tätähän syksyn lehdillä KUULUU tehdä! Heittää ilmaan ja katsoa, kun ne “satavat” alas. Harjoitteltua tulee esimerkiksi ylös ja alas, heittää ja ottaa kiinni, paljon ja vähän. Meidän MiniTyypistä on hassua, kun lehdet tarttuvat hänen pipoon, kenkään tai hanskaan (ja sanavarasto sen kuin rikastuu vaatesanoilla!)

Sisälle suositus käyttää silkkipaperia!

Piilota lehtien alle

Piilotetaan lehtikasaan jotain, joka pitää sitten etsiä. Tämän voi valita harjoiteltavan asian mukaan, laminoidut tehtäväkortit sujahtavat mukavasti lehtien alle piiloon, tai sinne voi piilottaa vaikka pieniä ulkoleluja tai aarrekiviä. Harjoittelussa myös alla-sijaintikäsite.

Lehtikasa verbit

Millä eri tavoin voi lehtikasassa liikkua tai mitä kaikkea siellä voi tehdä? Kokeile hypätä, juosta, istua, seistä, uida, maata, kieriä, pyöriä, heittää, painaa, puhaltaa ja niin edelleen. Täällä MiniTyyppi teki lehtikeittoa ämpärissä ja taas sanavarasto kiittää; sekoittaa, kaataa, maistaa.

Värit

Tämä taitaa olla itsestäänselvyys syksyn lehtien kohdalla, mutta pakko se on tänne laittaa. Värien harjoittelu! Etsi samanväriset lehdet omiin kasoihinsa, etsi samanvärinen tavara hiekkalaatikosta, kasaa tietynväriset lehdet ämpäriin, toiset vaikka leikkikuorma-auton lavalle. 

Lehden piilotus

Piilotetaan lehti sisällä (tai miksei ulkonakin) ja annetaan ohjeita, mistä se voisi löytyä. “Lehti on sohvan alla”/ “Lehti löytyy sieltä paikasta, missä voi heittää löylyä”. Harjoitelussa ohjeen mukaan toiminen tai ohjeen kertominen sekä sijaintikäsitteet ja kodin (tai pihan) sanasto. Tehtävän voi myös kääntää kysymys-muotoon, eli etsijä kysyy “Onko lehti olohuoneessa?”/ Onko lehti jonkin alla?”

Lehtien kerääminen

Kerätään lehtiä ja harjoitellaan toistoa vaativia tehtäviä. Jokaisesta nostetusta lehdestä, sanotaan harjoitussana, esimerkiksi /s/-äänteellä alkava sana, tai keksitään vaikka sana yläkäsitteen mukaan. Harjoittelussa myös laskeminen!

Lehtien aarrejahti

Lapsen tehtävänä on etsiä lehtiä ohjeen mukaan, esimerkiksi “etsi lehti joka on punainen”/ etsi lehti joka on kiven päällä”/ etsi 3 lehteä, jotka ovat eri suuntiin” /etsi lehti jossa on reikä /etsi lehti, joka on pieni” jne.

Värikästä syksyä!

Kuva: Susan Jones CC

Kerrontataidot ja niiden harjoittelu

Mä olen tainnut tällä viikolla vähän innostua kerronnasta ja sen harjoittelusta ihan uudelleen! Kiitos kuuluu Mäkisen Leenalle ja Kipinäkeskukselle, koska kuuntelin huipun webinaarin teidän järjestämänä. Sitten vielä perään koulutus kerrontataidoista ja Kissatarinat-arviointimenetelmästä. Eiköhän näillä eväillä vähän saakin jo innostua!

Tuntuu vähän kuin olisin hoksannut monta asiaa, jotka olen ehtinyt unohtaa kerrontataidoista ja niiden harjoittelusta. Aihe ei ole minullekaan aivan uusi, opinnoissa ja työelämässä sitä toki kohtaa päivittäin, mutta olen ihan syventynyt aiheeseen omassa gradussani! Minä tosin kirjoitin gradun aikuisten kerronnasta ja tarkastelin tunneilmaisuja sen lomassa, mutta olen kuitenkin kahlannut aikoinaan aikamoisen nipun kerrontatutkimuksiakin. Tästä on toki jo aikaa, joten tämän viikon päivitys oli enemmän kuin paikallaan.

