Skip to main content

Mikä lasketaan sanaksi?

Ensin alkuun pieni päivittely tästä keväästä ja sairastelusta! Puhetta Terapeutista kulisseissa on ollut yhtäaikaa koko perhe terveenä 3 erillistä viikkoa sitten jouluaaton. Siis 14 viikon aikana vain 3 viikkoa terveenä. Huoh! Tämä kuulostaa kylläkin harmillisen tutulta nyt lapsiperheissä, puhumattakaan siitä että perheen Tyypit hakevat päiväkodista kaikki taudit, niin allekirjoittanutkin kiertää kouluja ja päiväkoteja. Taudit taattu! Mutta just NYT ei kukaan sairasta, niin äkkiä naputtelemaan blogipostaus tämän kevätauringon innoittamana ensimmäisistä sanoista.

Ensimmäisiä sanoja lapselta odotetaan usein innolla ja kirjataan ylös vauvakirjoihin. Tuntuu, että välillä käsitys lapsen sanojen määrästä tai ensimmäisistä sanoista on erilainen riippuen siitä keneltä kysyy. Joku vanhempi ajattelee, että sana on sana silloin, kun puhutaan täysin tunnistettavasta sanasta, toinen mieltää kaikki eleet sanoiksi, ja kolmas miettii, että jokeltelun lomassa kuulunut sana voitaisiin laskea sanaksi. Tässä postauksessa kerron puheterapeutin näkemystä siitä, mikä voitaisiin laskea sanaksi.

Se, mikä lasketaan ensimmäiseksi sanaksi ei ole välttämättä aivan selvää. Jos on epäselvää, mitä voi pitää sanoina, on vaikea myös seurata ja laskea lapsen sanavaraston kehitystä. Erityisesti meitä puheterapeutteja kiinnostaa nämä, jos nousee huoli lapsen kielen ja puheen kehityksestä. Sanoja ovat kaikki sellaiset tuotokset, joita..

  1. Käytetään itsenäisesti eli lapsi käyttää sanaa myös muulloin kuin matkimalla. Jos lapsi toistaa vain perässä ”nukkuu” yhden kerran, ei tätä voi ihan vielä laskea sanaksi.
  2. Käytetään johdonmukaisesti eli sanaa käytetään toistuvasti tietystä asiasta. Jos lapsi sanoo kerran ”ättä” äidistä, ei tätä voi vielä laskea sanaksi. Kun sana on kuultu noin 3-5 kertaa, voidaan sitä pitää sanana.
  3. Käytetään merkityksellisesti eli sana on sidottu johonkin asiaan. Jos lapsi sanoo ensimmäistä kertaa ”pupu”, mutta pupu ei liity tilanteeseen, tätä ei voi laskea sanaksi. Lapsen pitää ymmärtää sanan ja asian yhteys ensin.

Sanoina voidaan siis pitää paljon enemmän kuin aikuiskieleen liitettyjä oikeita sanamuotoja. Nämä kaikki luetaan sanoiksi.

Johdonmukaiset eleet

Lapsi käyttää aluksi eleitä ilmaistakseen itseään, kuten täällä aiemmassa postauksessa kirjoittelin. ”kädet ylös” tarkoittaa haluan syliin, tai ”vilkutus” lähdön hetkellä tarkoittaa hei hei. Tästä syystä näitä eleitä voidaan pitää sanoina.

Sanan osa

Pienten lasten puhe ei ole vielä äänteellisesti aikuismaista, jolloin sanat voivat olla lyhennettyjä versioita alkuperäisistä. Pienen lapsen kehitykseen kuuluu, että sanoja lyhennetään. Esimerkiksi ”pa” pallosta, tai ”ba” banaanista sekä ”että” vettä-sanasta. Myös sama ”pa” voi tarkoittaa montaa eri asiaa, kuten pappa, pallo, painaa jne. Jokainen ”pa” voidaan laskea erilliseksi sanaksi, jos ne ovat käytössä eri asioista johdonmukaisesti.

