Puhetta Terapeutista testaa: Roihusten arjessa esittely

Onpas mukava istua sisällä suojassa tuolta kylmältä tuulelta, mikä ulkona puhaltaa. On ollut varsin työntäyteinen syksy ja sen lisäksi meillä on sairasteltu ihan liikaa. Onko muillakin ollut yli kuukauden kestänyttä yskää? Ei kiitos! On ollut varsin kivaa lisätä vähän asiakkaita, kun olen vihdoin taas täysipäiväisesti töissä. Lisäksi kotirintamalla on saanut huomata, että omakotitalossa on kyllä aina jotain pientä puuhaa tehtävänä, varsinkin kun viime hetkillä tehtiin pihatöitä ja sormet palellen laitettiin siirtonurmikkoa!

Nyt jatkuu Puhetta Terapeutista testaa -sarja, jossa tutustun yhteistyötahojen erilaisiin materiaaleihin. Mainittakoon tähänkin alkuun, että valitsen itse materiaalit mihin tutustun ja kirjoitan niistä vain omia ajatuksiani ja havaintoja. Tämä osa onkin joutunut odottamaan, mutta eikös hyvää kannatakin odottaa?! 🙂

Kyseessä on siis Roihusten arjessa -materiaali, joka on monipuolinen kommunikoinnin ja kielellisten taitojen tukemisen paketti. Roihusten arjessa -materiaali on Kipinäkeskuksen puheterapeuttien taidonnäyte. Roihusten kuvituksesta saamme kiittää Nadja Sarellia. Kipinäkeskus ystävällisesti lähetti minulle arvostelukappaleen materiaalista!

Roihusten materiaali on tarkoitettu kielellisten taitojen, sanavaraston ja kommunikoinnin kehityksen tukemiseen. Roihusten perhe on paketin ydin, jonka ympärille on luotu löyhä tarina materiaaleja ajatellen. Perheeseen kuuluu 5-vuotias Oona, isoveli Otto, pikkuveli Aapo ja isä ja äiti. Perheellä on Eppu-koira, ja naapurissa asuu mummi. Voisin kuvitella, että paketista on hyötyä ainakin varhaiskasvatuksessa, suomi toisena kielenä opiskelussa, erityisopetuksessa sekä puheterapiassa. Varmasti löytyy myös sellaisia perheitä ja vanhempia, jotka saavat tästä paketista apua kielellisten taitojen harjoitteluun.

Roihusten arjessa -pakettia avatessa tuntui kyllä ihan joululta. Niin paljon sisällä oli ihmeteltävää ja ihasteltavaa. Mielestäni Roihusen ”juttu” ovat 6 kpl suuria A3-kokoisia arkikuvia, jotka ovat erilaisista Roihusten perheen arkitilanteista, kuten ruokailusta, olohuoneesta tai päiväkodista. Näiden arkikuvien ympärille koko materiaali rakentuu kuvakorttien, kerrontakorttien, toimintataulujen ja erilaisten tehtävien ja pelien avulla. Materiaali on valmiiksi järjestetty selkeästi pusseihin ja sadat pikkukortit on koodattu niin, ettei haittaa vaikka kaikki menisivätkin sekaisin jossain vaiheessa. Esimerkiksi jos sattuisi käymään niin, että 2-vuotias löytyy korttipinon keskeltä. Ja mikä parasta, mukana on muistitikku, jossa on kortit, toimintataulut ja tehtävät sähköisessä (ja muokattavassa!) muodossa!

Minulla oli testijoukoissa mukana 2-vuotias Tyyppi sekä oma asiakaskuntani, joka koostuu noin 3-8-vuotiaista lapsista. Ihastuin heti alussa arkikuvien käyttömahdollisuuksiin! Taustakulisseissa hääräävä Tyyppi lähti spontaanisti kertomaan ja kyselemään arkikuvista, ja halusi plärätä ne kaikki läpi. Itselleni tuli mieleen lukuisia ideoita kielellisistä tavoitteista, mitä niiden varassa voisi harjoitella; ymmärtämistä, kerrontaa, sanavarastoa, käsitteitä, kielioppia, kysymyssanoja… Ja siis tarkoitan vasta pelkästään arkikuvia, jotka ovat vain murto-osa Roihusten paketista!

