Tip tap ja joulutehtävät jakoon

Joulukuu on jo melkein puolessa välissä ja nyt vasta ehdin etsiä jouluaiheisia tehtäviä terapiaa piristämään. Internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy vaikka ja mitä jouluaiheista puuhaa lapsille (ja vähän isommillekin). Tässä teille muutamia löytämiäni tehtäviä. Laitan tänne linkit blogeihin tai sivustoihin, joilta löytyvät ladattavat pdf-tiedostot. Ai niin; joulun teemaan sopien nämä kaikki saa ladattua ilmaiseksi!

Suurin osa tehtävistä on koottu tähän puheterapeutin näkökulmasta, mutta toki soveltuvat moneen muuhunkin tarkoitukseen tai ihan vain huvin vuoksi joululomapuuhaksi!

Suomenkielisiä tehtäviä löysin aika vähänlaisesti, mutta täältä pääsee alkuun. Sivuilla on esimerkiksi etsi virheet kuvasta, joulusanojen keksimistä ja isommille (tai aikuisasiakkaille) jouluristikko.

 

 

Jouluaiheinen muistipeli, jota voi käyttää moneen tarkoitukseen löytyy täältä. Se on perinteinen muistipeli, joka on vaikkapa nimeämisen tai alkuäänteiden harjoitteluun oikein mainio. Itse ajattelin käyttää sitä tarkan kuuntelun harjoitteluun; ”Mistä kerron? Se vetää joulupukin rekeä ja sillä on sarvet” tai sijaintien harjoitteluun ”Mikä on joulupukin alapuolella?”

 

joulumuistipeli

 

Täältä löysin ihastuttavat mix max –jouluhahmot, jotka kasataan kolmesta osasta. Tarkoituksena on siis tehdä hassuja hahmoja sekoittamalla päät, jalat ja vartalot keskenään. Toimii hyvin esimerkiksi moniosaisten ohjeiden kuuntelemiseen ja muistamiseen; ”Ota tontun pää, piparin vartalo ja poron jalat”.

 

 

Tästä blogista löytyy ”Rakenna Lumiukko” –noppapeli esimerkiksi artikulaatioharjoitusten tueksi tai sanavaraston rikastuttamiseen, motivointiin tai hahmottamisen harjoitteluun.

 

 

Jouluun kuuluu mielestäni lumi ja jos sitä ei ole maassa, niin täältä on saatavilla tulostettava kirja lumihiutaleista. Kirjassa lumihuitaleita löytyy eri paikoista esimerkiksi ”lumihiutaleita kielen päällä”. Tehtävä soveltuu hyvin vaikkapa sijaintikäsitteiden ja kerronnan harjoitteluun. Mielestäni tämä on helposti muokattavissa suomeksi, kun leikkaa tai piilottaa englanninkielisen tekstin. Tästä kirjasta saa ladata halutessaan Boardmaker-version tai PDF-tiedoston. Ihania nämä bloggaajat!

 

 

Yksi aarreaitta on tämä sivusto, jolta löytyy oikein joulutehtävien karkkikauppa ja jokaiselle jotain. Tätä sivustoa suosittelen kaikille lasten kanssa työskenteleville, muulloinkin kuin jouluna! Puheterapiaan sieltä löytyy esimerkiksi jouluaiheinen bingoalusta tai joulusukka-peli. Bingossa on ainakin paljon /l/-sanoja ja diftongeja äänneharjoitteluun (”joulukakku, joulusukka jne”). Sukkapeliä ajattelin käyttää puolestaan tarkan kuuntelun harjoittamiseen ja kuvailevaan kerrontaan; ”Ota sukka, jossa on palloja ja valkoinen karvareunus”.

 

 

Kirjoitus- ja lukutaitoisille voisi puolestaan sopia jouluaiheinen sanojen keksimispeli. Tehtävä toimii ohjeita ja ääkkösiä lukuunottamatta sellaisenaan myös suomeksi.

 

 

Löysin myös jouluaiheisia tehtäviä ruotsiksi täältä. Esimerkiksi Megafonin tulostettavat tehtävät, joissa yhdistetään ruotsi-suomi -sanoja sekä Otavan yhdistä kuva ja sana. Lisäksi myös Sanoma Pron Jontes jul -tarina löytyi kuvitettuna ja ääneen luettuna!

 

 

Ja ettei menisi aivan puheterapiaksi tämä kirjoitus, niin olen koonnut myös hahmottamiseen, motoriikkaan ja esimerkiksi väreihin ja laskemiseen liittyviä jouluaiheisia tehtäviä. Esimerkiksi I spy -pelit ovat merten takana suosittuja. Ne vaativat visuaalista hahmottamista, kun monen pikkukuvan joukosta pitää löytää oikea kuva. Jouluaiheisia bongasin kaksi: pienemmille tarkoitettu ja vähän vaikeampi versio, jossa lasketaan kuinka monta mitäkin hahmoa löytyy kuvasta.

 

 

Tässä lumihiutaletehtävässä kaivataan sorminäppäryyttä ja keskittymistä. Vanupuikoista askarrellaan mallin mukaan eri muotoisia lumihiutaleita!

 

 

Ja viimeiseksi vielä linkkvinkki, jossa on tehtäviä visuaalisen hahmottamisen harjoitteluun sekä värien ja samankaltaisten asioiden yhdistelyyn. Lisäksi esimerkiksi laskemisen harjoittelua löytyy Counting and Numbers -tehtävässä, jossa kuusen koristeet lasketaan ja yhdistetään oikeaan numeroon.

 

 

Minun joulumateriaaleja sisältävä kansioni sai näistä mukavasti täydennystä. Kyllä näillä materiaaleilla jaksaa odottaa jouluun vielä muutaman päivän!