Täällä MiniTyyppi aloitti puhumaan pääosin alkutavuilla, joten ilmaus saattoi kuulostaa tältä ”hatuu ka kako ka ku” Käännös siis ”haluan katsoa kaivinkone kaivaa kuoppaa” ja tässä oli siis 5 sanaa, vaikka ulkopuoliselle se ei siltä kuulostaisikaan!

Yksinkertaistettu sana

Tämä liippaa läheltä edellistä, mutta voi olla ns. lapsen oma versio sanasta, esim. ”mam” maidosta tai ”ka ko” kaivinkoneesta. Jos lapsi käyttää näitä toistuvasti viittaamaan tiettyyn asiaan, niin ne voidaan laskea sanoiksi.

Huudahdukset

Pienen lapsen elämässä esimerkiksi ”oho” tai ”o-ou” voivat olla ihan päivittäisiä äännähdyksiä ilmaisemaan, että jokin meni pieleen. Samoin ”au” ilmaistaessa, että sattuu, tai ”hui”, kun pelottaa.

Eläinten ja ympäristön äänet

Nämä ovat aika tavallisia pienen lapsen ensimmäisiä sanoja. Eläinten ääntelyt kiinnostavat monia lapsia, ja niillä lapsi voi viitata kyseiseen eläimeen. Eli kun lapsi sanoo ”hau”, se lasketaan tarkoittamaan koiraa, myös ”prrr” tarkoittaa hyvin usein autoa tai mopoa.

Tukiviittomat

Myös viitottu sana tai oma versio viittomasta lasketaan sanaksi! Nämä auttavat lasta kommunikoimaan ihan siinä missä äänteellisesti tuotetut sanat. LAULU-viittoma, kun halutaan lisää laulua, tai LISÄÄ-viittoma, kun ruoka loppuu ja sitä halutaan lisää.

Sanat

Ja tietysti ne selkeät sanat, jotka kaikki ymmärtävät, tai joissa on äänteellisesti vielä virheitä, kuten ”hego” (lego), ”iti” (isi), ”nootu” (norsu) jne.

Jos lapsi johdonmukaisesti.. 
*sanoo “pa” joka kerta, kun näkee pallon
*sanoo ”miau” aina, kun näkee kissan
*vilkuttaa “hei hei” itsenäisesti
*viittoo “lisää”, kun ruoka loppuu
*ääntelee “au”, kun sattuu

..hänellä on jo 5 sanaa käytössään!

Tein tämän Mikä lasketaan sanaksi? -tietoiskun A4-kokoisena, jonka voi jakaa vaikkapa vanhemmille aiheesta.

_

Sanoja opitaan niitä kuulemalla, ja näkemällä esimerkiksi eleitä ja viittomia. Mitä aikuiset voivat siis tehdä? Mallittaa ja käyttää eleitä, sanoja ja ääntelyitä arjen toimintojen ohessa. Lapset nappaavat sieltä ne omaan käyttöönsä!

Kuva: Volodymyr Hryshchenko

_

Lähteet:

Hoff, E. (2005). Language Development. USA, Wadsworth.

Scanlon, K. (2019). My Toddler’s First Words. CreateSpace Independent Publishing Platform.

Hiiri Hiirulaisen joulukalenteri

Puhetta Terapeutista takahuoneessa on kuhissut hiiriä! 😀 Työn alla on ollut Hiiri Hiirulaisen joulukalenteri, ja nyt siitä on vihdoin saatavilla kaikki 24 päivää! Joulukuussa joka päivä Hiirulaisen kalenteri tulee myös Instagramiin ja Facebookiin, josta sitä voi seurata digitaalisessa muodossa. (psst, ota siis Puhetta Terapeutista -tilit seurantaan!)