Kerrontataitojen kehittyminen

Kerrontataidot kehittyvät jo hyvin pienestä lähtien, 2-vuotias saattaa osata jo lyhyesti kertoa tapahtumista tässä ja nyt. Sellaisista asioista mitä he tekevät tai näkevät, erityisesti aikuisten tukemana. 4-vuotiaana osataan kertoa usein jo yksittäinen henkilökohtainen tapahtuma, esimerkiksi reissusta katsomaan lampaita. Ja noin 5-vuotias osaa kertoa kertomuksen, jossa on alku, keskikohta ja loppu. Lisäksi iän myötä opitaan kertomaan menneisyydestä ja tulevasta tai vaikka keksityistä asioista. Näin kerronnalla saadaan laajennettua maailmaa asioihin ja tapahtumiin, joita ei välttämättä ole tilanteessa läsnä. Kouluikäinen lapsi on jo taitava kertoja, mutta kerrontataidot kehittyvät vielä aikuisikään saakka. Kerrontataidot luovat pohjaa monille taidoille, kuten luetun ymmärtämiselle, ongelmanratkaisulle, uudelleen kerronnalle ja tiivistämiselle. Kerrontataitojen on osoitettu olevan yhteydessä akateemisiin taitoihin ja luki-taitoihin (Botting ym., 2001; Fazio ym. 1996; Mäkinen ym., 2018).

Miten näitä taitoja sitten harjoitellaan?

Ympäristö ja malli

Kaikki lähtee jo pienen vauvan ympäristöstä. Lapsen on kuultava puhetta ja kerrontaa oppiakseen sitä. Vanhemmat ja aikuiset luovat pohjan näille taidoille kertoessaan päivän kulusta, omista tekemisistään tai siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi. Lisäksi kirjojen lukeminen on yksi parhaista keinoista kerronnan harjoitteluun ja oppimiseen, sillä siinä tulee kaikki elementit vaivihkaa tutuksi. Ja tietenkin leikki. Leikissä harjoitellaan nimenomaan kerronnan taitoja (monien muiden taitojen lisäksi!), mutta aikuisen mallin avulla leikiessä myös kerronta kehittyy.

Kuvasta kertominen

Yhdestä kuvasta kertominen on suhteellisen helppo tehtävä. Itse ainakin pyrin tässä lausemuotoiseen ilmaisuun yksittäisten sanojen sijasta, mutta usein lapset tarvitsevat hieman apukysymyksiä; ”kuka”, missä” tai ”mitä tässä tapahtuu?”. Leenan webinaarissa hoksasin sen itsekin, tämähän on enemmän kuvailua kuin varsinaista kertomista, jossa olisi alku, keskikohta ja loppu. Kuitenkin aika monet asiakkaistamme tarvitsevat jonkin helpon lähtökohdan ja tällekin on mielestäni paikkansa, kun harjoitellaan täydellisen lauseen muodostamista ja tärkeiden asioiden sanoittamista ääneen. Itselläni usein käytössä hassut kuvat, joissa tapahtuu paljon esim. mies laskee mäkeä karkit jaloissaan tai tyttö ratsastaa hevosella, jolla on saappaat jalassa. Vain harvoja hassuja tapahtumakuvia pystyy tähän linkkaamaan käyttöoikeuksista johtuen, joten täältä vielä yllä olevan kuvan lisäksi toinen Highlightsin hassu kuva. Myös ainakin Super Duper Publication:lla on myytävänä hassuja kuvakortteja.

Tarinan uudelleen kertominen

Tähän ei ihmeellisiä tarvikkeita tarvita, kirja riittää. Aikuinen lukee kirjan ja sen jälkeen lapsi saa kertoa tarinan omin sanoin. Tätä varten on hyvä valita kirja, jossa on yksinkertainen juoni ja vain vähän tekstiä, ainakin aluksi. Monet vanhemmat tekevät tätä jo aivan huomaamattaan. Niin oiva keino harjoitella kerrontataitoja! Ensin kirjan kuvat voivat olla tukena, mutta lapsen kehittyessä tässä, voi tarinan kertoa ihan omasta muististaan. Esimerkkejä kirjoista, joilla on helppo aloittaa ovat mm. Leenan vinkkaamat Pete ja Pulmu, Buu ja Bää- kirjat sekä Juulia ja Teemu -kirjat.

Tarinan rakenteen harjoittelu

Tämä on jo suunnitelmallisempaa harjoittelua kerrontataitojen osalta. Tarkoituksena on käydä läpi kertomuksen osia. Leenan webinaarissa oli hyvä vinkki, että ensin puheterapeutti tai aikuinen näyttää mikä osa tarinasta on menossa esimerkiksi tarinakorttien avulla. Korteissa on kuvitettuna mm. kuka, missä, milloin, mitä tapahtui ja mitä sitten tapahtui. Kirjaa lukiessa siis otetaan kortti aina esiin, kun halutaan alleviivata mikä asia kertomuksesta nyt on menossa. Myöhemmin tarinakortit voivat olla apuna uudelleen kerronnassa tai ihan oman mielikuvituskertomuksen luomisessa. Pelejä tähän on kehitetty monenlaisia, alla yksi esimerkki roll-a-story-tehtävästä, jossa annetaan tarinan perusosat ja niistä on tarkoitus muodostaa kertomus. Kuvatuki tutkitusti auttaa monia lapsia, joilla on kielen ja puheen haasteita. Vinkki! Jos teillä sattuu olemaan Eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat -kirja, niin siellä on hienot suomenkieliset tarinakortit.