Jokaiseen arkikuvaan liittyy kerrontakortit ja PCS-kuvat. Yksinkertaisimmillaan tehtävänä voisi olla, että pikkukuvat etsitään isosta arkikuvasta tai käytetään niitä sellaisenaan nimeämisen harjoitteluun. Kerrontakuvat ovat irrallisia osia isosta arkikuvasta, ikään kuin leikattuja paloja siitä. Kuvakortit ovat puolestaan PCS-kuvia arkikuvan asioista ja toiminnoista. Lisäksi on vielä toimintataulut, jotka sisältävät ydinsanastoa jokaisesti arkikuvasta. Toimintataulujen avulla on helppo harjoitella lausetasoista ilmaisua kuvin tuettuna. Niin ja ydinsanaston harjoittelua varten on vielä valmis harjoitteluohjelmakin. Kun kerrontakuvat leikkaa irti, niin kaikki muu onkin käyttövalmiina! Tämä on mielestäni suuri plussa, ettei esimerkiksi 347:ää PCS-kuvaa tarvitse alkaa leikkaamaan itse!

Materiaalit yllä olisivat jo olleet vallan mainio paketti, mutta Roihunen sisältää lisäksi hurjan määrän tehtävä- ja leikki-ideoita kielelliseen harjoitteluun välineiden kera. Laatikosta löytyy mm. kärpäslätkä ja kärpäskortit, magneettionki ja klemmarit ongintaa varten, erilaiset nopat ja pussi pussileikkeihin. Eikä tämä ole edes kattava lista! Muistitikulta löytyy myös tulostettavia noppapelejä jokaiseen arkikuvaan liittyen ja tehtäviä, joita voi antaa vaikkapa puheterapiasta kotitehtäväksi. Käyttöoppaassa on 13 erilaisia harjoitusideaa ja niihin erilaisia soveltamisvinkkejä. Esimerkiksi kuvien vierittely, jossa laitetaan auton kyytiin pcs-kuva ja lähetetään se kaverille samalla kun nimetään tai kerrotaan kuvasta. Kipinäkeskuksen nettisivuja lainatakseni: valmiit ideat ja materiaalit vaikka koko vuodeksi!

Puhetta Terapeutin kulisseissa lemppariksi osoittautuivat onginta- ja värinoppapeli. Ongintatehtävä toteutettiin laittamalla klemmarit kuvakortteihin, onkimalla ne ja etsimällä vastaavat kuvat arkikuvasta. Värinoppapelissä heitettiin värinoppaa ja etsittiin nopan värin mukaisia asioita arkikuvasta. Nämä tehtävät kehittävät esimerkiksi sanavarastoa, värisanoja, lukumääräsanoja ja kysymyssanoja. Asiakkaiden kanssa lempparitehtävät löytyivät kärpäslätkäpelistä sekä ahmattimummosta. Kärpästen kuvien taakse laitetaan kuvakortteja, ja aina kun lätkäisee kärpäsen, saa kurkata mitä kärpänen on syönyt. Vastaava kuva etsitään arkikuvasta, ja kerrotaan kaverille lausemuodossa toiminnosta tai esineestä, tarvittaessa toimintataulua apuna käyttäen. Ahmattimummo tulee lähes valmiina (vaatii pienen askartelun) Roihusen paketin mukana. Mummolle syötetään valittuja kuva- tai kerrontakortteja, esimerkiksi luokitellen ”tänään mummo haluaa syödä vain vaatteita”. Syöttämishahmot ovat aina pop!

Tätä pakettia on kyllä pakko suositella! Tekemistä riittää eri ikäisille ja eri makuun. Materiaalia voi hyödyntää niin ryhmässä kuin kahdenkesken. Itse olen käyttänyt tätä pääosin etäpuheterapiassa, joten siihenkin materiaali soveltuu vaikka lähtökohtaisesti onkin tarkoitettu lähitapaamisiin. Tehtävien muokkaamismahdollisuus on virkistävä uusi ominaisuus! Mikäli on käytössä Boardmaker-kuvaohjelman lisenssi, voi muokata lähes kaikkia valmiita kortteja ja tehtäviä sopivaksi. Suuri plussa on myös se, että paketissa on kaikki lähes valmiina käyttöä varten, eikä tarvitse metsästää tehtäviin tarvittavia tavaroita ja materiaaleja ympäriinsä. Reissaavan terapeutin unelma, kun kaikki on samassa salkussa! Materiaalit on mukavasti järjestetty pikkupusseihin eivätkä mene siis heti sekaisin. Omaan makuun pienimmät pussit olivat kylläkin liian pieniä, ja tuntui tuskastuttavalta saada kortit niihin mahtumaan. Siirryin siis kumilenksujen käyttäjäksi kuvakorttien kohdalla. Muita heikkouksia paketista onkin vaikea keksiä, toiveita ja lisätehtäväideoita taas vilisee mielessä hurja määrä.