Ajatus kalenteriin lähti aikaa sitten siitä, että silloin 3-vuotiaalle Tyypille piti keksiä jokin kiva tapa joulun odotukseen. Meillä ei tuolloin vielä tiedetty perinteisistä joulukalentereista (shh! älkää paljastako, että on karkkikalentereita!), joten etsin aineetonta joulukalenteri-ideaa. Täältä blogista löytyi ihana tarina Hiiru-hiiren joulusta, johon liittyi ohjeet selkään piirretystä tarinasta. Se oli hitti! Hiiri jäi meillä vahvasti jouluun liittyvänä hahmona, ja seuraavana vuonna toteutimme hiiren joulun tarinaa Hiiri Hiirulaisen lähettäminä kirjeinä. Joka päivä yksi kirje löytyi piilotettuina jostain päin taloa. Kirjeestä löytyi keksimäni pieni tehtävä Tyypille, jonka saattoi toteuttaa helposti, kuten laula joululaulu/ tee nämä temput / etsi jotain punaista jne. Tämäkin oli niin kivaa, että päätin jatkojalostaa ideaa ja tehdä muillekin Hiiri Hiirulaisen joulukalenterin. Kiitos siis alkuperäisestä kipinästä Oranssia-blogille!

Puhetta Terapeutista kalenterissa Hiiri Hiirulainen valmistautuu jouluun touhuamalla kaikenlaista 24. päivän ajan. Jokaiselle päivälle on kuva, pieni tarina ja siihen liittyvä helposti toteutettavissa oleva tehtävä. Yllättäen tehtävät liittyvät suurimmaksi osaksi kieleen ja puheeseen! 🙂 Hiirulainen esimerkiksi unohtaa kauppalistansa kotiin, ja tehtävänä on yrittää muistaa, mitä Hiirulaisen pitikään kaupasta ostaa (kuulonvarainen muisti). Toisen päivän kohdalla Hiiri Hiirulainen tarvitsee apua joululorujen keksimiseen (riimiparit). Tehtäviä voi helposti soveltaa omiin tarpeisiinsa.

Ota tästä alta ilmaiseksi tulostettavaksi Hiiri Hiirulaisen joulukalenterin päivät 1-8 ja päivät 9-16 ja päivät 17-24. Kalenteri toimii meidän alkuperäisen idean mukaan ”kirjeinä” tai kortteina eli varsinaisia luukkuja tässä ei ole. Vinkkinä, kun tulostat kuvasivun ja tekstisivun, ne voi halutessaan liimata toisiaan vasten. Tällöin 1. kuvan taakse saa 1. kuvan tekstin. Huomaa siis, että tekstisivun (s.2) kortit kulkevat järjestyksessä oikealta vasemmalle. Mutta ei hätää, kaikki kortit on numeroitu!

Klikkaa kuvaa ja lataa päivät 1-8
Klikkaa kuvaa ja lataa päivät 9-16
Klikkaa kuvaa ja lataa päivät 17-24

Nyt vaan tulostin laulamaan ja tonttuaskartelut aluille!

Kuvat: Designed by Freepik

Syksy tuli puheterapiaan

Puhetta Terapeutista sivuilla on ollut hiljaista, koska kuliseissa riittää menoa ja meininkiä! Meidän MiniTyyppi on liikkeessä koko hereilläoloaikansa, joten niin olemme mekin. Nykyään ei enää kävellä, vaan juostaan paikasta toiseen. Jostain syystä illalla kun istahtaa klo20.30 ensimmäistä kertaa, ei olekaan enää energiaa jakaa ideoita muille 😅 Nyt kuitenkin teille tarjolla syksyisiä ideoita.

Syksy on mielestäni ihanaa aikaa, vaikkakin siihen liittyy nykyään aika paljon hiekkaa eteisessä, kuravaatteiden pyöritystä ja haravointia 😏 Onneksi ulkona ja erityisesti metsässä on niin ihanat värit, että se jo saa mielen rentoutumaan. Miksipä ei siis hyödynnettäisi syksyä ja värikkäitä lehtiä myös puheterapiassa?

