Äkkiä yksi blogiteksti niin, että saa kirjoittaa katselevansa lumista talvimaisemaa! Etelässä on ollut aika vähän lumisia päiviä, joten nyt tästä valkoisesta maisemasta pitää nauttia ja kuuluttaa kaikkialle. Alkuvuosi on täällä ainakin lähtenyt jo rytinällä liikkeelle ja joululoma on muisto vain.
Tänään aiheena ovat värit! Olen saanut perehtyä aiheeseen nyt hieman syvemmin, koska useampi asiakkaani harjoittelee värisanoja. Tässä postauksessa on tietoa värien oppimisesta, vinkkejä värien harjoitteluun arjen lomassa sekä myös erilaisia tehtäväideoita niiden täsmäharjoitteluun. Väitän, että suurin osa vanhemmista ja lasten kanssa työskentelevistä ihmisistä tekevät näitä jo ihan huomaamattaan!
Lapsi oppii tavallisesti värisanat aivan itsestään arjen toimintojen ja leikkien lomassa. Jo 4 kk ikäinen lapsi pystyy havaitsemaan erot neljän päävärin kesken (Junnila, 2007). Kognitiivisen kehityksen myötä, noin 18kk iässä, lapsi alkaa erottelemaan ja luokittelemaan asioita ominaisuuksien mukaan, kuten värin mukaan. 3-vuotias pystyy nimeämään 1-9 väriä, ja 4-5-vuotiaana lähes kaikki 11 väriä (Pitchford & Mullen, 2003; Hermanson, 2012). Tutkimusten mukaan vasta 4-7-vuotiaat lapset osaavat nimetä värit luotettavasti. On kuitenkin paljon lapsia, joilla homma ei käy ihan näin yksinkertaisesti. Niillä lapsilla, joilla on haasteita kielen ja puheen kehityksessä, värien oppiminen on usein hitaampaa ja voi vaatia erityistä huomiota. Tutkimuksissa on havaittu, että värisanojen oppiminen tapahtuukin eri tavoin kuin muun sanavaraston oppiminen (Pitchford & Mullen, 2003).
Pääväreihin luetaan keltainen, punainen, vihreä, sininen sekä musta ja valkoinen (Pitchford & Mullen, 2003). Nämä havaitaan lähes aina erilaisina keskenään. Näiden lisäksi tunnistetaan oranssi, vaaleanpunainen, violetti, harmaa ja ruskea. Tutkimuksissa on havaittu, että värien oppiminen ei etene tietyssä järjestyksessä. Ainoastaan sen, että harmaa ja ruskea ovat useimmiten viimeiset väri-sanat, jotka vakiintuvat lapsen käyttöön. Ja nimenomaan siis värisanojen nimeäminen, ymmärtäminen hallitaan jo aiemmin.
Värien oppiminen etenee niin, että ensin opitaan yhdistämään samanväriset esineet, tämän jälkeen pyritään tunnistamaan ja ymmärtämään oikea väri. Vasta lopuksi lapsi oppii itse nimeämään värin (Bernstein, 1985). Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että lapset oppivat värisanan nopeammin, kun sitä käytettiin substantiivin jälkeen, ”ilmapallo on punainen” kuin, että sitä käytettiin ennen substantiivia, ”punainen ilmapallo” (Dye, 2010). Tutkimus oli toki toteutettu englanniksi, mutta ainakin tämä on kokeilemisen arvoinen vinkki, jos värisanojen oppiminen on vaikeaa!
1. YHDISTÄ JA LUOKITTELE
Luokittele värin mukaan
Tähän tehtävään sopii mitkä tahansa tavarat, jotka ovat erivärisiä, esimerkiksi palikat, eläimet, muoviruoat, pelinappulat, autot, värikynät, tarrat, vaatteet jne. Olenpahan nähnyt myös smoothiepussien korkkeja käytettävän tähän! Ajatuksena on siis yhdistää samanväriset toisiinsa; punaiset samaan kasaan, keltaiset omaansa ja niin edelleen. Aluksi voi olla selkeää ottaa laatikko per väri, ja laatikkoon voi laittaa malliksi yhden tavaran kyseistä väriä. Helpoimmassa luokitteluleikissä on vain 2 väriä ja taitojen karttuessa niitä voi ottaa enemmän. Tässä vaiheessa värin nimeäminen lapsen osalta ei ole vielä välttämätöntä, vaan aikuinen voi sitä mallittaa. Täältä löytyi perhosaiheinen värien luokittelupeli ja täältä keksien luokittelupeli, jossa on erivärisiä arjen esineitä.
Muistipeli
Yhdistä samanväriset parit toisiinsa. Tätä voi pelata ihan millä tahansa muistipelillä ja nimetä vaan parin värit. Yllä oleva syksyinen muistipeli, jossa eriväriset lehdet yhdistetään toisiinsa, löytyi täältä. Ja toinen värien yhdistelypeli, jossa ongitaan kala ja yhdistetään samanväriseen kalamaljaan löytyi täältä.
Viikon väri
Valitaan yksi väri viikoksi, johon paneudutaan lapsen arjessa ja leikeissä. Värin voi laittaa vaikka jääkaapin oveen muistuttamaan tämän viikon teemasta. Viikon aikana kiinnitetään vaikkapa keltaisiin asioihin huomiota. ”Nyt syödään banaania, se on keltainen!”/ ”Ulkona paistaa aurinko. Aurinko on keltainen.” Etsitään keltaisia asioita, leikeissä valitaankin keltaiset autot tai palikat tai jopa keltaisia vaatteita tälle viikolle! Muovaillaan, piirretään keltaisella ja etsitään kirjoista kaikki keltaiset asiat. Viikon värin mukaisista asioista voi ottaa myös valokuvia talteen!
