Hassunhauskaa harjoittelua pienille

I’m back in business eli työt on taas aloitettu! Se tarkoittaa myös sitä, että käyn henkistä kädenvääntöä siitä, miten yhdistän puheterapeutin ja kotiäidin roolit. Olen nauttinut todella paljon kotona olemisesta pienen ihmisen kanssa, kun on saanut käydä esimerkiksi kaupungilla kahviloissa ja leikkipuistoissa keskellä päivää. Puhumattakaan siitä, kun saan seurata toisen huisia kehittymistä! Toisaalta nyt, kun pääsin käynnistelemään sisäistä puheterapeuttiani niin olenkin joutunut hieman etsimään motivaatiota tähän kotona olemiseen. Sopivasti vielä sattui, että pieni ihminen on ollut flunssassa ja tehnyt hampaita niin, että kaikki on ”ei” tai itkupotkuraivari. Kummasti se työpaikka houkuttelisi tuolloin! 😀

Täällä siis touhutaan reilun puolitoistavuotiaan Tyypin kanssa kotona, ja puheterapeutin aivot kun eivät näytä lepäävän koskaan, niin täällä on syntynyt ideoita meidän arjesta joita voi hyödyntää myös puheterapiassa tai vaikkapa kotitehtävinä.

Puheterapiassa kotitehtäviä tarvitaan, jotta harjoittelua tapahtuisi monissa eri ympäristöissä monta kertaa päivässä. Yksi puheterapiakerta viikossa ei riitä edes uuden äänten vakiinnuttamiseen puheeseen puhumattakaan vaikeammista kielen pulmista! Ihanteellinen kotitehtävä olisi sellainen, joka on helppo ja nopea toteuttaa asiakkaan arjessa.

Tässäpä siis muutama kotitehtävä-idea (tai leikki-idea ihan muuten vaan)!

Tavutoistot

Ajatus lähti lapsen syömisen motivoinnista, kun toistelin laulaen mitä lusikassa oli: ”maa-maa-maissi”, ”puu-puu-puuro”. Tämä oli Tyypistä hauskaa ja hän lähti heti innokkaasti kokeilemaan (ja syömään!). Toistaiseksi kaikki on ”paa-paa”, sanoin minä mitä tahansa 😀 Tämä voisi toimia kotitehtävä-ideana esimerkiksi perheelle, jossa on epäselvästi puhuva lapsi tai lapsi jolla on viivästynyt kielen kehitys. Pöydän ääressä käydään ruoat toistaen läpi. (Ja sitten ne ruoat saa vielä syödäkin!)


Kuva-esine yhdistäminen

Tämän tehtävän ajatuksena on, että otetaan lapsen leluista kuvat (esim. 10 kpl) ja tulostetaan ne. Yhdessä sitten etsitään kuvassa oleva esine lelujen joukosta ja tuodaan vaikkapa kuvan päälle. Tämä leikki ei ole mikään uusi idea, mutta (laiskuuttani) päivitin sen digiaikaan. Olin suunnitellut tätä ”leikkiä” jo pitkään tehtäväksi Tyypille, mutta en saanut aikaiseksi tulostusvaihetta (suutarin lapsella ei ole kenkiä vai miten se meni?). Otettiin siis valokuvat leluista puhelimeen ja niiden avulla etsittiin yhdessä oikeat lelut. Luonnollisesti lelut nimetään ja voihan niitä hakea ohjeidenkin perusteella, niin tulee treenattua ymmärtämistä.

Meillä muuten parasta tuntuu olevan kuvan ”pyyhkäisy” seuraavaan. Tällä pienellä digivinkillä voisi saada myös isommat harjoittelijalapset innostumaan vaikkapa artikulaatiotoistoista: ”kuvaa kaikki /k/-sanat, mitkä löydät kotoa ja sano jokainen 5 kertaa”.

Laulu(n pyytämis)leikki

Tämä idea lähti laululeikistä, koska Tyyppi on kovasti innostunut laululeikeistä. Hän selvästi imee itseensä kaikkea mahdollista rytmistä, käsimerkeistä ja viittomista, sävelestä, ja sanoista. Hänen lemppari on tällä hetkellä Piippolan vaari. (Myös joku toinen helposti muunneltavissa oleva laulu kävisi tähän tehtävään) Tyyppi näyttää joko kuvasta, tukiviittomalla tai sanomalla mikä eläin tulee seuraavaksi, ja sitten äiti laulaa ja ääntelee. Tämä on mielestäni oiva leikki pyytämiseen tai vaikkapa pertsailuun. Lapsen osuus saattaa tuntua pieneltä, mutta lapsi saa näin vaikuttaa omalla valinnallaan siihen, mitä seuraavaksi tapahtuu (ja äiti saa välillä miettiä, miten esimerkiksi hai tai etana ääntelee!).