Tätä pakettia on kyllä pakko suositella!

Kipinäkeskus muuten järjestää koulutuksia Roihusten materiaalin käytöstä ja Facebookissa on myös ryhmä, jossa voi jakaa ideoita ja kokemuksia Roihusten paketin tehtävistä. Jos satut jo olemaan Roihusten perheen käyttäjä, ja kaipaat jotain uutta, Kipinäkeskukselta on tulossa jatkoa materiaaliin jo marraskuussa, kun he julkaisevat uuden Roihusten harrastukset paketin!

Kirjoitin alunperin megapitkän postauksen Roihusten innoittamana, mutta päätinkin jakaa sen kahtia esittelyyn ja käytännön vinkkeihin. Tulossa siis pian osa 2, jossa käytännön vinkkejä (Kipinkeskuksen ja omiani sulassa sovussa).

Autistisen lapsen mielenkiinnon kohteet

Syksyinen aurinko jo pilkistelee tuolta puiden takaa ja maa on täynnä erivärisiä lehtiä. Ah! Syksy onkin ollut tavallista vauhdikkaampi. On ollut muuttoa, perehdytystä, EA-kurssia ja satoja post-it lappuja muistuttamassa tekemättömistä hommista. Puhumattakaan kotona olevista hommista, kuten kaivinkoneen tilaamisesta pihahommiin, maalareiden työn jäljen seuraamista ja istutuksien viimeistelystä ennen talven tuloa. Mutta näin syntyy hyvä tasapaino, kun työ ja vapaa kohtaavat, niin molempia jaksaa hyvällä fiiliksellä! Näistä syistä blogi on saanut hieman odotella vuoroaan.

Puheterapeuttien kesken oli tässä syksyllä keskustelua autistisen lapsen mielenkiinnon kohteista. Tästä innostuneena ajattelin kerätä omia vinkkejäni tänne blogiin! Tästä aiheesta löytyisi varmasti jokaiselta vinkkejä ja ajatuksia kysyttäessä. Sitten kuitenkin, kun tilanne osuu kohdalle ja tarvitaan uutta kiinnostavaa tekemistä, ei tulekaan mieleen enää mitään. Ajattelin siksi koota yhteen autistisia lapsia kiinnostavia leikkejä ja tehtäviä. On syytä kuitenkin muistaa, että jokainen lapsi on erilainen ja jokaista voi kiinnostaa aivan eri asiat. Näistä on kuitenkin itselläni ollut positiivisia kokemuksia!

Miksi näitä tarvitaan? Autistisen lapsen maailma poikkeaa tavanomaisesti kehittyvän lapsen maailmasta ja perinteiset lapsia kiinnostavat jutut eivät välttämättä kiinnosta lainkaan. Kun keksitään tai löydetään asioita, mistä autistinen lapsi kiinnostuu, voidaan niitä käyttää motivoimaan harjoittelua ja oppimista. Esimerkiksi jos lapsi innostuu pyytämään ks. asiaa uudelleen tai itselleen, voidaan harjoitella katseella, kuvalla, apuvälineellä, viittomalla tai puheella pyytämistä.

Saippuakuplat

Nämä taitaa olla puheterapeuttien ”go to” -väline autististen lasten kiinnostuksen kohteita kokeiltaessa. Ainakin oma kokemus on, että näistä kiinnostuu moni asiakas melkeinpä diagnoosista riippumatta!

Ilmapallon päästäminen karkuun

Jo pelkästään ilmapallon puhaltaminen voi kiinnostaa, kun pallo täyttyy pikkuhiljaa. Hauskuuttaa voi saada lisää päästämällä puhalletun pallon irti niin, että ilma karkaa.

