Kaikki tahtoo spinnaa! Fidget spinnerit oppimisen tukena

Viimeisestä blogi postauksesta on kulunut luvattoman kauan! Täällä on ollut työnalla monenmoista postausta, mutta syksyn korvilla piti keksiä kuitenkin jotain erityisen KIVAA blogiin 🙂

Fidget spinner on nyt kovaa huutoa! Se ei olekaan pelkästään lasten lelu, vaan myös monet aikuiset ovat tykästyneet näihin ”stressileluihin”. Fidget spinner (olisiko suomeksi ehkä sormihyrrä?) on sormien välissä pöyrivä hyrrä, jonka tarkoituksena on helpottaa stressiä tai parantaa keskittymistä. Toki monet käyttävät niitä myös ihan huvin vuoksi!

Lähtökohtaisesti fidget spinnerit on markkinoitu ihmisille, joilla on esimerkiksi ADHD tai autismin kirjon häiriö. Niiden tarkoituksena on parantaa keskittymistä ja itsesäätelyä, mutta lelustahan ovat innostuneet kaikki! Siispä, puheterapeutit ja muut lasten kanssa työskentelevät, otetaan tästä innostuksesta kaikki irti ja spinnerit mukaan harjoitteluun! Ilo ja innostus on yhtä kuin oppiminen!

Keräsin tänne ideoita ja materiaaleja, missä oppimisen tukena voi hyödyntää fidget spinnereitä. Mukana myös muutama itse väsätty harjoitus!

Artikulaatioharjoitteluun vaaditaan toistoja paljon, jotta sanat opitaan sujuvasti puheeseen. Mikäpä siis parempi motivoimaan? Fidget spinner pyörimään ja katsotaan kuinka monta sanaa ehditään harjoitella!

Matematiikan harjoittelusta vastaavanlainen idea löytyy täältä.

Liikunnallisia ideoita puolestaan löytyy tästä blogista.

Tässä on hyvä esimerkki kirjainten tunnistamisen ja lukiharjoittelua ajatellen.

Alla olevaan tyyliin voisi askarrella myös vaikkapa alkuäänneharjoituksen. Jokaiseen spinnerin osioon laitetaan alkukirjain esim. A, S, O ja paperilla olisi näillä kirjaimilla alkavia sanoja tai kuvia. Kun spinneri pysähtyy esim. A:n kohdalle, etsitään yksi A:lla alkava kuva ja väritetään se.

Täältä löytyy vielä muutama itse väsätty harjoitus. Mukana mm. tälläinen /r/-harjoitus.



Lisäksi paketissa on nimeämisen harjoitus, sillä siihen kaipaan itse usein pientä piristystä. ”Kerro kaikki eläimet mitä keksit, sillä aikaa kun spinneri pyörii!” Toimii varmasti myös aikuisasiakkailla!

Tai sitten ihan vaan vaihtelun vuoksi korvataan numeronoppa (tai värinoppa) fidget spinnerillä. Yhteen sakaraan laitetaan ”merkki”, joka osoittaa spinnerin valinnan sen pysähdyttyä. Ihan jo värien harjoitteluun oiva peli, kun esillä erivärisiä tavaroita ja tarkoituksena löytää spinnerin osoittaman väriset esineet. Numerospinneri voi myös osoittaa harjoiteltavien sanojen toistojen määrät!

Siispä hyrrät pyörimään!

Luetaan, luetaan ja vielä vähän luetaan

Täällä Puhetta terapeutista -blogin kulisseissa luetaan paljon kirjoja. Siis kymmenittäin kirjoja joka päivä. Niitä luetaan heti klo 7 jälkeen aamulla, keskellä päivää ja illalla viimeisillä voimilla pinnistäen. Pienellä Tyypillä on usein lempikirja, jota (vanhempien iloksi) luetaan yli 10 kertaa päivässä. Tästä arjen inspiraatiosta johtuen Puhetta terapeutista syventyy tällä kertaa kirjojen maailmaan.

Eli helppo ja yksinkertainen keino tukea lapsen kielen kehitystä? No kirjojen lukeminen! Tämä on siis tutkittu juttu. Jo pienenä aloitettu kirjojen lukeminen tukee kielen kehitystä, kognitiivisia taitoja ja vaikuttaa jopa tuleviin akateemisiin taitoihin.