 

Lomailijan aatteita ja kesäpuuhaa

Mulla on ollut vähän orientoitumisvaikeuksia. Aamulla saan nukkua pitkään. Ensimmäisen ruoan syön puolilta päivin. En katso aikatauluani kalenterista. En kirjaa jokaikistä tapahtumaa ja kuljettuja kilometrejä ylös. Ja suurimpana muutoksena, en suunnittele tunnin tarkkuudella tekemisiäni. Mitä ihmettä tämä tällainen on? Hyvänä vihjeenä toimi tuo sää. Eilen satoi kaatamalla vettä ja tänään paistaa aurinko – siis nythän on Suomen kesä! Ja mä oon NIIN lomalla 🙂

Entäs jos tänä kesänä jätettäisiin to do -listat tekemättä ja mentäisiin enemmän fiilispohjalla?

Mä huomaan, että nyt lomalla haluaisin kovasti touhuta jotain, saada aikaiseksi, tehdä jotain hyödyllistä – nyt kun vihdoin ehtisi. Suunnittelin hienot listat kaikesta mitä kesällä hoitaisin: vaatekaapin siivous, auton pesu, takapihan terassin maalaus, valokuvien järjestäminen, pakastimen sulatus, ikkunoiden pesu… Mutta kun loma alkoi, nautinkin paljon enemmän siitä etten tehnyt yhtään mitään! Ensimmäisten päivien jälkeen mietin, ”Kuinka saamatonta! Menee hyvää aikaa hukkaan!” Onkohan se nyt ihan näin? Joskus sitä pitää antaa itsellensä aikaa olla tekemättä yhtään mitään ja vaan öllöttää. Sitähän voi kuulla vaikka omat ajatuksensakin!

Luulenpa, että monella meistä, ainakin puheterapeuteista, on ihan oikeasti oikeus hellittää. Olemme niin tunnollista sakkia, että suoritamme lomat samalla tavalla kuin työt eli 110% lasissa. Entäs jos tänä kesänä jätettäisiin to do -listat tekemättä ja mentäisiin enemmän fiilispohjalla? Tätä aion ainakin itse vakaasti yrittää. Kerron sitten miten kävi.

Lasten maailmassa kesä voi olla jopa tylsää aikaa. (Välillähän kuuluukin olla tylsää!) Mutta sen varalle, että lapset saattavat kaivata jotain kesäpuuhaa, laitan jakoon kasaamiani kesäpuuha-ideoita! Pieni kielellinen tehtäväidea jokaiselle kesäpäivälle eikä kenenkään tarvitse nyrjäyttää (lomailevia) aivonystyröitä 🙂

Voit ladata kesätehtävän PDF-muodossa klikkaamalla täältä.

Eli nyt kaikki lomailemaan ja tekemään ei-yhtään-mitään! Myös blogi lomailee heinäkuun ja jatkuu taas uudella innostuksella elokuussa. Minä aion siirtyä parvekkeen sohvalle nauttimaan auringon lämmöstä.

Rentouttavaa kesää kaikille lukijoille!

Etana, etana näytä sarves, onko huomenna pouta?

Ah, aurinko! Kyllä vaan, olen nähnyt sen paistavan jo useampana päivänä. Innoistuin niin tästä valoilmiöstä, että jopa minut sai viikonloppuna puutarhahommiin siistimään takapihaa kevätkuosiin!

Tälle viikolle oli luvattu aurinkoisia ilmoja ympäri Suomen, joten maanantain häämöttäessä viikonlopun jäljiltä mieleeni nousi masentava ajatus: teen töitä sisällä enkä pääse auringosta juuri nauttimaan. Eipäs kun… voihan puheterapeuttikin tehdä töitä ulkona!

Itseasiassa sain kollegalta ajatuksen tähän kirjoitukseen, kun näin hänen ulos suunnittellun aarteenetsinnän. Tehtävässä piti löytää ulkoa jotain punaista, jotain vihreää, jotain terävää, jotain kovaa ja niin edelleen. Nimeämisharjoitusta, käsitteitä, adjektiiveja, ohjeen ymmärtämistä, kysymyssanoja ja vaikka mitä muuta.

Pienimuotoinen etsintä internetin ihmeelliseen maailmaan tuotti hienoja tehtäväideoita ja niiden johdannaisia oppimisesta ulkona. Tässä muutamia:

Esterata:

Esterata on helpompi järjestää ulkona kuin sisällä. Itselläni oli heti mielessä päiväkodin piha ja mitä mahdollisuuksia se tarjoaisi (valokuva paikasta etukäteen voi auttaa suunnittelussa).

Esteradan ohjeet voi kertoa suullisesti tai rata voi kulkea pihalla vaikka talouspaperin paloja pitkin esteeltä toiselle. ”Kulje hiekkalaatikolta keinulle hyppien”, ”Ryömi keinun alta”, ”Kävele takaperin liukumäen luokse”, ”Kiipeä rappuset ylös ja laske liukumäki alas”, ”Hyppää 3 kepin yli”, ”Kuljeta lusikalla jotain K-kirjaimella alkavaa aidan viereen”, ”Kulje tasapainoillen hyppynarua pitkin” tai ”Juokse lähtöviivalle”. Huomaatteko kuinka paljon harjoitusta tulee esimerkiksi toimintasanojen harjoitteluun?! Huippua! Esteradasta voisi piirtää kartan (ennen tai jälkeen), johon saa numeroitua järjestyksen. Samalla tulee harjoiteltua muun muassa ensin-sitten ajattelua, kerrontaa, muistia ja ymmärtämistä.

Vaihtoehtoisesti jokaisella esteellä voisi olla rasti, jolloin pitäisi tehdä jokin tehtävä (mikä ikinä onkaan lapsen puheterapian tavoitteena), että saa uuden ohjeen. Lukitaitoisille ohjeet voisivat olla kirjoitettuna ja pienemmille kuva seuraavasta esteestä voisi auttaa ymmärtämistä ja siirtymistä.

Lukumäärät ja sanavarasto:

Harjoitellaan ulkona laskemista ja asioiden nimeämistä: ”Kuinka monta keinua näet? Kuinka monta puuta? Kuinka monta autoa?”

Suun motoriikka:

Saippuakuplien puhaltaminen, erityisesti JÄTTIkuplien puhaltaminen, sopii ulos. Myös esimerkiksi pillillä veteen puhaltaminen soveltuu ulos paljon paremmin kuin sisälle – ei tarvitse roiskumisista huolia!