Olisi ihanaa, jos ulkopuheterapia järjestyisi kaikkien kanssa, mutta niihin hetkiin kun se ei ole mahdollista, täältä tai täältä voi tulostella muutamat syksyn lehdet sisälle syyspuuhiin. Lehtitehtäviä voi vinkata myös kotiin perheille ulkoilun lomassa tehtäväksi.

Heitä ilmaan

Tätähän syksyn lehdillä KUULUU tehdä! Heittää ilmaan ja katsoa, kun ne “satavat” alas. Harjoitteltua tulee esimerkiksi ylös ja alas, heittää ja ottaa kiinni, paljon ja vähän. Meidän MiniTyypistä on hassua, kun lehdet tarttuvat hänen pipoon, kenkään tai hanskaan (ja sanavarasto sen kuin rikastuu vaatesanoilla!)

Sisälle suositus käyttää silkkipaperia!

Piilota lehtien alle

Piilotetaan lehtikasaan jotain, joka pitää sitten etsiä. Tämän voi valita harjoiteltavan asian mukaan, laminoidut tehtäväkortit sujahtavat mukavasti lehtien alle piiloon, tai sinne voi piilottaa vaikka pieniä ulkoleluja tai aarrekiviä. Harjoittelussa myös alla-sijaintikäsite.

Lehtikasa verbit

Millä eri tavoin voi lehtikasassa liikkua tai mitä kaikkea siellä voi tehdä? Kokeile hypätä, juosta, istua, seistä, uida, maata, kieriä, pyöriä, heittää, painaa, puhaltaa ja niin edelleen. Täällä MiniTyyppi teki lehtikeittoa ämpärissä ja taas sanavarasto kiittää; sekoittaa, kaataa, maistaa.

Värit

Tämä taitaa olla itsestäänselvyys syksyn lehtien kohdalla, mutta pakko se on tänne laittaa. Värien harjoittelu! Etsi samanväriset lehdet omiin kasoihinsa, etsi samanvärinen tavara hiekkalaatikosta, kasaa tietynväriset lehdet ämpäriin, toiset vaikka leikkikuorma-auton lavalle. 

Lehden piilotus

Piilotetaan lehti sisällä (tai miksei ulkonakin) ja annetaan ohjeita, mistä se voisi löytyä. “Lehti on sohvan alla”/ “Lehti löytyy sieltä paikasta, missä voi heittää löylyä”. Harjoitelussa ohjeen mukaan toiminen tai ohjeen kertominen sekä sijaintikäsitteet ja kodin (tai pihan) sanasto. Tehtävän voi myös kääntää kysymys-muotoon, eli etsijä kysyy “Onko lehti olohuoneessa?”/ Onko lehti jonkin alla?”

Lehtien kerääminen

Kerätään lehtiä ja harjoitellaan toistoa vaativia tehtäviä. Jokaisesta nostetusta lehdestä, sanotaan harjoitussana, esimerkiksi /s/-äänteellä alkava sana, tai keksitään vaikka sana yläkäsitteen mukaan. Harjoittelussa myös laskeminen!

Lehtien aarrejahti

Lapsen tehtävänä on etsiä lehtiä ohjeen mukaan, esimerkiksi “etsi lehti joka on punainen”/ etsi lehti joka on kiven päällä”/ etsi 3 lehteä, jotka ovat eri suuntiin” /etsi lehti jossa on reikä /etsi lehti, joka on pieni” jne.

Värikästä syksyä!

Kuva: Susan Jones CC

Varhaiset eleet ennustavat myöhempää kielitaitoa

Usein pienen vauvan tai taaperon kanssa odotetaan kovasti ensimmäisiä sanoja. Mutta ennen ensisanoja tapahtuu aivan valtavasti kaikkea odotettavaa! Tänään aiheena eleet.

Mitä eleellä tarkoitetaan?