Kuvasarjoista kertominen

Kuvasarjoissa päästään kertomuksen muotoon paremmin kuin yksittäisissä kuvissa. Näissä on selkeämmin alku, keskikohta ja loppu. Usein myös jokin ongelma, joka pitää ratkaista. Täältä blogista löytyi ilmaiseksi ladattavissa monta erilaista kuvasarjaa kerronnan tukemiseen. Ja psst, näitä kuvasarjoja on kuulemma lisää uudessa Roihusten matkassa paketissa.

Omakohtaisista kokemuksista kertominen

Tämä on se, mihin kerrontataitojen harjoittelulla haluaisimme lopulta päästä, omakohtaisten tapahtumien ja ajatusten kertomiseen. Taitoon kertoa omista kokemuksista ja ajatuksista ja mielikuvituskertomuksista. Kirjojen tarinoiden pohjalta voi päästä juttelemaan lapsen omakohtaisista kokemuksista, esimerkiksi lääkäri-kirjan jälkeen voidaan jutella, onko lapsi koskaan käynyt lääkärissä ja miten se käynti sujui. Valokuvien avulla saattaa päästä lähemmäs omia kokemuksia, kuin satunnaisilla tapahtumakuvilla. Monet lapset innostuvat heti kertomaan, kun näkevät oman kuvansa vaikkapa lomareissulta.

Ja yhden Leenan vinkeistä olin jo aivan unohtanut, eli kerrontapäiväkirjat. Lapsi tekee omien vanhempiensa kanssa päiväkirjaa, johon piirretään ja kirjoitetaan menneistä ja tulevista tapahtumista. Näiden avulla on helppo palata eiliseen tai huomiseen ajankohtaan, ja kertoa mitä silloin tapahtui. Meidän Tyypin kanssa pidimme tällaista päiväkirjaa vielä ennen kuin sanoja oli riittävästi kertomaan.

Nyt vaan kertomisen pariin oikein urakalla! Ja vielä kerran kiitos Leena tästä innostuksesta, vaikka tunnetusti minähän innostun helposti 😀

Lähteet:

Botting N, Faragher B, Simkin Z, Knox E & Conti-Ramsden G (2001). Predicting pathways of specific language impairment: what differentiates good and poor outcome? Journal of Child Psychology and Psychiatry, 42, 1013–1020.

Fazio, B. B., Naremore, R. C., & Connell, P. J. (1996). Tracking children from poverty for specific language impairment: A 3-year longitudinal study. Journal of Speech and Hearing Research, 39, 611-624.

Mäkinen, Leena. Lasten kerrontataitojen tukeminen -webinaari 25.10.19. Kipinäkeskus.

Mäkinen, L. (2014). Kertova kieli tyypillisesti kehittyneillä lapsilla sekä lapsilla, joilla on kielellinen erityisvaikeus tai autismikirjon häiriö.
Väitöskirja. Oulun yliopisto, Oulu.

Mäkinen, L., Loukusa, S., Gabbatore, I. & Kunnari, S. (2018). Are story retelling and story generation connected to reading skills? Evidence from Finnish. Child Language Teaching and Therapy, 34, 129–139. Saatavissa: http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789526206981.pdf

Petersen, D.B. (2011). A systematic review of narrative-based language intervention with children who have language impairment. Communication Disorders Quarterly, 32, 207–220.

Suvanto, A. (2012). Lapsi tarinaa rakentamassa. Kielihäiriöisten lasten kerrontataidot ja niiden kuntouttaminen. Väitöskirja. Oulun yliopisto, Oulu. Saatavissa: http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789514298622.pdf

Kuvat: Ben White/ Picsea/ Sarandy Westfall /Unsplash

Puhetta Terapeutista testaa: Eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat

Nyt alkaa uusi kokonaisuus blogissa eli Puhetta Terapeutista testaa. Tässä sarjassa tutustun ja testaan yhteistyötahojen erilaisia materiaaleja ja ihania uutuuksia. Sanottakoon kuitenkin, että valitsen itse materiaalit mihin tutustun, ja se, mitä niistä kirjoitan tulee vain ja ainoastaan omista kokemuksistani ja ajatuksistani.

Sitten asiaan. Ah, vihdoin pääsen kirjoittamaan tästä ihanuudesta eli uudesta kerrontataitojen kirjasta, jonka arvostelukappaleen kirjan kustantaja ystävällisesti lähetti minulle! Kyseessä on siis Eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat. Kirjoittajat Leena Mäkinen, Anne Suvanto ja Soile Ukkola ovat puheterapeutteja, joten tämä kirja sopii allekirjoittaneelle kuin nenä päähän!