Yllätysmakaronit

Minulla on laatikollinen raakoja makaroneja, joiden sekaan piilotetaan milloin mitäkin; pikkuleluja, kortteja ja palloja tms. Tässä tuntuu viehättävän ääni ja se miltä makaronit käsissä tuntuvat. Tätäkin voi pyytää lisää, jos laatikkoon laittaa välillä kannen.

Autojen laskettaminen

Tämä on vähän kuin nuo saippuakuplat – tuntunut toimivan aina! Eräs lapsi innostui laskettamaan kaltevalla alustalla pikku dinosauruksia, toinen pikkuautoja ja yksi toi kaiken mahdollisen kokeiltavaksi.

Tapahtumalelut

Tarkoitan siis ns. ”vauvaleluja”, joissa jotain nappia painamalla hahmo hyppää ylös tai esim. lisätessä renkaan torniin kuuluu musiikkia tai vilkkuu valoja. Näiden kokeilussa toki kannattaa tuntea lapsi, sillä joillekin joilla on erityistä aistiherkkyyttä esim. vilkkuvalot voivat olla liikaa.

Musiikki

Tätä olen kokeillut lasten lempibiiseillä ihan CD-soittimella sekä iPadistä soittamalla. Välillä biisi pauselle, jotta lapsi joutuu vähän näkemään vaivaa saadakseen lisää.

Tuolilla pyörittäminen

Toimistotuolille istumaan ja eikun ympäri!

Tornin kaataminen

Itselleni on sattunut sellaisia autistisia lapsia kohdalle, joita ei ole tornin RAKENTAMINEN kiinnostanut. Mutta kun minä olen tornin kasannut, niin KAATAMINEN onkin ollut mieleistä!

Trampoliini

Tätä mahdollisuutta varten liikkuva terapeutti on saanut tutustua päiväkotien ja koulujen liikuntasaleihin. Tätä ei meinaan löydy minun autostani 🙂 Trampoliinilla hyppely on tosin välillä niin kivaa, että puheterapeutti ei saa lasta sieltä pois!

Vesihana

Vesi elementtinä on ihmeellinen ja sitä kannattaa hyödyntää! Vesihanan avaaminen, vesivanan katsominen tai koskeminen ja sitten hanan sulkeminen voi olla hyvä mielenkiinnon ylläpitäjä.

Pyyhkeen päällä vetäminen

Lakana, pyyhe tai jopa matto käyvät tähän. Lapsi kyytiin ja aikuinen hommiin!

Taikapullon pyöritteleminen

Vesipulloon vettä ja hileitä tai useampaa väriä öljyn kera. Pullon pyörittely on suorastaan hypnotisoivaa. Tämä taikapullo toimii ihan täällä kotijoukoissakin, niin ihmeellinen se on!

Tässä omat vinkkini autistisen lapsen mielenkiinnon kohteista. Näitä löytyy varmasti niin monta kuin on lapsiakin, joten jaa omasi kommenttikentässä niin saadaan kerättyä kaikki ideat kasaan!

Kuvat: Caleb Woods, Julie Laiymani, Sandy Millar, Michał Parzuchowski, Imani

Ensimmäinen yhteinen kieli -tukiviittomat

On kulunut ihan luvattoman pitkä aika ilman blogipostausta. Kirjoittaminen on usein mielessä, mutta aikaa ei ole päivästä löytynyt. Ideoitahan tulee jatkuvasti uusiin postauksiin, mutta tarvitsisin sovelluksen joka imisi idean mielestäni ja tekisi siitä blogipostauksen. Löytyisiköhän sellaista? Onhan näitä VR-juttuja nyt kovasti kehitelty! 😀

Olen pitkään halunnut tehdä blogipostauksen tukiviittomista ja niiden vaikutuksesta kielen kehityksen tukemiseen. Meillä täällä kuliseissa on ollut tukiviittomat käytössä pikkutyypin kanssa heti alusta alkaen. Omalla lapsella kun on hyvä testailla työmenetelmiä! 🙂 Itselleni tämä on tuonut hyviä kokemuksia niin äitinä kuin puheterapeuttinakin. Ja on kehuja tullut myös lapsen isältä!

Mitä tukiviittomat ovat?