Tässä tarkoitetaan eleitä, joita käytetään kommunikointiin. Eleet ovat toiseen ihmiseen suunnattua ei-kielellistä käyttäytymistä, joilla pyritään johonkin tavoitteeseen. Tässä vaiheessa lapsi on siis ymmärtänyt, että omalla toiminnallaan voi välittää omia ajatuksia tai tahtoa. Ojentamalla käden kohti mukia, voi ilmaista ”tahdon mukin!” tai vilkuttamalla kättä voi ilmaista ymmärtävänsä ”joku lähtee, heippa!”. Ääntely usein toimii eleiden vahvistajana.

Eleet mahdollistavat lapsen oman ilmaisun silloin, kun sanallinen ilmaisu ei ole vielä kehittynyt. Lapsi voi käyttää eleitä esimerkiksi ilmaisemaan haluavansa tietyn esineen tai kiinnittämään aikuisen huomion johonkin häntä kiinnostavaan asiaan.

Monenlaisia eleitä

Eleiden käyttö alkaa keskimäärin 10kk ikäisenä. Ensimmäisten eleiden joukossa ovat näyttäminen, antaminen ja osoittaminen. Näiden tarkoituksena on kiinnittää toisen huomio. Osoittamisele on alkuun koko kädellä osoittamista, ja kehittyy ajan myötä etusormella osoittamiseksi. Osoittaminen on siitä tärkeä, että se tavallisesti ennakoi puhuttua sanaa.

9-13kk ikäisenä eleiden avulla myös pyydetään tai kieltäydytään. Lapsi voi esimerkiksi avata ja sulkea kättä nyrkkiin osoittaakseen, että tavoittelee jotakin, tai asettaa aikuisen käden esineelle. Pään heiluttaminen ”ei” merkiksi, on ensimmäisiä kieltäytymiseleitä. Muita varhaisia eleitä ovat esimerkiksi vilkuttaminen, käsien nostaminen ylös tarkoittaen ”syliin”.

Ensimmäisen ikävuoden paikkeilla opitaan entistä paremmin seuraamaan ja matkimaan ympärillä olevia ihmisiä. Mallista opitaan tässä vaiheessa eleitä, kuten taputtaminen ja ”shh” etusormi suun edessä hiljaisuuden merkiksi. 1-vuotiaana tulisi olla vähintään 2 elettä. Keskimäärin 1-vuotiaalla on käytössään jo 6-7 elettä. Kun sanoja alkaa jo olla jonkin verran, lapsi oppii tavallisesti myös esittäviä eleitä, jotka muistuttavat kohdesanaa, esimerkiksi käsien räpyttely linnun merkiksi.

1-2 vuoden iässä lapsen eleiden käyttö on suurimmillaan. Eleet ja sanat tukeva toisiaan kielen kehittyessä, ja kulkevat kommunikoinnissa rinnakkain noin 18kk iässä. Kun lapsi alkaa tuottaa puhetta ja sanojen hallinta kehittyy, eleet jäävät vähemmälle.

  • Kun sanoja vasta opetellaan, lapset saattavat käyttää elettä (osoittaa koiraa) tukemaan puhuttua sanaa (”koira”). Tällöin siis käytetään samaa tarkoittavaa elettä ja sanaa yhtäaikaisesti.
  • Seuraavaksi lapset alkavat käyttämään yhdistelmää eleistä ja sanoista, jotka tarkoittavat eri asiaa. Lapsi voi osoittaa koiraa ja sanoa ”iso”, tarkoittaen ”iso koira”. Tällainen eleiden käyttö ennakoi kahden sanan ilmauksia, eli vasta myöhemmin lapsi tuottaa itse puhutun kahden sanan ilmauksen; ”iso koira”.

Miksi eleet ovat tärkeitä?

