On mahdollista (ehkä jopa todennäköistä), että tässä blogissa tulee puhuttua paljon iPadistä. Puhun iPadistä mielelläni, se taitaa olla jopa yksi lempiaiheistani. Voi sitä raukkaa joka ennalta arvaamatta menee kysymään minulta jotain iPadistä ja saa vastineeksi tunnin luennon sen hienouksista. Niin. On siis syytä palata hieman taaksepäin ja kertoa, mistä minun ja iPadin yhteinen matka alkoi.
Muutama vuosi taaksepäin iPad oli minulle tuntematon laite. Eräänä iltana iPad eksyi elämääni ja kuulin kuinka hieno laite on kyseessä. ”Sillä voi selata nettiä, kuunnella musiikkia tai katsoa vaikka leffoja.” Ja iPadiin sai kuulemma ladattua myös sovelluksia, siis mitä tahansa, vain mielikuvitus oli rajana. Olihan Applen slogan ”there’s an app for that”. En ollut aivan vakuuttunut, koska mielestäni saman asian ajoi läppärin ja älypuhelimen yhdistelmä. Läppärillä katson leffoja, älypuhelimella saan valokuvia ja musiikkia, molemmissa toimii netti vallan mainiosti. ”Aika turha laite, mihin minä sitä käyttäisin?!”
Aika turha laite, mihin minä sitä käyttäisin?!
Sitten tuli päivä, kun törmäsin netissä ensimmäiseen oppimissovellukseen. Koin valaistumisen hetken (Kyllä vaan! Taivaat avautuivat ja puheterapeutin maailmasta tuli hieman avarampi). Sovellus oli toki englanninkielinen ja maksullinen, mutta mielessä vilisi jo sata ja yksi ideaa siitä miten sitä voisi soveltaa omassa työssä. Eikä siinä vielä kaikki, niitähän löytyi lisää.. ja parempia! Ja hienompia! Ja ilmaisia! Se oli menoa! Istuin monet illat nenä kiinni ruudussa etsien hyviä sovelluksia työkäyttöön. Löysin jopa muutaman suomenkielisen sovelluksen, mikä tuntui lottovoitolta!
Niinpä niin. En ollut ollenkaan hoksannut ajatella iPadiä työ-Johannan käyttöön. Pieniin kansiin mahtuu enemmän kuin olisin osannut toivoa. Enkä tarkoita pelkästään sovelluksia. Sinne mahtuu peilit ja penaalit, nopat ja nauhurit, iloa, harjoitusvihkoja, jakamista, innostumista, kuvakommunikaatiota, musiikkia, videoita, ahaa-elämyksiä.. ja vaikka mitä muuta. I love my iPad <3