Skip to main content

Varhaiset eleet ennustavat myöhempää kielitaitoa

Usein pienen vauvan tai taaperon kanssa odotetaan kovasti ensimmäisiä sanoja. Mutta ennen ensisanoja tapahtuu aivan valtavasti kaikkea odotettavaa! Tänään aiheena eleet.

Mitä eleellä tarkoitetaan?

Tässä tarkoitetaan eleitä, joita käytetään kommunikointiin. Eleet ovat toiseen ihmiseen suunnattua ei-kielellistä käyttäytymistä, joilla pyritään johonkin tavoitteeseen. Tässä vaiheessa lapsi on siis ymmärtänyt, että omalla toiminnallaan voi välittää omia ajatuksia tai tahtoa. Ojentamalla käden kohti mukia, voi ilmaista ”tahdon mukin!” tai vilkuttamalla kättä voi ilmaista ymmärtävänsä ”joku lähtee, heippa!”. Ääntely usein toimii eleiden vahvistajana.

Eleet mahdollistavat lapsen oman ilmaisun silloin, kun sanallinen ilmaisu ei ole vielä kehittynyt. Lapsi voi käyttää eleitä esimerkiksi ilmaisemaan haluavansa tietyn esineen tai kiinnittämään aikuisen huomion johonkin häntä kiinnostavaan asiaan.

Monenlaisia eleitä

Eleiden käyttö alkaa keskimäärin 10kk ikäisenä. Ensimmäisten eleiden joukossa ovat näyttäminen, antaminen ja osoittaminen. Näiden tarkoituksena on kiinnittää toisen huomio. Osoittamisele on alkuun koko kädellä osoittamista, ja kehittyy ajan myötä etusormella osoittamiseksi. Osoittaminen on siitä tärkeä, että se tavallisesti ennakoi puhuttua sanaa.

9-13kk ikäisenä eleiden avulla myös pyydetään tai kieltäydytään. Lapsi voi esimerkiksi avata ja sulkea kättä nyrkkiin osoittaakseen, että tavoittelee jotakin, tai asettaa aikuisen käden esineelle. Pään heiluttaminen ”ei” merkiksi, on ensimmäisiä kieltäytymiseleitä. Muita varhaisia eleitä ovat esimerkiksi vilkuttaminen, käsien nostaminen ylös tarkoittaen ”syliin”.

Ensimmäisen ikävuoden paikkeilla opitaan entistä paremmin seuraamaan ja matkimaan ympärillä olevia ihmisiä. Mallista opitaan tässä vaiheessa eleitä, kuten taputtaminen ja ”shh” etusormi suun edessä hiljaisuuden merkiksi. 1-vuotiaana tulisi olla vähintään 2 elettä. Keskimäärin 1-vuotiaalla on käytössään jo 6-7 elettä. Kun sanoja alkaa jo olla jonkin verran, lapsi oppii tavallisesti myös esittäviä eleitä, jotka muistuttavat kohdesanaa, esimerkiksi käsien räpyttely linnun merkiksi.

1-2 vuoden iässä lapsen eleiden käyttö on suurimmillaan. Eleet ja sanat tukeva toisiaan kielen kehittyessä, ja kulkevat kommunikoinnissa rinnakkain noin 18kk iässä. Kun lapsi alkaa tuottaa puhetta ja sanojen hallinta kehittyy, eleet jäävät vähemmälle.

  • Kun sanoja vasta opetellaan, lapset saattavat käyttää elettä (osoittaa koiraa) tukemaan puhuttua sanaa (”koira”). Tällöin siis käytetään samaa tarkoittavaa elettä ja sanaa yhtäaikaisesti.
  • Seuraavaksi lapset alkavat käyttämään yhdistelmää eleistä ja sanoista, jotka tarkoittavat eri asiaa. Lapsi voi osoittaa koiraa ja sanoa ”iso”, tarkoittaen ”iso koira”. Tällainen eleiden käyttö ennakoi kahden sanan ilmauksia, eli vasta myöhemmin lapsi tuottaa itse puhutun kahden sanan ilmauksen; ”iso koira”.