Kirja on tainnut ihastuttaa jo monia enkä kyllä ihmettele, sillä jo ulkoasu ja kuvitus houkuttelevat selaamaan kirjaa. Kuvituksen kirjaan on tehnyt Ina Majaniemi.

Kirja on jaettu kahteen osaan; teoriaan ja käytäntöön. Alkuosuus sisältää tutkittua tietoa kerronnasta ja tarjoaa keinoja kerrontataitojen kehittämiseen. Kirja sisältää tietoa siitä, mitä hyötyä on satujen kertomisesta ja kuuntelemisesta, mitä kerronta on ja mihin kaikkeen sitä tarvitaan sekä mitä kertominen lapselta vaatii; tarinan kerronnassa monet lapsen taidot nivoutuvat yhteen, ja itseasiassa kerrontataitojen harjoittelu kehittää myös muita kielen osa-alueita. Kirjan teoriaosuus avaa myös sitä, miten kerrontataidot kehittyvät lapsen kasvaessa. Puheterapeutin näkökulmasta (joita kirjoittajatkin ovat!) erityismaininnan saa kappale kerrontataitojen kehittämisestä. Moni vanhempi ja aikuinen toteuttavat näitä ”tukimuotoja” jo ihan huomaamattaan! Esimerkiksi valokuvien katseleminen lapsen kanssa ja menneiden tapahtumien muistelu yhdessä voi kehittää lapsen tulevia kerrontataitoja!

Sitten päästään itse asiaan eli kertomaan! Toinen osio sisältää käytännön osuuden eli 3 tekstitöntä kuvitettua tarinaa Puupposen perheestä. Kirjan ideana on tukea lapsen omaa kerrontaa, ja lapsi saa itse kertoa kuvista sen minkä kokee tärkeäksi. Tavallisesti kirjoja lukiessa lapsi on helposti kuuntelijan roolissa, mutta näissä tarinoissa hän pääseekin päärooliin eli kertojaksi! Jokainen tarina alkaa lyhyellä johdantotarinalla, joka virittää kuulijan aiheeseen. Tarinat; 1. Eetu, Iitu ja kadonnut kissa 2. Eetu, Iitu ja kammottava komero 3. Eetu, Iitu ja riita ruokapyödässä. Kirjaa suositellaan n. 4-vuotiaista eteenpäin alle kouluikäisille. Täällä on kyllä myös testiryhmän 1,5v on ollut aivan haltioissaan kirjasta. Eihän Tyyppi täällä toki lausein vielä osaa kertoa, mutta kuvat riittävät pitämään mielenkiinnon yllä aikuisen kanssa.

Lapsi saa itse kertoa kuvista sen minkä kokee tärkeäksi

Eetun ja Iitun tarinoihin on taitavasti sisällytetty erilaisia tunneteemoja kuten pelko, ristiriita, anteeksi pyytäminen ja yhdessä toimiminen. Kirjan mukaan tarkoituksena onkin herätellä mielen teorian taitoja. Ensimmäisessä tarinassa esimerkiksi kissa piiloutuu perheen tietämättä, mutta lukija näkee mihin kissa menee. Pienempien lasten voi olla vaikea ymmärtää, ettei perhe tiedä missä kissa on, koska lapsi itse sen tietää. Kirjassa on onneksi kaikilla sivuilla apukysymyksiä, jotka auttavat lasta huomaamaan tällaisia tärkeitä asioita ja tarinan hahmojen tunnetiloja.

Jokaisen tarinan jälkeen on lähes 10 harjoitus- tai leikki-ideaa tarinaan liittyen. Esimerkiksi omakohtaisen tapahtuman kertominen liittyen tarinan kadonneeseen kissaan. Lapselta voidaan kysyä, oletko sinä koskaan kadottanut jotain ja miltä se tuntui. Jokaisen tarinan päätteeksi on myös hauska Vinksin Vonksin -kuva, joissa asiat ovat hullunkurisesti. Nämä ovat kiva kevennys tarinoiden välissä. (Hassuista asioista jutteleminen toki sekin kehittää kerrontaa!) Lisämateriaalina kirjasta löytyy hahmojen paperinuket, pohjapiirrustus Puupposten talosta sekä tarinakortit auttamaan tarinan jäsentämistä. Kirja sisältää siis hurjan määrän vinkkejä ja ideoita kerronnan harjoittelemiseen selkeästi esitettynä.

Tällaisesta paketista on vaikea keksiä mitään muuta kuin hyvää sanottavaa. Kirjassa on toki vain 3 tarinaa, mutta kuten teoksessa todetaan myös uudelleen kerronta on tärkeä lapsen kerrontataitojen kehittäjä. Ei muuta kuin kertomaan näitä tarinoita uudelleen ja uudelleen!

Eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat -kirjaa on aivan pakko suositella! Kirja on innostavasti erilainen satukirja, jossa lapsi pääsee kertojan rooliin helposti. Kirja soveltuu puheterapeuteille, varhaiskasvatukseen, lapsiperheen kotiin ja kaikille, joita kerronta ja hyvät tarinat kiinnostavat!