Tukiviittomat ovat yksi kommunikaatiomenetelmä kielen ja puheen tukemiseen, jossa yksittäisiä viittomakielen viittomia käytetään puheen rinnalla. Puhe on siis pääasiallinen kommunikointi muoto, mutta tärkeät sanat (asiasanat) viitotaan puhuessa. Tällöin aikuinen usein huomaamattaan hidastaa hieman puhettaan, painottaa sanan alkutavua ja saattaa toistaa sanan useamman kerran. Lapsi saa kuullun sanan lisäksi visuaalista tukea ja pystyy useamman aistin avulla selvittämään mikä sana oli kyseessä. Yksinkertaisuudessaan viittomaksi voidaan lukea esimerkiksi vilkuttaminen HEI HEI, jonka lapset oppivat vähän vahingossa.

Ensimmäiset sanat ilmaantuvat keskimäärin 1-vuotiaana (vaihtelu on suurta ja yksilöllistä!), mutta ennen kuin monimutkainen prosessi äänen, äänteiden ja niiden yhdistäminen sanoiksi onnistuu, voi tukiviittomat auttaa lasta ilmaisemaan omia ajatuksia ja tarpeita.

Tukiviittomat kannattaa aloittaa muutamasta viittomasta. Olen useammassa paikassa kuullut termin ”viikon viittoma”. Laitetaan esimerkiksi jääkaapin oveen yksi viittomakuva, jota harjoitellaan arkisissa tilanteissa viikon ajan. Näin se jää aikuisilla mieleen ja ehkä tarttuu myös lapsen sanavarastoon. Ensimmäisten viittomien kannattaisi olla lapselle jollain tavalla tärkeitä tai merkityksellisiä. Sellaisia asioita mistä he ovat jo valmiiksi kiinnostuneita ja mitä voisivat itsekin pyytää. Esimerkiksi SYLI voisi olla hyvä mutta alkuun ehkä tarpeeton, koska monet lapset ilmaisevat haluavansa syliin nostamalla kädet ylös. Tavallaan sille on jo olemasssa viittoma. Meillä ensimmäinen viittoma mitä Tyyppi alkoi käyttää oli LISÄÄ (ks. alla). Ruokailussa esimerkiksi rusinoita saikin LISÄÄ, kun teki viittoman käsillä. Heureka!

Kuva: Papunetin kuvapankki, papunet.net, Elina Vanninen

Miksi käyttää tukiviittomia?

Miksi tukiviittomia sitten kannattaa käyttää? Tukiviittomat auttavat lasta keskittymään, ottamaan katsekontaktia ja ymmärtämään puhetta. Tukiviittomat ovat oiva keino jäsentämään ensin-sitten ajattelua ja struktuuria, ”ensin SYÖDÄÄN, sitten LEIKITÄÄN.” Ne myös auttavat pientä lasta saamaan viestistä irti sen tärkeimmän. Aikuisen puhevirrasta saa tukiviittomien avulla napattua oleellisimman, ”Äiti hakee sulle jääkaapista MAITOA”. Ja ne tukevat näin myös puheen ymmärtämisen kehittymistä, joka kehittyy paljon ennen ensimmäisiä tuotettuja sanoja.

Tutkimusten (esim. Goodwyn, Acredolo & Brown, 2000) mukaan tukiviittomien avulla voi saada ikään kuin varaslähdön puheen kehittymiseen, sillä lapsi saa varhaisessa vaiheessa oppia yhteyden viittoman ja asian/toiminnan/tapahtuman välillä. Saa oppia yhdistämään viittoman ja kuullun sanan toisiinsa, ja sen miten viittomalla voi kommunikoida ja vaikuttaa toiseen. Sama pohjatyö tarvitaan ensimmäisiä sanoja varten ja se perusta on näin jo olemassa.

Puheen kehityksen tukena tukiviittomia tarjotaan usein lapsille, joilla puhe viivästyy. Esimerkiksi jos 3-vuotiaalla lapsella ei ole vielä puhuttuja sanoja, voi tukiviittomista olla apua. Tukiviittomat tarjoavat lapselle keinon ilmaista tarpeitaan ja halujaan, muutenkin kuin huutamalla ja osoittamalla. Tavallista on, että jos puhumattomalla lapsella on ollut kiukkua ja raivokohtauksia, tukiviittomat ovat voineet vähentää niitä. Kun on keino kertoa, ei tarvitse kiukuta. Oppiessaan puhumaan Tyypin sanoista ei aina saanut aikuinen selvää. Monta kertaa samaa tavua toistelleena alkoi helposti Tyyppi turhautua, kun viesti ei mennyt perille. Tilannetta usein helpotti kysymys ”osaatko näyttää (eli viittoa) mitä haluat?” Milloin kysymys oli siitä, että leivälle piti saada JUUSTOA kurkun sijasta tai siitä, että tänä yönä unikaveriksi pitikin saada KETTU eikä pupu.