Miksi eleet ovat tärkeitä?

Eleet ja kielen kehittyminen ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa. On todettu, että lapset, joilla on enemmän eleitä käytössä varhaisissa vaiheissa, omaavat laajemman aktiivisen sanavaraston myöhemmin. Lasten eleiden määrä 18kk iässä ennusti vahvasti lasten aktiivisen sanavaraston kokoa 3,5-vuotiaana. Lapsi, joka käyttää elettä haluamastaan esineestä, todennäköisesti oppii sanan esineelle 3 kuukauden sisään. Myös myöhemmät kerrontataidot ovat yhteydessä varhaisten eleiden käyttöön.

Lapset, joilla on enemmän eleitä käytössä, omaavat laajemman aktiivisen sanavaraston myöhemmin

Monet tutkimukset ovat todenneet, että lapsen eleiden varhainen käyttö on yhteydessä myöhempään kognitiiviseen kehitykseen. Esimerkiksi Lyytisen tutkimuksessa eleiden ja esineiden käyttö 14kk iässä olivat yhteydessä kognitiiviseen kehitykseen 2-vuotiaana.

Tosin päin ajateltuna, eleiden puuttuminen tai myöhäisempi käyttö voi olla viitteenä suuremmista pulmista kielen kehityksessä ja/tai kognitiivisessa kehityksessä.

Miten tukea eleiden kehittymistä?

Aikuisen tehtävä on MALLITTAA! Kun puhut, käytä käsiä ja kehoa. Monelle nämä tulevat jo aivan itsestään asiaa sen enempää ajattelematta. Tässä esimerkkejä:

  • Näytä, kuinka ”iso” puu on nostamalla kädet ylös
  • Heiluta päätä, kun sanot ei
  • Puhalla malliksi, kun puhutte kuumasta ruoasta tai saippuakuplista
  • Vilkuttakaa yhdessä, kun joku on lähdössä
  • Osoita ja näytä. Kun puhut valosta, osoita lamppua. Jos ulkona lapsen huomio kiinnittyy kaivuriin, osoita kaivuria, ja kerro mitä näette.
  • Lisäksi laulu ja loruleikit, joihin liittyy käsileikki ovat loistavia tapoja mallintaa lapselle eleiden käyttöä

Vanhempien eleiden käyttö puheen tukena tutkitusti kehittää lasten puhetta niin ymmärtämisen kuin tuoton osalta. Ja tämä koskee niin tyypillisesti kehittyviä lapsia kuin myös lapsia, joilla on kielen kehityksen viivettä.

Nyt vaan rohkeasti puhumaan käsillä! Sen hyvät seuraukset voivat näkyä lapsen kielitaidossa vielä vuosien päästä.

Lähteet ja lisää aiheesta:

16 gestures by 16 months. (2014). First Word Project. Saatavilla: https://firstwordsproject.com/about-16by16/

Capone Singleton, N. & Saks, J. (2015). Co-speech gesture input as a support for language learning in children with and without early language delay. Perspectives on Language Learning and Education, 22, 61-71.

Laakso, M.-L. (2003). Esikielellinen vuorovaikutus ja kommunikointi. Teoksessa T. Siiskonen, T. Aro, T. Ahonen & R. Ketonen (toim.), Joko
se puhuu? Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa
(s. 20–47). Jyväskylä: PS-kustannus.