Aistit käyttöön:

Hyödynnetään kaikki aistit oppimisessa ja koska kyse on puheterapiasta puetaan ne sanoiksi: ”Mitä näet?, Mitä kuulet?, Mitä tunnet?”

Aarrejahti:

Kerätään mielenkiintoisia asioita ulkoa, nimetään ja keskustellaan niistä: ”Miksi valinta osui tähän? Millainen se on? Mistä löysit sen? ” Etukäteen voi halutessaan tehdä kuvallisen tai kirjoitetun ”muistilistan” asioista, joita etsitään ja ruksia pois sitä mukaan kun löydetään.

Heittoleikit:

Hiekkalaatikon reunalle tai vaikka pihan aitaan tehtäviä riviin ja pallolla tai hernepussilla tähtäämään. Tehdään ”osuttu” tehtävä. Jos ei löydy mitään heitettävää käden ulottuvilta, lapsi voi sormella ”ampua” tai ”taikoa” haluamansa sanan alas. Lapsi joko nimeää sanan tai alkuäänteen, tai vaikka kuvailee arvoituksena minkä aikuinen hakee. Saadaan me aikuisetkin vähän liikettä!

Tarkka kuuntelu:

Harjoitellaan tarkkaa kuuntelua ratkoen arvoituksia: ”Minä näen jotain virheää ja pyöreää, arvaatko mikä se on?”

Kielellinen tietoisuus:

Riimien keksiminen ulkona näkyvistä asioista: ”Näetkö jotain, mikä kuulostaa samalta kuin peppi?”. Alkuäänteiden mukaan voi tehdä salapoliisileikin: ”Etsi jotain, mikä alkaa A:lla.” Helpompi vaihtoehto on etsiä asioita alkutavujen mukaan: ”Mikä alkaa ai-..?”

Yhteenkuuluvat asiat ja miksi -kysymykset:

Keksitään vuorotellen asioita, mitkä kuuluvat yhteen. Tehdään nimetyistä asioista ketju, esimerkiksi hiekka ja ämpäri kuuluvat yhteen, koska ämpäriin voi laittaa hiekkaa. Seuraavaksi ämpäri ja … (vesi? lapio? kivet? hattu?) Mikä vaan käy, jos osaa vastata miksi ne kuuluvat yhteen.

Artikulaatio:

Aloittelin salapoliisileikkiä varten listaa eri alkuäänteellä alkavista sanoista, joita löytyisi ulkoa. Jostain syystä keksin hurjan määrän /k/:lla alkavia sanoja. Olisiko syynä ollut se, että kyseisessä päiväkodissa asiakkaani harjoittelee /k/-äännettä? Olisihan se ihanaa harjoitella hankalaa äännettä luonnollisessa tilanteessa: ”etsi kivi, kukka, katto, käpy, keppi, köysi, keinu..” ja niin edelleen. Lauseharjoitteluun päästään heti, kun terapeutti vaikka piirtää löydetyt asiat ohjeen mukaan: ”Piirrä keltainen kukka”.

Käsitteet:

Ulkona voi harjoitella visuaalista hahmottamista ja esimerkiksi käsitteitä samanlainen/erilainen. Tarvitaan valokuvia, joista osa on tutusta pihasta otettuja ja osa taas muualta. Mietitään yhdessä onko kuvassa oleva liukumäki samanlainen kuin pihalla oleva? Entäpä ovatko pilvet taivaalla samanlaiset vai erilaiset kuin valokuvassa?

Myös vastakohdille ulkona on otolliset harjoitteluolosuhteet: ”Löydätkö jotain, mikä on pieni?”, ”Mikä EI ole pieni, on…”, ”Löydätkö jotain, mikä on auki?”, ”Mikä EI ole auki, on …”

 

Nyt siis kaikki ylös, ulos ja oppimaan!

Kevätsiivous ja materiaalit järjestykseen

Tänään on kevätsiivous! Ja puhun nimenomaan liikkuvan toimistoni siivouksesta. Auto on tässä työssä korvaamaton, mutta välillä autoa katsomalla arvaa, ettei se ole aivan tavanomaisen auton roolissa. Liikuvat puheterapeutit tietävät varmaan tilanteen, kun kortteja löytyy auton lattiamaton alta? Tai roskia on oven lokerot pullollaan? Tai kun keskikonsolin ja penkin väliin tippuu kortti tai kynä, niin sitä ei ihan heti sieltä saakaan? Siivousurakan suurin haaste on kuitenkin materiaalien säilyttäminen järjestyksessä takakontissa.

Haaveillaan hetki, että materiaalit olisivat tiptop järjestyksessä: artikulaatiokortit olisivat järjestettyinä äänteen paikan mukaan, tulostetut tehtävät aihepiirien tai iän mukaan, itse askarrellut pelit ja välineet helposti löydettävissä, pelipohjat ja niihin kuuluvat kortit samassa paikassa, lautapelit nätisti pinossa ja leikkivälineet laatikoissa aiheittain. Ja niin edelleen. Sillon kun tein töitä vastaanotolla, tämä tilanne oli jopa saavutettavissa. Nyt liikkuvana puheterapeuttina tilanne tuntuu aika kaukaiselta haaveelta. Joitain hyviä järjestysvinkkejä olen kuitenkin kehittänyt.

Raejuustopurkit. Ne isot 400g purkit, missä on läpinäkyvä kansi. Niissä säilytän äännekorttejani, jotka niputan kuminauhoin äänteen paikan mukaan, esim. R alussa, R tavun alussa, R tavun lopussa, R lopussa. Läpinäkyvään kanteen saa hyvin näkyviin R:n ja /r/-treeneihin voi napata koko R-laatikon laukkuun mukaansa. Tämän idean itseasiassa sain kollegalta edellisestä työpaikassani, mutta hyvin on toiminut myös reissuhommissa!

R-kortit äänteen paikan mukaan

Nämä raejuustopurkit olen kasannut Ikeasta ostettuun laatikkoon riviin kätevästi nähtäville.