On ihana päästä osalliseksi pienen ajatuksia jo ennen ensimmäisiä puhuttuja sanoja. Yllätyksekseni huomasin, kuinka hyvä muisti Tyypillä oli hänen kertoessaan menneistä asioita, tärkeistä ihmisistä ja jopa tapahtumasarjoista tukiviittomien avulla. Muistelimme esimerkiksi VADELMIEN poimimista ja SYÖMISTÄ kesällä MUMMIN kanssa, pensaassa lensi MEHILÄISIÄ ja ulkona TUULI kovasti. Ei Tyypin puhuttu sanavarasto olisi yltänyt vielä tällaisiin tarinoihin pitkään aikaan!

Mistä tukivittomia voi opetella?

Kätevä tapa aikuiselle oppia tukiviittomia niin lasten kanssa työtä tekeville kuin vanhemmillekin, on Viito-sovellus. Tätä saa ainakin iPhonelle ja muistaakseni myös iPadille ladattua. Sovelluksessa on aakkosjärjestyksessä lista sanoista, ja klikkaamalla pääsee näkemään viittomakuvan. Myös papunetin kuvatyökalun nettisivuilta löytyy näitä samoja viittomakuvia. Jos kuvaa ei aina ymmärrä täysin, ei haittaa mitään, jos viittoma menisi vähän sinnepäin!

Ihan loistava videopankki löytyy Käsipuhe-sivustolta. Sieltä löytyy arkisia viittomia videoiden muodossa eikä tarvitse arvailla miten ne kädet nyt menikään. Myös Pikku Kakkosessa on viitottua ohjelmaa ja viitottuja loruja!

Tukiviittomat siis tukevat puheen ja kielen kehittymistä, ja jäävät sitten tarpeettomina pois usein kun lapsella on tarpeeksi puhuttua sanavarastoa. On myös lapsia, joilla on puheen ja kielen kehityksen häiriö ja joilla tukiviittomat ovat pysyvä kommunikaatiomuoto, kun puhe ei kehity tavalliseen tapaan. Meillä Tyypin kanssa tukiviittomat ovat pääosin jo mennyttä aikaa, mutta tietyissä tilanteissa niistä on edelleen hyötyä. Vielä erilaiset käsitteet ja abstraktimpi kieli on selkeämpi viittoa. Esimerkiksi 2-vuotiaan uhmakiukun iskiessä on helpompi sanoittaa tunne tukiviittomien avulla, kun ei saa omaa ääntänsä kuulumaan. Tai sitten käytetään viittomia vahvistamaan kuultua, esimerkiksi silloin kun pelkkä puhe kaikuu taaperolla kuuroille korville, vaikkapa pukemistilanteessa ”sitten KENGÄT”:D

Lähteitä ja linkkejä aiheesta

Tietoa tukiviittomista:
http://papunet.net/tietoa/tukiviittomat-kommunikoinnissa

Papunetin kuvatyökalu:
http://papunet.net/kuvatyokalu/fi

Käsipuhe:
https://www.kasipuhe.fi/

Viito-sovellus:
https://itunes.apple.com/fi/app/viito/id560916627?l=fi&mt=8

Pikku Kakkosen lorut:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/05/31/pikku-kakkosen-viitottuja-loruja

Pikku Kakkosen sadut:
https://areena.yle.fi/lapset/1-2450991/s/1-4150824

Tutkimuksia:
Acredolo, L. & Goodwyn, S. (2002). Baby Signs: How to Talk with Your Baby Before Your Baby Can Talk. Chicago: Contemporary Books.

Gongora, X. & Farkas C. (2009). Infant sign language program effects on synchronic mother-infant interactions. Infant Behavior & Development, 32, 216-225.

Goodwyn, S., Arcedolo, L. & Brown C. (2000) Impact of Symbolic Gesturing
on Early Language Development, Journal of Nonverbal Behavior, 24, 81-103.

Kuva: Liane Metzler