Luetaan, luetaan ja vielä vähän luetaan

Täällä Puhetta terapeutista -blogin kulisseissa luetaan paljon kirjoja. Siis kymmenittäin kirjoja joka päivä. Niitä luetaan heti klo 7 jälkeen aamulla, keskellä päivää ja illalla viimeisillä voimilla pinnistäen. Pienellä Tyypillä on usein lempikirja, jota (vanhempien iloksi) luetaan yli 10 kertaa päivässä. Tästä arjen inspiraatiosta johtuen Puhetta terapeutista syventyy tällä kertaa kirjojen maailmaan.

Eli helppo ja yksinkertainen keino tukea lapsen kielen kehitystä? No kirjojen lukeminen! Tämä on siis tutkittu juttu. Jo pienenä aloitettu kirjojen lukeminen tukee kielen kehitystä, kognitiivisia taitoja ja vaikuttaa jopa tuleviin akateemisiin taitoihin.

Oppiakseen puhumaan ja käyttämään kieltä lapsen tarvitsee kuulla sanoja – ja usein. Kirjat sisältävät paljon sekä arkista että oudompaa sanavarastoa. Uudet sanat opitaan merkityksen kautta ja kirjoissa on käytetty paljon ”vinkkejä” avuksi. Kirjoitettu ja kuultu sana, kuva ja sen osoittaminen sekä käytetty konteksti toimivat hyvin sanojen oppimisen tukena. Kirjan tarinassa usein myös tietyt sanat toistuvat ja toiston avullahan sitä opitaan!

Eli lukekaa siis usein. Joka päivä. Ja myös sitä samaa kirjaa, jonka lapsi tuo aina vaan uudelleen ja uudelleen!

Mitä enemmän lapsen kanssa luetaan, sen parempi.

Kirjan lukeminen on mukavaa yhteistä tekemistä. Kirja on yhteinen mielenkiinnon kohde ja suhteellisen pysyvä lelu verrattuna esimerkiksi palloon. Sitä voi ihmetellä yhdessä ja omalla tyylillä. Niille lapsille, jotka jaksavat kuunnella, voi tekstin lukea sanasta sanaan. Ne lapset, jotka vasta harjoittelevat kirjan lukemista, voivat osoittaa yksittäisiä kiinnostavia kuvia tekstistä välittämättä.

Eli jos lukeminen on lapsesta kivaa, sitä todennäköisesti halutaan tehdä uudelleen. Siispä aikuinen mukaan hassuttelemaan, ihmettelemään, laulamaan ja ääntelemään.

Lapsi oppii todennäköisesti enemmän, kun hän pysyy kiinnostuneena. Aikuinen voi auttaa yhdistämällä kirjan lapsen elämään ja sen tapahtumiin. Pienempien lasten kohdalla tämä voisi tarkoittaa sitä, että kirjan esineitä ja kuvia etsitään myös omasta talosta tai elämästä. Kun kirjassa näkyy pallo, kysytään ”missä sinun pallo on?” tai ”onko sinulla palloa?”. Isompien lasten kohdalla tarinoista voi löytyä yhtäläisyyksiä omakohtaisiin kokemuksiin. ”Muistatko kun me kävimme lääkärissä? Onko sinullakin pikkusisko? Onko sinua koskaan harmittanut jokin asia?”

Lapsi jaksaa yrittää ja oppia erehdyksen ja oivalluksen kautta, kun keskustelu pidetään positiivisena.

Eli kun kirja koskettaa lapsen elämää, se voi olla todella mieluinen. Usein tämä toteutuu helposti aikuisen esittäessä erilaisia kysymyksiä kirjasta.

Lapsi jaksaa yrittää ja oppia erehdyksen ja oivalluksen kautta, kun keskustelu pidetään positiivisena. Esimerkiksi tilanne, jossa lukiessa kysytään missä on pallo ja lapsi näyttää aurinkoa. Jos aikuinen vastaa lyhyesti ”ei”, voi keskustelu loppua siihen. Positiivisen ilmauksen kautta tilanne voisi mennä esimerkiksi niin, että aikuinen toteaa ”Se on aurinko. Ihan totta se näyttää vähän pallolta. Se on myös pyöreä ihan niin kuin tämä pallo täällä”.

Kuinka pienenä kirjojen lukeminen sitten kannattaisi aloittaa? 8 kuukauden ikäisen vauvan kanssa lukemisesta on jo merkittäviä hyötyjä varhaisessa kielen ja puheen kehityksessä. Tätä nuorempien kohdalla ei ole huomattu yhtä suuria etuja, mutta jos vauvaa kiinnostaa jo nuorempana, eikun lukemaan! Se paljonko lapsen kanssa luetaan, on suhteessa lapsen myöhempiin kielellisiin taitoihin ja kouluvalmiuksiin.