IKEA-laatikossa nätti rivi

Toinen toimiva ajatus lähti siitä, kun keksin hyvän tehtäväidean asiakkaalleni: pelataan se yksi hyvä luokittelupeli, joka koostuu pelipohjasta ja korteista (kiitokset peli-ideasta Outille!). Päiväkodin pihalla kaivellessani autoa löysin pelipohjan, mutta en kortteja. Olin käyttänyt monikäyttöisiä kortteja toisessa yhteydessä ja en ollut palauttanut niitä takaisin ”raejuustopurkkiinsa”. Höh!

Kulmalukkokansioista löytyi apu pelipohjien ja korttien pitämiseen ojennuksessa! Vähän File Folder -pelejä mukaillen, olen koonnut aihepiireittäin harjoituksia ja niihin liittyviä kortteja, pohjia, kuvia, materiaaleja kulmalukkokansioihin. Esimerkiksi YLÄKÄSITTEET -kansiosta löytyy nyt kätevästi kaikki yläkäsitepelipohjat, ja niihin kuuluvat kortit olen jakanut minigrip-pusseihin (eläimet, kulkuvälineet, ruoat jne).

Yläkäsitekansio
Yläkäsitekansio

Toinen esimerkki on OHJEEN MUKAAN TOIMINEN -kansio. Tämä kansio sisältää tehtäviä, joissa asiakas kuuntelee ohjeen ja toimii sen mukaisesti, eli kansiossa on esimerkiksi maisematausta, jonne laitetaan hahmoja (Angry birds -hahmot ovat kova juttu!). Tässä kansiossa on myös lehdistä leikatut toimintakuvat (”tyttö juo kaakaota”), joita laitamme ohjeen mukaan esim. postilaatikkoon. Lisäksi kansiossa on toimintaohjekortteja: ”kosketa ensin nenääsi ja kävele takaperin ikkunalle”. Kaikki eri kortit ovat minigrip-pusseissa, joten oikea tehtävä löytyy nopeasti ja sen voi siivota takaisin samalle paikalle jo lähtiessä. Tämä siivoaminen on tärkeä vaihe! Ettei käy niin kuin minulle aloittaessa reissuhommia, kun ajattelin että järjestän nämä kortit takaisin paikoilleen sitten viikon päätteeksi. Tässä skenaariossa ei käynyt hyvin!

Ai niin. Lisäksi tehtäväkansiot on myös värikoodattu. Mustat = ymmärtäminen/kuuntelu, punaiset = sanavarasto, siniset = kerronta, värilliset = käsitteet, jne. Yhdessä kansiossa on muuten pelipohjia, joita voi käyttää monipuolisesti minkä tahansa aihepiirin harjoitteluun. Kansiot nätisti pystyssä muovilaatikossa.

Kansiot kasassa

Tässä oli muutamia toimivia ideoita liikuvan toimiston järjestämiseen, toimivat varmasti myös vastaanoton kaappien järjestämiseen. Sitten on myös niitä ideoita, jotka kaipaavat vielä hiomista, kuten struktuurikuvien säilyttäminen ja valinta helposti. Onko siihen jotain hyvää käytäntöä? Entäpäs lelut? Miten ne saa kätevästi ja pieneen tilaan pakattua? Minulla ne on tällä hetkellä kangaspusseissa ja aina välillä etsin muoviruokia pitkin peräkonttia.. Tämä materiaalien järjestely nyt on varmaan loputon aihe, mutta kaikki hyvä ehdotukset otetaan innolla vastaan!

Takakontissa järjestys

Tässä järjestetty takakontti. Valmiina uuteen työviikkoon jo lauantaina 🙂

 

I niin kuin ilmapallo

Täällä ollaan vielä ihan vapputunnelmissa, vaikka vappu oli ja meni. Meillä oli onneksi kiva aurinkoinen keli täällä päin, vaikka näin todisteita aika erilaisista sääolosuhteista siellä pohjoisempana. Olisi jäänyt vappupiknikit väliin! Vappuun kuuluu luonnollisesti serpentiini, sima ja munkit, mutta lapsen näkökulmasta suurin kohokohta taitaa kuitenkin olla vappupallot. Ilmapallo, se ihana viihdyttäjä!

Vapun jälkeisissä tunnelmissa huomasin pohtivani materiaaleja ja niiden tekemistä. Minusta tuntuu, että yksi suurimmista haasteista puheterapeuttina on sopivan materiaalin löytäminen ja tekeminen. Kuvia on maailma pullollaan, mutta se että löytäisi hyvän ja käyttökelpoisen kuvan harjoittelumateriaaliin ei olekaan enää ihan yksinkertainen juttu. Varmaan jokainen Google-kuvahakua käyttänyt allekirjoittaa tämän? Ajatus omien kuvien tekemisestä on ollut mielessä kuvapulan iskiessä ja nyt on ensimmäiset koevedokset tehty eli vapun innoittamat ilmapallot. Palloja syntyi lopulta 8 eri väriä 1-9 pallon nipuissa. Kuvat on koottu yhteen PDF-tiedostoon, joka on saatavilla täältä. Lisäksi askarteluintoisille on saatavilla kaikki ilmapallot yksittäisinä irtokuvina yhdessä ZIP-tiedostossa.

Tässä esimerkiksi muutama tehtäväajatus:

  • Värien harjoittelu: luokittellaan ilmapalloja värin mukaan
  • Lukumäärien harjoittelu: harjoitellaan laskemista: ”kuinka monta ilmapalloa?”
  • Samanlainen/erilainen: tulosta useampi sivu ja tee muistipeli: ”ovatko kuvat samanlaiset?”
  • Ohjeen tarkka kuuntelu: ”missä on kolme vihreää ilmapalloa?”