Eleet ja kielen kehittyminen ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa. On todettu, että lapset, joilla on enemmän eleitä käytössä varhaisissa vaiheissa, omaavat laajemman aktiivisen sanavaraston myöhemmin. Lasten eleiden määrä 18kk iässä ennusti vahvasti lasten aktiivisen sanavaraston kokoa 3,5-vuotiaana. Lapsi, joka käyttää elettä haluamastaan esineestä, todennäköisesti oppii sanan esineelle 3 kuukauden sisään. Myös myöhemmät kerrontataidot ovat yhteydessä varhaisten eleiden käyttöön.

Lapset, joilla on enemmän eleitä käytössä, omaavat laajemman aktiivisen sanavaraston myöhemmin

Monet tutkimukset ovat todenneet, että lapsen eleiden varhainen käyttö on yhteydessä myöhempään kognitiiviseen kehitykseen. Esimerkiksi Lyytisen tutkimuksessa eleiden ja esineiden käyttö 14kk iässä olivat yhteydessä kognitiiviseen kehitykseen 2-vuotiaana.

Tosin päin ajateltuna, eleiden puuttuminen tai myöhäisempi käyttö voi olla viitteenä suuremmista pulmista kielen kehityksessä ja/tai kognitiivisessa kehityksessä.

Miten tukea eleiden kehittymistä?

Aikuisen tehtävä on MALLITTAA! Kun puhut, käytä käsiä ja kehoa. Monelle nämä tulevat jo aivan itsestään asiaa sen enempää ajattelematta. Tässä esimerkkejä:

  • Näytä, kuinka ”iso” puu on nostamalla kädet ylös
  • Heiluta päätä, kun sanot ei
  • Puhalla malliksi, kun puhutte kuumasta ruoasta tai saippuakuplista
  • Vilkuttakaa yhdessä, kun joku on lähdössä
  • Osoita ja näytä. Kun puhut valosta, osoita lamppua. Jos ulkona lapsen huomio kiinnittyy kaivuriin, osoita kaivuria, ja kerro mitä näette.
  • Lisäksi laulu ja loruleikit, joihin liittyy käsileikki ovat loistavia tapoja mallintaa lapselle eleiden käyttöä

Vanhempien eleiden käyttö puheen tukena tutkitusti kehittää lasten puhetta niin ymmärtämisen kuin tuoton osalta. Ja tämä koskee niin tyypillisesti kehittyviä lapsia kuin myös lapsia, joilla on kielen kehityksen viivettä.

Nyt vaan rohkeasti puhumaan käsillä! Sen hyvät seuraukset voivat näkyä lapsen kielitaidossa vielä vuosien päästä.

Lähteet ja lisää aiheesta:

16 gestures by 16 months. (2014). First Word Project. Saatavilla: https://firstwordsproject.com/about-16by16/

Capone Singleton, N. & Saks, J. (2015). Co-speech gesture input as a support for language learning in children with and without early language delay. Perspectives on Language Learning and Education, 22, 61-71.

Laakso, M.-L. (2003). Esikielellinen vuorovaikutus ja kommunikointi. Teoksessa T. Siiskonen, T. Aro, T. Ahonen & R. Ketonen (toim.), Joko
se puhuu? Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa
(s. 20–47). Jyväskylä: PS-kustannus.

Lyytinen, P. (1999). MCDI. Varhaisen kommunikaation ja kielen kehityksen arviointimenetelmä. Jyväskylä: Niilo Mäki Instituutti

Rowe, M. & Goldin-Meadow, S. (2009). Early gestures selectively predicts later language use. Developmental Science, 12, 182-187. Saatavilla: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2677374

Stein, L. (2016). Taking a Closer Look at Gestures: Implications for Intervention with Late Talking Children. Hanen Early Language Program. Saatavilla: http://www.hanen.org/SiteAssets/Helpful-Info/Articles/Taking-a-closer-look-at-gestures.aspx

Stolt, S. (2009). Language in Acquisition : Early Lexical Development and Associations between Lexicon and Grammar : Findings from Full-Term and Very-Low-Birth-Weight Finnish Children. Väitöskirja. Helsinki, Helsingin yliopisto. Saatavilla: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/19892

Kuva: Tim Trad

Liikaa kysymyksiä?