2. TUNNISTAMINEN
Aarteenetsintä
Etsi yhden sovitun värin mukaan erilaisia tavaroita kotoa. Tavarat voi koota konkreettisesti johonkin koriin tai pussiin, tai vaihtoehtoisesti vain luetella tietynväriset asiat, mitä näkee, ”minä näen punaisen kukan”. Nähdyt tai keksityt tavarat voi myös piirtää!
Myös toisinpäin voi olla kiva leikkiä tätä, eli piilotetaan jokin esine huoneeseen ja paljastetaan vain minkä värisen asian vierestä/takaa/edestä se löytyy. ”Se on jonkun sinisen vieressä”. Tämä on ollut huippukivaa terapia-asiakkaiden mielestä!
I spy -pelit ovat värien tunnistamiseen loistavia tehtäviä, koska voit tulostaa lähes minkä tahansa netin syövereistä, ja päättää mitä väriä etsitte kuvasta. ”Etsitään kaikki vihreät asiat!”. Esimerkiksi täältä voi ladata näitä ilmaiseksi, mutta sivusto vaatii sähköpostiosoitteen.
Oikein/väärin -leikki
Tämä tukee värisanan ymmärtämistä. Lapsista on usein hauskaa kun aikuiset heittäytyvät hassuttelemaan ja se tässä onkin ajatuksena. ”Onko tämä banaani sininen?” ”Onko tämä sukka punainen?” Saattaa olla, että lapsi lähtee pian myös korjaamaan aikuisen virhettä, jos osaa jo nimetä oikean värin. Tällaiseen hassutteluun sopii avuksi esimerkiksi nämä yllä olevat kyllä/ei -kortit Viitottu rakkaus -sivuilta.
3. NIMEÄMINEN
Väritystehtävät
Väreillä leikkiminen ja piirtäminen on värien nimien harjoittelua parhaimmillaan! Väritysvärjeä valitessa voi lapsen kanssa pohtia yhdessä, ”hmm banaani, millähän värillä sen värittäisin?”. Yllä olevat värityskuvat ovat ilmaiseksi ladattavissa täältä ja niihin on koottu esim. punaisia esineitä yhdelle sivulle. Varsinkin lasten kanssa, joilla on pulmaa kielen ja puheen kehityksessä, apuna voi käyttää myös värien viittomia eli ”salamerkkejä”. Jos lapsi ei heti muista sanaa värille, voi viittoma toimia hyvänä visuaalisena tai taktiilisena vihjeenä. Värien viittomat löytyvät kätevästi papunetin kuvatyökalun avulla tai videomuodossa Käsipuheen youtubesta. Lisäksi alkutavulla voi auttaa lasta kohti omaa tuotosta.
Värijuna
Yksi lemppareistani puheterapiassa on värijuna, jonne luokitellaan vaunuihin värin mukaan esineitä tai kuvia. Jos ollaan jo siinä vaiheessa, että harjoitellaan värien nimeämistä, niin ei muuta kuin sanat mukaan ja luokittelemaan!
Lauseliuskat
Puheterapiassa hyödynnän myös kuvatukea, jolloin lapsen voi olla helpompi hahmottaa, että nyt haetaan värisanaa. Yllä on esimerkki siitä, miten olemme tehneet lauseliuskoja, kuten ”omena on punainen”. Näin siksi, että osa lapsista ei välttämättä hoksaa ollenkaan, että tarkoitetaan esineen ominaisuutta, vaan väriä kysyessä vastaakin esineen nimen -”omena”.
Erilaiset pelit
Täältä blogista löytyi liuta väritehtäviä, jotka sopivat hyvin värien nimeämisen harjoitteluun, esimerkiksi noppapeli ja purkkapallopeli. Nämä ovat jo vähän isommille tarkoitettuja pelejä, koska näissä on kaikkia värejä oranssista harmaaseen.
Mitkä ovat teidän lempparit värien harjoitteluun? Kommentoi tai linkkaa alle, niin saadaan koottua kaikki väritehtävät kasaan!
Lähteet:
Bomstein, M. H. (1985). On the development of color naming in young children: Data and theory. Brain and Language, 26, 72-93. Saatavissa: https://kundoc.com/pdf-on-the-development-of-color-naming-in-young-children-data-and-theory-.html
Dye, M. (2010). Why Johnny can’t name his colors? Scientific American. Saatavissa: https://www.scientificamerican.com/article/why-johnny-name-colors/
Hermanson, E. (2012). Kielen ja kommunikaation kehitys. Duodecim.
Junnila, L. (2007). Vauvat kuvia katsomassa -mitä he näkevät ja mistä he pitävät. Opinnäytetyö. Vantaa: Evtek-ammattikorkeakoulu. Saatavissa: https://onnijailona.fi/kauppa/vauvat_katselijoina_8_3789745481.pdf
Pitchford, N. & Mullen, K. (2003). The development of conceptual colour categories in preschool children: influence of perceptual categorisation. Visual Cognition, 10, 51-77. Saatavissa: http://www.mvr.mcgill.ca/Kathy/PDF-00-04/Pitchford-Mullen-2003.pdf
Kuva: Alejandro Garrido Navarro/ Unsplash