Eli mitä enemmän lapsen kanssa luetaan, sen parempi!

Vinkkejä lukemiseen:

OSOITA ja NIMEÄ. Ja lapsen sanavarasto kasvaa!
TAUOTA. Kun aikuinen pitää tahallisen tauon lukemisessa, lapsi usein täyttää hiljaisuuden jollain. Joko pyytämällä lisää tai jopa jatkamalla tarinaa.
LAAJENNA. Jos lapsi nimeää sanan (lintu) aukeamalta, aikuinen voi muodostaa siitä lauseen (juu, lintu lentää).
ESITÄ KYSYMYKSIÄ. Kuka/missä -kysymykset tulevat luonnostaan pienimpien lukijoiden kanssa. Isompien lasten kohdalla kannattaa muistaa pohtimista herättelevät miksi-kysymykset.
KOMMENTOI. Kirjan lukemisesta tulee rennompi tilanne, jos ei aina orjallisesti edetä tekstin mukaan. Välillä aikuinen voi kertoa omia ajatuksiaan; ”Oho, lapsi kiipeää tuossa korkealle. Äitiä vähän jännittää”.
ILO! Kiva hetki kirjan parissa on paras vinkki kaikista.

Siispä LUKEMAAN! Meillä tällä hetkellä yhtenä suosikkina Pikku-Eetun Päästä varpaisiin (Vaukirja). Mitä suosikkikirjoja teillä on?

Lähteitä:

Dickinson, D. K., Griffith, J. A., Michnick Golinkoff, R., & Hirsh-Pasek, K. (2012). How Reading Books Fosters Language Development around the World. Child Development Research, vol. 2012. Saatavissa: http://www.hindawi.com/journals/cdr/2012/602807/cta/

Raikes, H., Luze, G., Brooks-Gunn J. et al., “Mother-child bookreading in low-income families: correlates and out- comes during the first three years of life,” Child Development, vol. 77, no. 4, pp. 924–953, 2006.

Trivette, C.M., Dunst, C.J., & Gorman, E. (2010). Effects of Parent-Mediated Joint Book Reading on the Early Language Development of Toddlers and Preschoolers. CELLReviews, 3(2), 1-15.

Kuka saa, kuka saa lorupussiin kurkistaa?

Täällä puhetta terapeutista kulisseissa on viime aikoina kuulunut tavallista enemmän loruja ja lauluja pienen 6kk kuulijan vuoksi. Tähän liittyen sohvan toisesta päästä tuli oiva kysymys; mitä kaikkea hyötyä on loru- ja laululeikeistä, erityisesti siis puheen kehityksen näkökulmasta?

Lorut ja laulut tukevat kielen ja puheen kehitystä kaikissa sen kehitysvaiheissa. Esimerkiksi pienimmät lapset voivat oppia uusia sanoja, kun taas isommat lapset voivat oppia vaikkapa riimittelemään.

Lorut ja laulut sisältävät usein paljon toistoa ja ovat kokonaisuudessaan lyhyitä. Lapsi kuulee samat sanat monta kertaa lorun aikana ja tällöin ne jäävät paremmin mieleen. Sanojen toisto voi myös auttaa lasta tiedostamaan toistuvat äänteet, joista sanat muodostuvat. Usein lorussa tietyt äänteet toistuvat ja korostuvat (körö körö kirkkoon, papin muorin penkkiin..). Tämä voi lisätä lapsen tietoisuutta puheen rytmistä ja tavuista. Lapsi voi lorujen ja laulujen avulla havaita yhtäläisyyksiä sanojen välillä (esim. riimiparit), joka on tärkeä vaihe lapsen luku- ja kirjoittamistaidon oppimisessa.

Lorut ja laulut ovat helppo leikki mukaanotettavaksi ja niitä voi toteuttaa missä tahansa. Loruttelu voi mahdollistaa tärkeitä vuorovaikutushetkiä lapsen ja vanhempien, tai vaikkapa sisarusten, kesken. Katsekontaktin, vuorottelun ja jaetun tarkkaavaisuuden harjoittelua tulee ihan huomaamatta. Lorujen ja laulujen kautta voi olla helppo tutustua myös esimerkiksi tunteisiin, opetella syy-seuraussuhteita tai hassuttelua huumorin avulla. Lisäksi roolileikkiä, mielikuvitusta ja eläytymistä saa harjoitella helpossa kontekstissa, esimerkiksi ”Äiti-ankka sanoi että kvaak, kvaak, kvaak”.

Lorut ja laulut sisältävät myös musiikillisen puolen; rytmin ja tahdin, jota on helppo seurata ja jossa korostuu äidinkielen piirteet. Lisäksi oman äidinkielen äänen intonaatiot ja sävelet tulevat tutuksi. Usein lauluihin ja loruihin liitty jokin leikki. Kun loruun tai lauluun lisätään käsi- ja/tai keholiikkeet, aivot saavat stimulaatiota monen eri aistin kautta. Lapsen on helpompi muistaa liikkeet ja sanat yhdessä.