On tieto, että pienet lapset kysyvät kysymyksiä välillä paljon! Vanhemmat saattavat ihan tuskastua, kun pahin kyselyvaihe iskee. Mutta entäpä, jos me aikuisetkin käytämme liikaa kysymyksiä? Havahduin yhtenä päivänä siihen, että puhun melkein kokoajan kysymysmuodossa meidän MiniTyypille. ”Löysitkö auton?”, ”Minne pallo menee?”, ”Onko sulla kirja?”. MiniTyyppi on 9kk ikäinen enkä siis oleta hänen vielä vastaavan, kunhan höpöttelen hänen kiinnostuksen kohteistaan. Tiedän kuitenkin puheterapeuttina, ettei kysymysten esittäminen tässä määrin ole välttämättä paras lähestymistapa MiniTyypin oman puheen tuoton tukemisessa. Äiti-minä jäi kiinni puheterapeutti-minälle 😀

Tästäpä syntyi siis tämän päivän blogi. Voiko kysymyksiä olla liikaa? Mahdollistaako kysymysten kysyminen lapsen oman puheen tuoton? Mitä kysymykset tekevät keskustelulle? Millaisia kysymyksiä kannattaa käyttää? Oliko tässäkin jo liikaa kysymyksiä? 🙈

Minulla on ajatuksena mallittaa, lisätä ja monipuolistaa lapsen puhetta, mutta liiallinen kysymyksien esittäminen saattaa itseasiassa vähentää lapsen puhetta (Hanen Program, 2016). Hanen vinkkaa, että kysymyksiä esittäessä kannattaa olla tarkkana, ettei esitä niitä liikaa. On hyvä miettiä myös lapsen taitotasoa. Jos vastaus on ilmiselvä, ei kysymystä ehkäpä kannata kysyä. Liian vaikeiden kysymysten kohdalla taas lapsen voi olla mahdotonta vastata, jos ei ymmärrä kysymystä tai hallitse sanoja vastatakseen. Lisäksi kannattaa pitää mielessä, että kysymykset liittyisivät lasta kiinnostaviin asioihin, jotta motivaatio keskusteluun säilyy.

Liiallinen kysymyksien esittäminen saattaa itseasiassa vähentää lapsen puhetta.

Jos keskustelu perustuu pääosin kysymyksiin, se on aikuisen vetämä. Lapsen vastausvaihtoehdot jäävät lyhyiksi.

”- Löysitkö auton?”
” – Joo.”
”- Minne pallo menee?”
Lapsi osoittaa sormellaan.
”- Onko sulla kirja?”
”- Joo.”

Tällä tavoin ei lapsi pääse käyttämään esimerkiksi sanoja auto, pallo tai kirja.

Isomman lapsen kohdalla kysymyksiä esittäessä saattaa huomaamattaan rajata mitä lapsi voi vastata.

”- Onko sinulla uusi mekko?”
”- Joo.”
”- Mistä sait sen?”
”- Lahjaksi.”

Tässä esimerkissä ei oikein syntynyt keskustelua, sillä kysymysten esittäjä vetää keskustelua ja rajaa vastausvaihtoehtoja. Kommunikoinnissa pitäisi pyrkiä vuorottelemaan tasapuolisesti ja molemmilla pitäisi olla mahdollisuus tehdä omia aloitteita.

Kun tavoitteena on saada lapsi osallistumaan itse aktiivisesti ja kertomaan, voisi kysymysten sijaan käyttää kommentointia sekä kuvailevaa ja kertovaa puhetta. Siis yksinkertaisesti kertoa mitä tapahtuu, mitä havaitsee, mitä itse tekee tai mitä lapsi tekee. Lapsi kuulee aikuiselta mallin ja voi halutessaan tarttua siihen kertomalla ja kommentoimalla itse. Myös paine vastata jää tällöin pois.