Näillä ajatuksilla pääsee varmasti alkuun ja enemmänkin ideoita päässä pyörisi. Luulen kuitenkin, että teillä lukijoilla näitä ideoita tulee vielä enemmän ja keksitte varmasti sellaisia käyttötarkoituksia, mitä en keksisi edes villeimmissä unissani. Siispä kaikki ideoimaan! Miten sinä käyttäisit ilmapallokuvia oppimiseen? Miten tällaista materiaalia voisi soveltaa terapiassa tai koululuokassa tai missä vaan? Jättäkää kommenttia tänne tai Facebookiin, jos innostut lataamaan kuvat itsellesi. Kerätään ilmapalloaiheinen ideapankki kaikkien käytettäväksi. Tiedä vaikka siitä poikisi uutta piirrustusintoa 😉

 

Pinterest: ideoiden aarreaitta

Mä olin ihan siinä uskossa, että kaikille on jo Pinterest tuttu, kunnes tapahtui seuraava. Juttelin ystäväni kanssa jumppakerhon pukukaapeilla ja hän totesi kaipaavansa ideoita päiväkodissa toteutettaviin tehtäviin. Vesipuolloa täyttäessä muistutin etsimään materiaalia varhaiskasvatuksen tehtäviin myös Pinterestistä. Ystäväni ihmetteli, ”Ai, onko siellä jotain muutakin kuin sisutus- ja hääideoita?!”

Onhan siellä. Enemmän ihmeteltävää kuin mitä illoissa on tunteja!

Ai, onko siellä jotain muutakin kuin sisutus- ja hääideoita?!

Mutta lähdetäänpä aivan alusta. Pinterest on virtuaalinen ilmoitustaulu, jonne saa kätevästi talteen kaikki ihanat ideat. Ajatuksena on nopeuttaa ideoiden jakamista ja tallentamista ”pinnaamalla”. Pinterestiin tehdään tili (ilmainen!) ja sen jälkeen saa käyttöön oman ilmoitustaulun. Kun löydät netistä jonkun hyvän idean kuvana, voit tehdä siitä ”pinnin” eli visuaalisen kirjanmerkin omalle ilmoitustaulullesi napin painalluksella. Kun pinni on tehty, pinnattua kuvaa klikkaamalla pääsee takaisin sille nettisivulle mistä se on alunperin napattukin. Omia ilmoitustauluja voi nimetä ja kasata oman maun mukaan kaikesta mitä nyt mieleen sattuu tulemaan: sisustusideat, reseptit, elämänviisaudet ja.. puheterapia ideat!

Puheterapiasta löytyy satoja ideoita ja tehtäviä, kunhan oikeat hakusanat löytyvät

Parastahan palvelussa on se, että siellä pääsee selailemaan muiden tekemiä tauluja! Nyt ei seurata siis ihmisiä (kuten esimerkiksi Twitterissä) vaan yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Pin + interest = Pinterest. Tämän puheterapeutin pää oli aivan pyörällä, kun ensimmäistä kertaa selailin Pinterestiä hakusanoilla ”slp” ja ”speech language pathology”. Kyllä siinä istuin useamman tunnin ihailemassa tätä salaista aarreaittaa ja kaikkia niitä upeita ideoita, jotka sinne oli laitettu talteen. Enpä olisi itse keksinyt ikinä puoliakaan!

Kätevä tehtäväidea riimien harjoitteluun -> Pin It

Pinterestissä pääsee seuramaan (follow) muiden tauluja, jolloin omalle etusivulle ilmestyy kaikkea uutta mielenkiintoista ihmeteltävää. Toisen ihmisen pinnin voi uudelleen pinnata itselleen (repin). Lisäksi käytössä on aiemmin mainitsemani hakutoiminto, millä voi etsiä mitä tahansa. Ja tietenkin omia kameralla otettuja kuvia voi lisätä muiden pinnattavaksi. Suurin osa Pinterestin sisällöstä on vielä englanniksi, mutta muutamia löytöjä tein jo suomeksikin, esimerkiksi hakusanoilla ”opetus” ja ”puheterapia”. Ja sittenhän on se viimeinen vaihtoehto eli voit pinnata mitä tahansa kuvia internetistä. Pinnaamisen kannalta on olennaista lisätä selaimeen Pin It -nappi, johon löytyy ohjeet täältä.

Pinterest löytyy myös sovelluksena iOS:lle ja Androidille. Windowsille näyttää olevan tarjolla vain epävirallisia sovelluksia pinnaamiseen. Puhelimella ja tabletillakin voi siis pinnata, missä ikinä oletkin.

Pinterestin haittapuolena mainittakoon ensinnäkin se, että siihen kuluu aikaa. Siellä kun ihmettelee muiden hienoja ideoita, tulee itsellekin johdannaisideoita, joista syntyy uusia materiaali-ideoita ja niistä vielä kehittyneempiä ideoita. Ja sitten päästäänkin toiseen haittapuoleen eli siihen, että minulla alkaa olla satoja pinni-ideoita (ja johdannaisia) odottamassa askartelu- ja toteutusaikaa! Mistä sitä aikaa saikaan ostaa lisää?

Ja parhaan jutun säästin viimeiseksi: Puhetta Terapeutista löytyy myös Pinterestistä. Olen kasannut sinne pohjaksi ideoita, mistä ainakin muut puheterapeutit (miksi eivät myös muut terapeutit, opetusalan ihmiset ja vanhemmatkin) voisivat innostua ja päästä vauhtiin. Ja laitan sinne lisää parhaani mukaan. Tämän postauksen innoittamana lisäsin myös Pin It -napin blogiini.

Eikun pinnaamaan!

Thinking outside the box

Nyt on ollut vähän hiljaista blogipäivitysten suhteen, kun tämä puheterapeutti lomailee Rukalla. Tällaisen rauhallisen päivärytmin yksi hyvä puoli on se, että on tilaa niille ideoilla ja ajatuksille, joita ei ehdi arjen kiireen keskellä miettiä loppuun. Lautailun, syömisen, saunomisen ja päiväunien väleihin on mahtunut muutamia ajatuksia ja otteita puheterapeutin työstä. Ja taas sitä saa todeta, että usein ne yksinkertaisimmat ideat ovat parhaita.