Matkimisjumppa

Puheessa, ja erityisesti sen kehittyessä tai sitä harjoitellessa, malli ja mallin mukaan tekeminen nousevat suureen rooliin. Miksipä ei siis harjoiteltaisi matkimista ensin koko keholla? Onko lapsesta mitään hauskempaa kuin että saa määrätä, mitä isä tai äiti tekee seuraavaksi? Ja se ylpeyden ilme, kun osaa jotain, mitä isä tai äiti on näyttänyt! Meillä suosittuja liikkeitä ovat esimerkiksi kädet ylös/alas, istuminen ylös/alas, mahalleen meno, taputtaminen, peruuttaminen, varpaille nouseminen, jalkojen nostelu korkealle, kieriminen, konttaaminen, juokseminen, hyppiminen ja karhukävely. Varoituksen sana: aikuiselle tulee hiki!


Laatikkoleikki

Tämä leikki liittyy läheisesti meidän tämän hetkiseen elämäntilanteeseen; muutto takana ja laatikoita on joka paikassa. Paras leikkipaikka Tyypin mielestä löytyi muovisesta muuttolaatikosta, jonne voi kerätä kaikki omat aarteet. Meillä Tyyppi yrittää hoitaa homman niin, että äitiä kommennetaan hakemaan ”vauva”, ”tutti”, ”bussi”. Sitten on Tyyppi tyytyväinen, kun hän istuu laatikossa lelujensa ympäröimänä! Tämä voisi toimia siis tehtäväideana pyytämisen ja puheen ymmärtämisen harjoitteluun pienten kanssa.

”Kukkuu”-purkkileikki

Viimeisin leikki-idea on kukkuu-leikki, joka soveltuu esimerkiksi nimeämiseen ja vuorotteluun. Tässä kurkistellaan leluja purkista, jossa on läpinäkyvä kansi. Meillä lelulaatikkoon on päätynyt tyhjä ja pesty rahkapurkki, mutta aivan yhtä hyvin (ellei paremmin) toimisi myös esimerkiksi kirkaskantinen raejuustopurkki. Aikuinen laittaa pienen lelun purkkiin kannen alle, ja lapsi kurkistaa sisään. Meillä Tyyppi huutelee ”kukkuu!” heti kurkkiessaan purkkiin, ja aikuinen vieressä tarjoaa vähän pidempää ilmaisua malliksi: ”kukkuu koira/pupu/lusikka”. Voi sitä riemua, kun kannen saa avata ja lelun ottaa pois! Toimii myös reissaavilla puheterapeuteilla, koska purkki vie huomattavasti vähemmän tilaa kuin vaikkapa muuttolaatikko! 🙂

Kaikki tahtoo spinnaa! Fidget spinnerit oppimisen tukena

Viimeisestä blogi postauksesta on kulunut luvattoman kauan! Täällä on ollut työnalla monenmoista postausta, mutta syksyn korvilla piti keksiä kuitenkin jotain erityisen KIVAA blogiin 🙂

Fidget spinner on nyt kovaa huutoa! Se ei olekaan pelkästään lasten lelu, vaan myös monet aikuiset ovat tykästyneet näihin ”stressileluihin”. Fidget spinner (olisiko suomeksi ehkä sormihyrrä?) on sormien välissä pöyrivä hyrrä, jonka tarkoituksena on helpottaa stressiä tai parantaa keskittymistä. Toki monet käyttävät niitä myös ihan huvin vuoksi!

Lähtökohtaisesti fidget spinnerit on markkinoitu ihmisille, joilla on esimerkiksi ADHD tai autismin kirjon häiriö. Niiden tarkoituksena on parantaa keskittymistä ja itsesäätelyä, mutta lelustahan ovat innostuneet kaikki! Siispä, puheterapeutit ja muut lasten kanssa työskentelevät, otetaan tästä innostuksesta kaikki irti ja spinnerit mukaan harjoitteluun! Ilo ja innostus on yhtä kuin oppiminen!