Kuuntelemisen alkeita voi harjoitella lorujen ja laulujen avulla. Lorut ja laulut kun ovat kuin lyhyitä tarinoita. Pienet lapsetkin jaksavat kuunnella ne alusta loppuun. Ja ne voivat olla lapsen ensimmäisiä (ulkoa opittuja) lauseita. Näiden avulla harjoitellaan ihan huomaamatta ajallisia sarjoja ja järjestyksiä, esimerkiksi mitä tuli ensin-mitä tuli sitten. Tämä valmistaa lapsia kirjojen ja pidempien tarinoiden maailmaan. Toistuvat sarjat muodostavat myös matematiikan alkeet.

Vanhempien lasten kohdalla hyötyinä on myös tutustuminen kirjoitettuun kieleen. Kun loru on jo ennestään tuttu tai lapsi oppii lorun ulkoa, hän saattaa pystyä myös seuraamaan kirjoitettua kieltä ja oppimaan sanat kuvina.

Usein loruissa ja lauluissa käsitellään leikin kautta lapsille opetettavia taitoja, kuten laskemista, kokoja, sijaintikäsitteitä. Puhumattakaan sanavaraston rikastamisesta! Ja viimeisenä tietysti ilo ja yllätyksellisyys. Sehän tässä on pääasia! Useat lorut ja laulut ovat hassuja tai jopa aivan hullunkurisia.

Perinteisten loruttelun ja laulelun lisäksi vanhempien lasten kanssa voi kokeilla esimerkiksi:

  • Sanoa loru väärin. Huomaako ja korjaako lapsi?
  • Lopeta loru kesken ja anna lapsen täydentää puuttuva sana.
  • Keksikää lapsen kanssa uudet loru- ja laululeikit tai tehkää loruista omat persoonalliset versiot (”Terapeutti Johanna, hän asuu Puhetiellä, kaikki laulut ja leikit leikkii siellä..” (leipuri Hiiva sävelellä))

Kokosin tähän mukaan muutamia omia lemppariloruja ja -lauluja. Toiset sopivat paremmin työminälle ja toiset taas kotiminälle. Karkeasti olen koonnut listaa niin, että alussa on pienemmille vuorovaikutusleikkejä ja lopussa isommille lapsille tarkoitettuja lorutteluja. Valitse käyttöön omat suosikkisi tai kommentoi mistä loruista sinä tykkäät! Täältä saat PDF-muodossa ladattua omaan käyttöön lorupussiin tulostettavat kortit.

Tässä isä pupu on
Tässä isä pupu on, tässä äidin näät,
tässä pikkupupuset kaikki näet päät,
iloisina toisilleen ne kuumartaa,
korvansakin ristiin nämä puput saa.

– Marja-Riitta Väkevä

Pesen varpaat
Pesen varpaat, pesen tukan,
pesen kullalta paidan ja sukan
naurua en voi sinusta pestä,
nauru se tulee sydämestä.

– tuntematon

Pienen pieni veturi
Pienen pieni veturi aamulla kerran,
hieroi hyvin savuisia silmiään,
sitten se pihisi ja puhisi ja yski,
tsu tsu tsu, lähdetään.

– trad., suom. sanat Liisa Tenkku

Jompsis kompsis
Jompsis, kompsis, jompsis, kompsis,
koira metsään meni.
Susi tuli vastaan!
Kipin kapin kipin kapin kottiin tullee,
kipin kapin kipin kapin kottiin tullee.

– tuntematon

Keisari kiertää
Keisari kiertää kartanoa,
keisari kiertää kartanoa,
katsoo ikkunasta, katsoo akkunasta,
painaa ovikelloa,
pyyhkii jalat,
ja astuu sisään.

– tuntematon

Limpsin lampsin
Limpsin lampsin jalkapatikalla, patikalla joo,
Köröttelen köröttelen kympin ratikalla, ratikalla joo
Soitan kelloa, painan nappia, tällä pysäkillä pois!
Liukuportaita metroon ja metrolla mummolaan

– Hannele Huovi

Ajellaan, ajellaan
Ajellaan, ajellaan pitkä matka mummolaan,
ajellaan, ajellaan joutuin mummon luokse.
Soudetaan, soudetaan pitkä matka mummolaan,
soudetaan, soudetaan joutuin mummon luokse.
Lennetään, lennetään pitkä matka mummolaan,
lennetään, lennetään joutuin mummon luokse.