”Olipa kerran laatikko, siis ihan perinteinen pahvilaatikko, joka pääsi mukaan puheterapiaan”…

Monelle lapselle sijaintikäsitteet ovat erityisen hankalia oppia. Esimerkiksi autistisen asiakkaani kanssa olemme näitä toistaneet vuodesta toiseen. Olen käyttänyt apuna leluja, kuvia, hahmoja ja ties mitä. Innostuin netistä löytämistäni sijaintikuvista. Siitä se idea syntyi ja otin mukaani pahvilaatikon seuraavalle koulukäynnille.

Ajatuksena oli, että katsotaan piirretystä kuvasta malli ja asiakkaani menee kuvaa vastaavaan paikkaan, esimerkiksi laatikon alle. Asiakkaani hoksasi hetkessä jutun juonen ja innoissaan valitsi piirretyistä kuvista minkä haluaa matkia. Minun tehtäväkseni jäi ottaa iPadillä valokuvat asiakkaastani eri sijainneissa. Lopulta olisi tarkoitus laittaa vihkoon kuvat vierekkäin: piirretty ja valokuva. Voi että meillä oli hauskaa! Erityisesti kun piti istua tyhjän pahvilaatikon päälle ja lapsi hujahti laatikkoon jalat kohti kattoa. Siitäkin piti kuulemma saada kuva, ”kun on laatikon SISÄLLÄ jumissa”.

En voi luonnollisestikaan jakaa kuvia asiakkaastani, mutta Fasu-koira toimi meille blogin statistina. (Kuulemma oli koirakin ollut tehtävästä ihan onnessaan! Voisinkohan siis todeta, että idea on sekä lapsi- että koiraystävällinen? 🙂 )

Sisällä
Sisällä
Päällä
Päällä
Takana
Takana

Kokemukseni tehtävästä oli todella positiivinen. Hauskaa ainakin oli ja mikä parasta kuntoutusmateriaali syntyi aidoista valokuvista lapsesta tekemässä jotain mielekästä. Lisäksi ainakin minun asiakkaani (kutsutaan vaikka Matiksi, lukemisen helpottamiseksi) hahmottaa maailman paremmin omasta näkökulmastaan, eli on helpompi ajatella ja sanallistaa: ”Matti on laatikon sisällä” kuin että ”(kuvan) poika on laatikon sisällä”. Tehtävässä avuksi saadaan myös tuntoaisti ja sijainikäsitteeseen joutuu ehkäpä keskittymään tavallista enemmän, koska se pitää itse toteuttaa.

Tehtävää voisi halutessaan muokata myös moneen muuhun. Äkkiseltään mieleeni tuli, että laatikkoon voisi kiinnittää tehtäväkortteja alle, sisälle, taakse jne. ”Mitä löytyy, kun menet laatikon taakse?” ”Löytyyköhän laatikon sisältä korttia?”. Tämän modauksen jälkeenhän tehtäväidea sopii ärrän harjoittelusta ohjeen ymmärtämiseen tai vaikka kirjainten harjoitteluun.

Lopuksi Matin piti kokeilla (tietenkin!) laittaa laatikko päähän, josta se sujahti vatsan kohdalle ja kuului ”Matti on robotti”.

Ja tämänhän idean voi toteuttaa vaikka hmm.. mökillä Rukalla pääsiäislomalla – tarvitset vain pahvilaatikon.

Rentouttavaa pääsiäistä!

 

Harjoittelua pala palalta

Teen palapelejä mielelläni silloin kun on aikaa ja sitähän palapelin teko vaatii. Aikaa. Eilen illalla ruokapöydälle kumottiin 2 000 palan palapeli. Monen tunnin pakerruksen jälkeen palapelistä on hahmottumassa vihdoin jotain järkeviä maamerkkejä. Mikä siinä on, että palapelin tekeminen koukuttaa aikuisenkin tuntikausiksi?

Olen aina tykännyt palapeleistä. Kai se on syvällä geeneissä, koska muistan jo lapsuudesta että niitä rakenneltiin. Nykyään nautin niistä muun muassa siksi, että tehdessä aivot saa laittaa täysin narikkaan, off-asentoon. Jo paloja käännellessä tuntuu, että tekee jotain terapeuttista: ota-käännä-ota-käännä. Satunnaisia ajatuksia kulkee yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei varmaan yllätä ketään, että pian hoksasin miettiväni, miten palapelejä voisi hyödyntää omassa työssä.

Palapelejä on moneen lähtöön. Lattiapalapelit, kahden palan palapelit, äänipalapelit, nuppipalapelit, kuvapalapelit, Find it- palapelit (esim. Where’s Waldo? tai Richard Scary), maisemapalapelit ja extreme-luokan palapelit (Instagramissa joku rakensi 32 000 palan palapeliä!). Käytän näitä kaikkia mieluusti harjoittelumateriaalina, palapelin kun sopii ikään kuin ikään ja on valittavissa harjoittelijan taitojen mukaan.

Palapelin palat toimivat loistavasti pisteinä tai motivaationa.

Puheilmaisun osalta tavoitteina voi olla ääntelyn vahvistaminen, nimeäminen, tukiviittomien harjoittelu, kerronta, harjoiteltavissa olevien äänteiden vakiinnuttaminen tai vaikka lukitaidot. Puhumattomien lasten kanssa mallittamista ja toistoa saa lisättyä esimerkiksi piilottamalla eläinpalapelin hahmon kerrallaan selän taakse tai käsien väliin ja huutelemalla heidät esiin: ”kissa? kissa, missä olet? kissa löytyi!”

Puheen vastaanoton tehtävissä olen käyttänyt palapelejä esimerkiksi lausetasoisen ymmärtämisen harjoitteluun (anna lentokone/kutita kissaa), ohjeen mukaan toimimiseen (hae tuolilta mansikka/näytä miten lentokone lentää), käsitteiden harjoitteluun (kuinka monta palaa laitat/ota punainen) ja auditiiviseen päättelyyn (mikä kulkee vedessä/mikä puetaan päähän). Sijaintikäsitteitä ei koskaan voi harjoitella liikaa, ja mikäs sen hauskempaa kuin aarteenetsintä? Palapelin palat piiloon huoneeseen ja ohjeen mukaan etsimään: yksi pala on tuolin alla, seuraava pala on hyllyn takana. Lopuksi aarre kasataan ja voidaan vielä muistella, missä oli paras piilopaikka: ALLA vai TAKANA.