Lyytinen, P. (1999). MCDI. Varhaisen kommunikaation ja kielen kehityksen arviointimenetelmä. Jyväskylä: Niilo Mäki Instituutti

Rowe, M. & Goldin-Meadow, S. (2009). Early gestures selectively predicts later language use. Developmental Science, 12, 182-187. Saatavilla: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2677374

Stein, L. (2016). Taking a Closer Look at Gestures: Implications for Intervention with Late Talking Children. Hanen Early Language Program. Saatavilla: http://www.hanen.org/SiteAssets/Helpful-Info/Articles/Taking-a-closer-look-at-gestures.aspx

Stolt, S. (2009). Language in Acquisition : Early Lexical Development and Associations between Lexicon and Grammar : Findings from Full-Term and Very-Low-Birth-Weight Finnish Children. Väitöskirja. Helsinki, Helsingin yliopisto. Saatavilla: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/19892

Kuva: Tim Trad

Hassunhauskaa harjoittelua pienille

I’m back in business eli työt on taas aloitettu! Se tarkoittaa myös sitä, että käyn henkistä kädenvääntöä siitä, miten yhdistän puheterapeutin ja kotiäidin roolit. Olen nauttinut todella paljon kotona olemisesta pienen ihmisen kanssa, kun on saanut käydä esimerkiksi kaupungilla kahviloissa ja leikkipuistoissa keskellä päivää. Puhumattakaan siitä, kun saan seurata toisen huisia kehittymistä! Toisaalta nyt, kun pääsin käynnistelemään sisäistä puheterapeuttiani niin olenkin joutunut hieman etsimään motivaatiota tähän kotona olemiseen. Sopivasti vielä sattui, että pieni ihminen on ollut flunssassa ja tehnyt hampaita niin, että kaikki on ”ei” tai itkupotkuraivari. Kummasti se työpaikka houkuttelisi tuolloin! 😀

Täällä siis touhutaan reilun puolitoistavuotiaan Tyypin kanssa kotona, ja puheterapeutin aivot kun eivät näytä lepäävän koskaan, niin täällä on syntynyt ideoita meidän arjesta joita voi hyödyntää myös puheterapiassa tai vaikkapa kotitehtävinä.

Puheterapiassa kotitehtäviä tarvitaan, jotta harjoittelua tapahtuisi monissa eri ympäristöissä monta kertaa päivässä. Yksi puheterapiakerta viikossa ei riitä edes uuden äänten vakiinnuttamiseen puheeseen puhumattakaan vaikeammista kielen pulmista! Ihanteellinen kotitehtävä olisi sellainen, joka on helppo ja nopea toteuttaa asiakkaan arjessa.

Tässäpä siis muutama kotitehtävä-idea (tai leikki-idea ihan muuten vaan)!

Tavutoistot

Ajatus lähti lapsen syömisen motivoinnista, kun toistelin laulaen mitä lusikassa oli: ”maa-maa-maissi”, ”puu-puu-puuro”. Tämä oli Tyypistä hauskaa ja hän lähti heti innokkaasti kokeilemaan (ja syömään!). Toistaiseksi kaikki on ”paa-paa”, sanoin minä mitä tahansa 😀 Tämä voisi toimia kotitehtävä-ideana esimerkiksi perheelle, jossa on epäselvästi puhuva lapsi tai lapsi jolla on viivästynyt kielen kehitys. Pöydän ääressä käydään ruoat toistaen läpi. (Ja sitten ne ruoat saa vielä syödäkin!)


Kuva-esine yhdistäminen

Tämän tehtävän ajatuksena on, että otetaan lapsen leluista kuvat (esim. 10 kpl) ja tulostetaan ne. Yhdessä sitten etsitään kuvassa oleva esine lelujen joukosta ja tuodaan vaikkapa kuvan päälle. Tämä leikki ei ole mikään uusi idea, mutta (laiskuuttani) päivitin sen digiaikaan. Olin suunnitellut tätä ”leikkiä” jo pitkään tehtäväksi Tyypille, mutta en saanut aikaiseksi tulostusvaihetta (suutarin lapsella ei ole kenkiä vai miten se meni?). Otettiin siis valokuvat leluista puhelimeen ja niiden avulla etsittiin yhdessä oikeat lelut. Luonnollisesti lelut nimetään ja voihan niitä hakea ohjeidenkin perusteella, niin tulee treenattua ymmärtämistä.