Kysymysten sijaan voi käyttää kommentointia, kuvailevaa ja kertovaa puhetta

On todennäköistä, että kun aikuinen kertoo tai kommentoi tapahtumista ja havainnoista ympärillään, niin lapsikin käyttää enemmän sanoja, kertoo yksityiskohdista ja omista mielenkiinnon kohteistaan. Esimerkiksi kommentoimalla, ”Sinulla on uusi mekko”, jättää lapselle mahdollisuuden kertoa mitä ikinä haluaakaan (tai olla kertomatta mitään).

”- Joo, sain sen lahjaksi synttäreillä viikonloppuna.”
”- Kuulostaapa kivoilta synttäreiltä.”
”- Meillä oli siellä taikuri, joka teki ilmapalloeläimiä!”
-”Ihan tosi? Vau!”
-”Se teki mulle koiran ja mun kaverille miekan.”

Kommentointi ohjaa lasta kysymyksiä vähemmän, ja mahdollistaa lapsen omat aloitteet sekä luonnollisen keskustelun.

Kysymyksilläkin on toki paikkansa! Tarkoitus ei ole lopettaa kysymysten kysymistä, vaan löytää tasapaino kommentoinnin, kertomisen, kysymysten ja lapsen aloitteiden osalta. Kysymyksiä jopa suositellaan käyttämään ylläpitämään keskustelua. Hyvä vinkki on 3:1, eli 3 kommenttia ja 1 kysymys.

Esimerkiksi ruokaleikissä kolme kommenttia:
”- Keitän meille keittoa.”
”- Nyt pilkon tämän porkkanan.”
”- Haluaisin punaisen lautasen.”

Ja yksi kysymys:
”- Mitä ruokaa sinä haluat?”

Jokaisen kommentin jälkeen lapsella on mahdollisuus käyttää oma vuoro ja kertoa jotain omista mielenkiinnonkohteistaan. (Myös siis jostain aivan toisesta mistä aikuinen puhuu). Voi olla, että aikuisen kysymystä ei tarvitakaan, kun lapsi vie keskustelua eteenpäin. Yksittäinen kysymys on kuitenkin hyvä keino osallistaa lasta, jos hän ei itse tee aloitteita.

Kysymyksien asettelussa voi myös mahdollistaa lapselle suuremman roolin ja enemmän vastausvaihtoehtoja esittämällä esimerkiksi avoimia kysymyksiä. Avoimeen kysymykseen ei ole pakko vastata tai voi vastata monella tapaa, kuten ”Minneköhän se auto menisi seuraavaksi?”

Kuka muu tunnustaa käyttävänsä liikaa kysymyksiä lasten kanssa? Sorrun tähän myös etäpuheterapiassa, mutta nyt ryhdistäydytään! Tässä meille hyvä harjoitus: muuttaa päivässä kolme kysymystä kommentiksi tai kertovaksi puheeksi.

”- Löysitkö auton?”
-> ”- Sinulla on hieno auto.”

”- Oliko sinulla kiva päivä tänään?”
-> ”- Minulla oli tänään kiva päivä, kun sain nauttia aurinkoisista talvikeleistä.”

”- Missä sinun kengät ovat?”
-> ”- Sinullahan ei ole vielä kenkiä!”

Lähteitä:

Hanen Early Language Progam (2006). http://www.hanen.org/SiteAssets/Helpful-Info/Articles/oh-those-questions—printer-friendly.aspx

The Center on Inclusion in Early Childhood (2011). http://ri.umt.edu/ccplus/TipSheets/TipSheet31.pdf

Puheterapeutti-blogi Playing with Words 365 (2011). http://www.playingwithwords365.com/strategies-to-help-your-child-talk-commenting-and-asking-questions//

Kuva: dashu83 by Freepik