Palapelin palat toimivat loistavasti siis pisteinä tai motivaationa. Äännetoistoja tulee takuulla tavallista enemmän, jos mukana on Salama McQueen – tai Tuhkimo-palapeli, jonka palat pitää ”tienata”. Usein erityisesti poikalapset innostuvat palapelin tekemistä niin, että sitä voi käyttää aloitteen tekemiseen tai pyytämisen harjoitteluun (lisää, haluan) – eli toimii myös PRT-menetelmän parissa.

Käytän palapelejä myös itsetehdyissä materiaaleissa. Esimerkiksi kahden palan palapelejä voi käyttää moneen tarkoitukseen. Minulla ne ovat konsonanttiyhdistelmien harjoittelussa suuressa roolissa. Harjoitelussa auttaa, kun tavurajat on ”havainnoitu” leikkaamalla palat erilleen. Toimii loistavasti myös esimerkiksi pitkien sanojen harjoittelussa. Lisäksi idealaarisssani odottaa askartelua kahden palan palapelit yhteenkuuluvista asioista (koira-luu/vesisade-kumpisaappaat) ja minimiparit (luu-suu/matto-katto). Tässä versiossa kannattaa tehdä erimuotoinen leikkausraja eri parien välille, jolloin harjoittelija saa visuaalisen tuen parien löytämiseen.

Kahden palan palapeleillä sopivat hyvin harjoittamaan konsonanttiyhtymiä.
Kahden palan palapelit sopivat hyvin konsonanttiyhtymien harjoitteluun.

Löysin hauskan palapeli-idean amerikkalaisen puheterapeutin materiaalivarastosta: A4-sivun tehtäväkorttien (esim. äännekuvien) taakse oli liimattu A4-kokoinen iso kuva. Tämä oli siis leikattu paloiksi niin, että tehtäväkorttien takaa sai aina palkkioksi yhden palan isosta kuvasta. Liimaamisen voisi ohittaa kaksipuoleisella tulostuksella! Ja eikun leikaten!

Stereotyyppien mukaan miehet ovat parempia avaruudellisessa hahmottamisessa kuin naiset.

Meillä kotona palapeli rakentuu yhteistyönä – toisella puolella on nainen, puheterapeutti, palapeli-intoilija, ja toisella puolella on mies, diplomi-insinööri. Huomasimme, että lähestymme palapelin rakentamista aivan eri vinkkelistä. Tekeeköhän miehet ja naiset siis palapelin eri strategioita käyttäen? Minä huomasin kaikkien palojen keskeltä helposti samankaltaiset ja keskityin palojen muotoon. Toisella puolen pöytää lähestyttiin tekemistä enemmän kuvan yksityiskohtien kautta. Yhden palan paikka löytyi mallikuvaa vertaamalla hetkessä, johon taas minun aivot eivät kyenneet. Oletteko huomanneet samaa vai päteekö tämä vain meidän osoitteeseen?

Stereotyyppien mukaan miehet ovat parempia avaruudellisessa hahmottamisessa kuin naiset, mutta piti ihan käydä etsimässä aiheesta tutkimusta, koska minusta tuntui että olimme yhtä taitavia. Lähestyimme asiaa vain eri näkökulmista. Kävi ilmi, että tutkimuksissakin edelleen kiistellään siitä, onko tällaista sukupuolieroa avaruudellisessa hahmottamisessa edes olemassa. Valtaosassa tutkimuksista on kuitenkin päädytty siihen, että miehet ovat parempia avaruudellisessa hahmottamisessa kuin naiset. Mutta miksi? Päällimmäiseksi syyksi esitettiin ympäristön ja kasvatuksen vaikutusta eli vanhemmat saattavat tiedostamattaan tarjota pojille enemmän harjoitusta avaruudellista hahmottamista vaativissa tehtävissä kuin tytöille. Eli stereotypiasta tulee itseään toteuttava ennustus. Oho.

Onneksi harjoitus tekee mestarin – tässäkin!

Materiaalimietteitä: File Folder -pelit

Amerikassa puheterapeutit tuntuvat suosivan materiaalina file folder -pelejä. Suomeksi sana taitaa kääntyä riippukansio. Kansion sisälle askarrellaan yksi kiinteä tehtävä esim. yhdistä alkuäänne ja sitä vastaava kuva. Kansioon liimataan pelipohja ja pelinappulat laitetaan esim. kirjekuoreen kansion väliin. Kun on harjoittelun aika, kansio vain avataan auki pelipohjaksi ja peli voi alkaa. Ajatuksena on, että file folder -tehtävät on helppo pitää järjestyksessä ja nopeasti saatavilla joko perinteisesti arkistointilaatikostossa tai ihan vaan säilytyslaatikossa. File foldereita löytyy erivärisinä ja niissä on usein nimikyltit yläreunassa, jolloin pelien pitäminen järjestyksessä helpottuu entisestään.

kuvateksti
Esimerkki yksinkertaisesta file folder -pelistä
(lähde: http://www.littlefamilyfun.com)

No mitä sinne file folderiin sitten kannattaisi laittaa? Ihan perinteisiä materiaaleja, mutta niin ettei aikaa mene korttien etsimiseen tai oikean pelipohjan löytämiseen. Jostain syystä minun liikkuvassa toimistossa korttipinot ja materiaalit eivät pysy omilla paikoillaan, vaan siinä vaiheessa kun haluan ”ne yhdet aakkoskortit”, niitä ei näy missään! File foldereihin materiaalia löytyy lukuisilta jenkkisivustoilta ilmaiseksi tulostettavana.