Meillä muuten parasta tuntuu olevan kuvan ”pyyhkäisy” seuraavaan. Tällä pienellä digivinkillä voisi saada myös isommat harjoittelijalapset innostumaan vaikkapa artikulaatiotoistoista: ”kuvaa kaikki /k/-sanat, mitkä löydät kotoa ja sano jokainen 5 kertaa”.

Laulu(n pyytämis)leikki

Tämä idea lähti laululeikistä, koska Tyyppi on kovasti innostunut laululeikeistä. Hän selvästi imee itseensä kaikkea mahdollista rytmistä, käsimerkeistä ja viittomista, sävelestä, ja sanoista. Hänen lemppari on tällä hetkellä Piippolan vaari. (Myös joku toinen helposti muunneltavissa oleva laulu kävisi tähän tehtävään) Tyyppi näyttää joko kuvasta, tukiviittomalla tai sanomalla mikä eläin tulee seuraavaksi, ja sitten äiti laulaa ja ääntelee. Tämä on mielestäni oiva leikki pyytämiseen tai vaikkapa pertsailuun. Lapsen osuus saattaa tuntua pieneltä, mutta lapsi saa näin vaikuttaa omalla valinnallaan siihen, mitä seuraavaksi tapahtuu (ja äiti saa välillä miettiä, miten esimerkiksi hai tai etana ääntelee!).

Matkimisjumppa

Puheessa, ja erityisesti sen kehittyessä tai sitä harjoitellessa, malli ja mallin mukaan tekeminen nousevat suureen rooliin. Miksipä ei siis harjoiteltaisi matkimista ensin koko keholla? Onko lapsesta mitään hauskempaa kuin että saa määrätä, mitä isä tai äiti tekee seuraavaksi? Ja se ylpeyden ilme, kun osaa jotain, mitä isä tai äiti on näyttänyt! Meillä suosittuja liikkeitä ovat esimerkiksi kädet ylös/alas, istuminen ylös/alas, mahalleen meno, taputtaminen, peruuttaminen, varpaille nouseminen, jalkojen nostelu korkealle, kieriminen, konttaaminen, juokseminen, hyppiminen ja karhukävely. Varoituksen sana: aikuiselle tulee hiki!


Laatikkoleikki

Tämä leikki liittyy läheisesti meidän tämän hetkiseen elämäntilanteeseen; muutto takana ja laatikoita on joka paikassa. Paras leikkipaikka Tyypin mielestä löytyi muovisesta muuttolaatikosta, jonne voi kerätä kaikki omat aarteet. Meillä Tyyppi yrittää hoitaa homman niin, että äitiä kommennetaan hakemaan ”vauva”, ”tutti”, ”bussi”. Sitten on Tyyppi tyytyväinen, kun hän istuu laatikossa lelujensa ympäröimänä! Tämä voisi toimia siis tehtäväideana pyytämisen ja puheen ymmärtämisen harjoitteluun pienten kanssa.

”Kukkuu”-purkkileikki

Viimeisin leikki-idea on kukkuu-leikki, joka soveltuu esimerkiksi nimeämiseen ja vuorotteluun. Tässä kurkistellaan leluja purkista, jossa on läpinäkyvä kansi. Meillä lelulaatikkoon on päätynyt tyhjä ja pesty rahkapurkki, mutta aivan yhtä hyvin (ellei paremmin) toimisi myös esimerkiksi kirkaskantinen raejuustopurkki. Aikuinen laittaa pienen lelun purkkiin kannen alle, ja lapsi kurkistaa sisään. Meillä Tyyppi huutelee ”kukkuu!” heti kurkkiessaan purkkiin, ja aikuinen vieressä tarjoaa vähän pidempää ilmaisua malliksi: ”kukkuu koira/pupu/lusikka”. Voi sitä riemua, kun kannen saa avata ja lelun ottaa pois! Toimii myös reissaavilla puheterapeuteilla, koska purkki vie huomattavasti vähemmän tilaa kuin vaikkapa muuttolaatikko! 🙂