– tuntematon

Kiva kun oot täällä
Matti-poika, Matti-poika kiva kun oot täällä
Matti-poika, Matti-poika kiva kun oot täällä,
aijai jaijaijai kiva kuun oot täällä
aijai jaijaijai kiva kuun oot täällä

– Maija Simojoki

Tossu ja sukka
Tossu ja sukka ne tirkistää,
onkohan kaikilla varpailla pää

Yks, kaks ja pim pam pom,
kenen nämä varpaat on?
No, Villen/Maijan nämä varpaat on.

– Soili Perkiö

Jänöjussi puputti
Jänöjussi puputti,
juu, juu juputti.
Suu supussa suputti,
korvat hupussa huputti.
Silmät ristissä ripitti,
pakoon juosta kipitti.

– Kirsi Kunnas

Aurinko, aurinko
Aurinko, aurinko lettuja paistaa,
hauska on auringon lettuja maistaa,
kiipeän puuhun, pistelen suuhun,
loput voin heittää ukolle kuuhun,
sitten käynkin nukkumaan,
pikkuinen masuni pullollaan.

– tuntematon

On maassa lunta
On maassa lunta
ja siilipariskunta
jo nukkuu talviunta.
Näkee unta kuusta
ja hiiren sääriluusta
ja omenapuusta
ja lämpimästä kesästä
sekä somasta käenpesästä.

– tuntematon

Pikkuiset kultakalat
Pikkuiset kultakalat lammessa ui,
pikkuinen kalaäiti huolestui,
uikaa, uikaa, jos osaatte,
ja ne uivat ja uivat sen uskotte.

Hop hop däpä däpä
hop hop hui
hop hop däpä däpä
hop hop hui
hop hop däpä däpä
hop hop hui
ja ne uivat ja uivat,
sen uskotte!

– Anna-Kaarina Kiviniemi

Hämä-hämähäkki
Hämä-hämähäkki kiipes langalle.
Tuli sade rankka, hämähäkin vei.
Aurinko armas kuivas satehen,
hämä-hämähäkki kiipes uudelleen.

– tuntematon

Hau, hau sanoi hauva
Hau, hau sanoi hauva,
se oli pikkuinen kuin vauva.
Miau, miau, sanoi katti,
se oli pikkuinen kuin tatti.
Muu, muu, sanoi sonni,
se oli pikkuinen kuin monni.
Nöf, nöf, sanoi possu,
se oli pikkuinen kuin tossu.

– tuntematon

Apina kapina
Apina kapina kiipesi puuhun,
putosi sieltä poliisin suuhun,
poliisi luuli sitä makkaraksi
ja puraisi palan pois.

– tuntematon

Auto ajoi kilparataa
Auto ajoi kilparataa,
mittari näytti kuuttasataa,
yksi pyörä putosi pois.

– tuntematon

Missä on peukalo
Missä on peukalo,
Missä on peukalo,
tällähän minä, täällähän minä,
mitä sulle kuuluu,
kiitoksia hyvää,
juostaan pois, juostaan pois

– kansanlaulu

Kolme pientä ankkaa
Kolme pientä ankkaa lähti leikkimään, vuorten taaksen kauas pois.
Äiti ankka sanoi, että kvaak, kvaak, kvaak. Vain kaksi ankkaa tuli takaisin.

Kaksi pientä ankkaa lähti leikkimään…jne….
Vain yksi ankka tuli takaisin.

Yksi ankka lähti leikkimään, vuorten taaksen kauas pois,
Äit ankka sanoi, että kvaak, kvaak, kvaak, ei yhtään ankkaa tullut takaisin.

Silloin tuli isä ankka ja huusi KVAAK ja kaikki kolme pientä ankkaa tuli takaisin.

– trad.

Elefanttimuori
Elefanttimuori,
takamus kuin vuori,
seisoo kärsä sojossa,
pieni häntä ojossa.
Pelkää merta kamalasti,
mielii rantaan sukkelasti.
Tahtoo maissa lorvia,
heilutella korvia.

– tuntematon

Karhut ottavat valokuvia
On se vähän outoa huvia
kun karhut ottavat valokuvia:
Yhdessä kuvassa on korvat,
yhdessä on kuono,
yhdessä on tassut,
yksi on muuten huono,
yhdessä on polvi,
yhdessä on hännänpää,
yhdessä on napa
– eikä mitään enempää.

– Hannele Huovi

Kaikki meni sekaisin
Kaikki meni sekaisin
kun lehmä löysi mopedin.
Se istui ihan joka säällä
pienen pienen mopon päällä.
Hännän sitoi tarakalle,
ettei se jäisi pyörän alle.
Sanoi ettei ikinä
enää aio kävellä.

– Arja Huhtinen

LÄHTEET:
http://www.talentia.fi/files/3313/Kielenkehitys1.pdf
https://www.theseus.fi/handle/10024/59529
https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/60448/Orava_Tiia.pdf?sequence=1
http://www.earlyliteracylearning.org/cellreviews/cellreviews_v4_n3.pdf