Yksi tällainen sivusto on http://filefolderfun.com. Törmäsin tähän sattumalta ja etsintöjenkin jälkeen tykkäsin tästä eniten. Kaikki materiaali on ilmaista ja sivut ovat edes jollain tavalla selkeät. Filefolderfun -sivusto on jaettu teeman, aiheen ja iän mukaan osioihin. Lisäksi sieltä löytyy hakukenttä, josta voi olla helpompi hakea. Sivustot ovat mielestäni vähän sekavat mainoksineen, mutta jos ne jaksaa kerran kahlata läpi, niin seuraavalle askartelupäivälle on jo kovasti laminoitavaa ja leikattavaa. Jos erehtyy klikkaamaan jotain mainosta (jotka on ovelasti naamioitu hakutuloksiksi), päätyy samankaltaiselle sivulle, jossa on taas lisää materiaalia tarjolla. Huono puoli on se, että osa näistä ”sisarsivuista” on maksullisia tai vaatii rekisteröitymisen.

Mutta, mutta.. materiaalithan ovat englanninksi!? Tiedetään. Mutta ainakin tältä kyseiseltä sivustolta tuntui löytyvän useita vaihtoehtoja, jotka ovat kieliriippumattomia ja käyttövalmiita. Esimerkkiksi:

kuvateksti
Count & Clip Cards sekä Busy Bees Color Matching Game toimivat kielestä riippumatta

Osa tehtävistä vaatii taas pientä muokkausta, jotta ne soveltuvat suomenkieliseen käyttöön. Esimerkiksi leikkaa englanninkieliset sanat pois kuvakortin alareunasta:

Sivustolta löytyy vähintäänkin hyviä ideoita, jos materiaalit eivät osu yhteen omien tarpeiden kanssa. Ideapankkiini lähtee ainakin lumiukkoyhdyssanat (Compound Words Game) ja riimisanojen yhdistäminen (Rhyming Game). Toki se ken jaksaa, suomentaa tekstiosuudet, mutta se vaatii jo selvästi enemmän aikaa ja leikkaa&liimaa -projektia.

Loistava idea yhdyssanojen harjoitteluun!
Loistava idea yhdyssanojen harjoitteluun!

Nyt tämän vinkin jälkeen on hyvä paljastaa, että itse suosin file folderien sijasta kulmalukkokansioita, joihin askartelen yllä mainittuja pelejä ihan perinteiseen muotoon liimaamatta niitä kansioon kiinni. Liikkuvana puheterapeuttina idea ei mielestäni toimi, sillä haluaisin mukaani yhden tehtävän (en laatikollista), ja jos sen yhden file folderin nappaan mukaani, niin tietäähän siinä miten käy! Ennen kuin saan sen laukkuuni, niin kortit ovat todennäköisesti jo pitkin auton lattiaa, koska kansio on ”avonainen”. Siispä liikkuvalle puheterapeutille suosittelen kulmalukkokansioita!

Oliko file folder -peli jo jollekin entuudestaan tuttu? Oletteko kokeneet toimivaksi vai löytyykö parempi vaihtoehto?

Huomio, tabletin käyttäjät! Ajattelin kirjoittaa jatkossa siitä, miten hyödyntää tällaista materiaalia suoraan tabletilla ilman tulostamista ja askartelua. Pysykää kuulolla!

 

Vaihtelua artikulaatioterapiaan

Puheterapeutti tarvitsee aina uusia ideoita artikulaatiovirheiden kuntoutukseen. Minä ainakin jään helposti toistamaan itseäni, sitten tylsistyn, pistän kaiken materiaalin vaihtoon ja kaivan uudet kaapista (tai pääkopasta). Asiakkaat toki tuntuvat kaipaavan vaihtelua myös, joten tässäpä muutamia ideoita.

Kaikille on varmasti tulleet tutuksi noppapelit, muistipelit ja lottopelit. Seuraavaksi kaivan autosta mukaan perinteiset lautapelit äänteiden harjoittelussa, esimerkiksi Choco on yksi mun lemppareista. Lisäksi löytyy hernepussin heittoa, pussista nostamista, postilaatikkoon laittamista ja värinopalla valintaa. Niin ja tietysti kaikkien rakastama onginta! Nämä kaikki ovat tietenkin sovellettavissa harjoittelussa olevan äänteen mukaan. Itse olen askarrellut äännekohtaiset pelikortit, joita ujutan mukaan harjoituksiin.

Luukkupelin teksti
Minkä luukun avaat, ralliauton vai perhosen?

Entäpä miten olisi Luukkupeli? Tämä idea on yksinkertaisuudessaan toimiva. Pohjaksi hieman paksumpaa pahvia ja riviin pahvisia ”ovia”. Saranan saa tehtyä helposti teippaamalla pahvisen oven yläreunastaan kiinni taustaan. Luukun alle voi sinitarralla kiinnittää äännekuvia. Minä innostuin vielä koristelemaan ovet tarroilla, niin saan mukaan ohjeen ymmärtämisen tehtäviä.

Vinkki niille, jotka ajattelevat ”Hieno, mutta ei ehdi askarrella!”:  Yksinkertaisemman version Luukkupelistä saa aikaiseksi tulostamalla sivun äännekuvia, (laminoimalla) ja piilottamalla ne post-it -lappujen alle. Ei ole ehkä niin kestävä ratkaisu, mutta huomattavasti nopeampi toteuttaa.

Perinteisellä kärpäslätkällä saa vauhtia artikulaatioharjoitteluun: Lätkäise Sana! Äännekortit pöydälle levälleen ja lapselle kärpäslätkä. Riskinä on lätkimisestä johtuva yli-innostuminen!

Löytyykö Twister-peliä? Väriympyröille äännekortteja ja spinneri pyörimään!

Heitä R-sana
Vähän erilainen noppapeli: Heitä R-sana!

Yksi uutuus minulle oli Heitä R-sana -peli (näin vapaasti käännettynä), joka löytyi internetin ihmeellisestä maailmasta. Nopan silmäluku määrää mistä sarakkeesta /r/-sana valitaan. Sarakkeissa voi olla joko kirjoitettu sana tai kuva kohdesanasta. Peli on muokattavissa moneen muuhunkin tarkoitukseen ja on oiva kotitehtävä. Voit ladata itsellesi minun version pelistä tästä.

Millä te saatte vipinää artikulaatioharjoituksiin?

 

Kuva: pawpaw67 / CC BY