Keräsin tänne ideoita ja materiaaleja, missä oppimisen tukena voi hyödyntää fidget spinnereitä. Mukana myös muutama itse väsätty harjoitus!

Artikulaatioharjoitteluun vaaditaan toistoja paljon, jotta sanat opitaan sujuvasti puheeseen. Mikäpä siis parempi motivoimaan? Fidget spinner pyörimään ja katsotaan kuinka monta sanaa ehditään harjoitella!

Matematiikan harjoittelusta vastaavanlainen idea löytyy täältä.

Liikunnallisia ideoita puolestaan löytyy tästä blogista.

Tässä on hyvä esimerkki kirjainten tunnistamisen ja lukiharjoittelua ajatellen.

Alla olevaan tyyliin voisi askarrella myös vaikkapa alkuäänneharjoituksen. Jokaiseen spinnerin osioon laitetaan alkukirjain esim. A, S, O ja paperilla olisi näillä kirjaimilla alkavia sanoja tai kuvia. Kun spinneri pysähtyy esim. A:n kohdalle, etsitään yksi A:lla alkava kuva ja väritetään se.

Täältä löytyy vielä muutama itse väsätty harjoitus. Mukana mm. tälläinen /r/-harjoitus.



Lisäksi paketissa on nimeämisen harjoitus, sillä siihen kaipaan itse usein pientä piristystä. ”Kerro kaikki eläimet mitä keksit, sillä aikaa kun spinneri pyörii!” Toimii varmasti myös aikuisasiakkailla!

Tai sitten ihan vaan vaihtelun vuoksi korvataan numeronoppa (tai värinoppa) fidget spinnerillä. Yhteen sakaraan laitetaan ”merkki”, joka osoittaa spinnerin valinnan sen pysähdyttyä. Ihan jo värien harjoitteluun oiva peli, kun esillä erivärisiä tavaroita ja tarkoituksena löytää spinnerin osoittaman väriset esineet. Numerospinneri voi myös osoittaa harjoiteltavien sanojen toistojen määrät!

Siispä hyrrät pyörimään!

DIY – Ahmatti

Tämä on Ahmatti, desing ja toteutus by Johanna 😀

Tässä yksi ideani, joka lähti siitä kun löysin pari kenkälaatikkoa kaapin perukoilta. Enpä tuolloin tajunnut minkälaisen hittituotteen puheterapiaan keksin siinä siivotessani. Kaverille löytyi silmät sekalaisten tavaroiden seurakunnasta, jonne olin laittanut kinder-muna yllätysten muoviset kotelot talteen. Vähän tussia ja paksua kaksipuolista teippiä. Ahmatti oli syntynyt.

Ahmatin kuvateksti
”Ruokaa, ruokaa mulle tuokaa, Ahmatti nälkäisenä huokaa”.

En tiedä mikä siinä on, mutta lapsiasiakkaat nauttivat hahmoista joita voi syöttää. Olen huomannut että yksinkertainenkin käsinukke on hitti, kun lapsille kertoo sen haluavan syödä kaikkea; nappuloita, kortteja, pikkuesineitä, helmiä.. Ahmatti on siitä loistava, että edellinen elämä kenkälaatikkona teki sille ison mahan! Ahmatti pystyy syömään pienten esineiden lisäksi myös isompia tavaroita ja tämähän vasta hauskaa onkin. Kyllä on monet PRT:t, drillit, nimeämiset ja aloitteet tehty tämän Ahmatin avulla. Lapset eivät huomaa harjoittelevansa leikin lomassa!

Ahmatti ei syö ihan mitä tahansa, se on hiukan jääräpäinen ja sillä on vähän huonot silmätkin. Sille pitää siis kertoa mitä ruokaa sille syötetään, sitten se vasta suostuu avaamaan suunsa.  Asiakkailta parhaat naurunremakat on kuultu, kun Ahmatti ei tykkää jostain kummallisesta ruoasta (kuka nyt ei tykkäisi vaikka ruuveista?!) ja sanoo ”yäk, en halua!” yökkiessään ruoan pois suustaan. 

Sitten kun tällainen Ahmatti vielä keksitään matkakokoisena, niin se olisi myös reissaavan puheterapeutin paras kaveri!

Minkälaisia hittituotteita teidän kaapeista löytyy?