Tämä on Ahmatti, desing ja toteutus by Johanna 😀
Tässä yksi ideani, joka lähti siitä kun löysin pari kenkälaatikkoa kaapin perukoilta. Enpä tuolloin tajunnut minkälaisen hittituotteen puheterapiaan keksin siinä siivotessani. Kaverille löytyi silmät sekalaisten tavaroiden seurakunnasta, jonne olin laittanut kinder-muna yllätysten muoviset kotelot talteen. Vähän tussia ja paksua kaksipuolista teippiä. Ahmatti oli syntynyt.
En tiedä mikä siinä on, mutta lapsiasiakkaat nauttivat hahmoista joita voi syöttää. Olen huomannut että yksinkertainenkin käsinukke on hitti, kun lapsille kertoo sen haluavan syödä kaikkea; nappuloita, kortteja, pikkuesineitä, helmiä.. Ahmatti on siitä loistava, että edellinen elämä kenkälaatikkona teki sille ison mahan! Ahmatti pystyy syömään pienten esineiden lisäksi myös isompia tavaroita ja tämähän vasta hauskaa onkin. Kyllä on monet PRT:t, drillit, nimeämiset ja aloitteet tehty tämän Ahmatin avulla. Lapset eivät huomaa harjoittelevansa leikin lomassa!
Ahmatti ei syö ihan mitä tahansa, se on hiukan jääräpäinen ja sillä on vähän huonot silmätkin. Sille pitää siis kertoa mitä ruokaa sille syötetään, sitten se vasta suostuu avaamaan suunsa. Asiakkailta parhaat naurunremakat on kuultu, kun Ahmatti ei tykkää jostain kummallisesta ruoasta (kuka nyt ei tykkäisi vaikka ruuveista?!) ja sanoo ”yäk, en halua!” yökkiessään ruoan pois suustaan.
Sitten kun tällainen Ahmatti vielä keksitään matkakokoisena, niin se olisi myös reissaavan puheterapeutin paras kaveri!
Minkälaisia hittituotteita teidän kaapeista löytyy?
Onpa kiva blogi!
Minäkään en voi käsittää, miten se syöttäminen voi olla niin hauskaa! Minulla on työhuoneellani erittäin nälkäinen hirvi, joka pitää mm. salaatista (huovasta tehtyä leikkisalaattia). Terapeutti yleensä ilkeänä ujuttaa joukkoon mausteita tai vaikka muurahaisia, joista hirvi ei yhtään tykkää. Voi sitä riemua, kun hirvi sylkäisee lappuset pois suustaan! Sitten pitää vaan sanoa sanat, joita lapuissa lukee. Vähän huonoja tapoja tulee tietysti opetettua, mutta haitanneeko tuo.
Onpa kiva kuulla, että tykkäsit blogista! Tuo syöttäminen kai sopii lasten maailmaan kuin nenä päähän tai sitten siinä on vaan jotain taikaa 🙂 Hyvä idea, että nuo sylkäistyt asiat pitää vielä nimetä, sitä en ollut kokeillutkaan!
Tämä on niin hauska blogi että tätä lukee ilokseen ja huvikseen eräs ärrää harjoittelevan viisivuotiaan isoäiti. On hienoa että meillä on näin vahvasti työstään innostuneita ammattilaisia. Kekseliäisyys ja luovuus huipussaan, huumorilla höystettynä. Hyvää jatkoa terapeutille ja hänen lapsiasiakkailleen!
Onpa kiva kuulla vähän kuka blogikirjoituksiani lukee ja mukavaa, jos täältä on löytynyt vielä jotain hyvää luettavaakin 🙂 Olen aika helposti innostuvainen puheterapeutti ja hauska, että se on välittynyt kirjoituksissani. Mukavia lukuhetkiä ja tsemppiä ärrätreeneihin!