Oppiakseen puhumaan ja käyttämään kieltä lapsen tarvitsee kuulla sanoja – ja usein. Kirjat sisältävät paljon sekä arkista että oudompaa sanavarastoa. Uudet sanat opitaan merkityksen kautta ja kirjoissa on käytetty paljon ”vinkkejä” avuksi. Kirjoitettu ja kuultu sana, kuva ja sen osoittaminen sekä käytetty konteksti toimivat hyvin sanojen oppimisen tukena. Kirjan tarinassa usein myös tietyt sanat toistuvat ja toiston avullahan sitä opitaan!

Eli lukekaa siis usein. Joka päivä. Ja myös sitä samaa kirjaa, jonka lapsi tuo aina vaan uudelleen ja uudelleen!

Mitä enemmän lapsen kanssa luetaan, sen parempi.

Kirjan lukeminen on mukavaa yhteistä tekemistä. Kirja on yhteinen mielenkiinnon kohde ja suhteellisen pysyvä lelu verrattuna esimerkiksi palloon. Sitä voi ihmetellä yhdessä ja omalla tyylillä. Niille lapsille, jotka jaksavat kuunnella, voi tekstin lukea sanasta sanaan. Ne lapset, jotka vasta harjoittelevat kirjan lukemista, voivat osoittaa yksittäisiä kiinnostavia kuvia tekstistä välittämättä.

Eli jos lukeminen on lapsesta kivaa, sitä todennäköisesti halutaan tehdä uudelleen. Siispä aikuinen mukaan hassuttelemaan, ihmettelemään, laulamaan ja ääntelemään.

Lapsi oppii todennäköisesti enemmän, kun hän pysyy kiinnostuneena. Aikuinen voi auttaa yhdistämällä kirjan lapsen elämään ja sen tapahtumiin. Pienempien lasten kohdalla tämä voisi tarkoittaa sitä, että kirjan esineitä ja kuvia etsitään myös omasta talosta tai elämästä. Kun kirjassa näkyy pallo, kysytään ”missä sinun pallo on?” tai ”onko sinulla palloa?”. Isompien lasten kohdalla tarinoista voi löytyä yhtäläisyyksiä omakohtaisiin kokemuksiin. ”Muistatko kun me kävimme lääkärissä? Onko sinullakin pikkusisko? Onko sinua koskaan harmittanut jokin asia?”

Lapsi jaksaa yrittää ja oppia erehdyksen ja oivalluksen kautta, kun keskustelu pidetään positiivisena.

Eli kun kirja koskettaa lapsen elämää, se voi olla todella mieluinen. Usein tämä toteutuu helposti aikuisen esittäessä erilaisia kysymyksiä kirjasta.

Lapsi jaksaa yrittää ja oppia erehdyksen ja oivalluksen kautta, kun keskustelu pidetään positiivisena. Esimerkiksi tilanne, jossa lukiessa kysytään missä on pallo ja lapsi näyttää aurinkoa. Jos aikuinen vastaa lyhyesti ”ei”, voi keskustelu loppua siihen. Positiivisen ilmauksen kautta tilanne voisi mennä esimerkiksi niin, että aikuinen toteaa ”Se on aurinko. Ihan totta se näyttää vähän pallolta. Se on myös pyöreä ihan niin kuin tämä pallo täällä”.

Kuinka pienenä kirjojen lukeminen sitten kannattaisi aloittaa? 8 kuukauden ikäisen vauvan kanssa lukemisesta on jo merkittäviä hyötyjä varhaisessa kielen ja puheen kehityksessä. Tätä nuorempien kohdalla ei ole huomattu yhtä suuria etuja, mutta jos vauvaa kiinnostaa jo nuorempana, eikun lukemaan! Se paljonko lapsen kanssa luetaan, on suhteessa lapsen myöhempiin kielellisiin taitoihin ja kouluvalmiuksiin.

Eli mitä enemmän lapsen kanssa luetaan, sen parempi!

Vinkkejä lukemiseen:

OSOITA ja NIMEÄ. Ja lapsen sanavarasto kasvaa!
TAUOTA. Kun aikuinen pitää tahallisen tauon lukemisessa, lapsi usein täyttää hiljaisuuden jollain. Joko pyytämällä lisää tai jopa jatkamalla tarinaa.
LAAJENNA. Jos lapsi nimeää sanan (lintu) aukeamalta, aikuinen voi muodostaa siitä lauseen (juu, lintu lentää).
ESITÄ KYSYMYKSIÄ. Kuka/missä -kysymykset tulevat luonnostaan pienimpien lukijoiden kanssa. Isompien lasten kohdalla kannattaa muistaa pohtimista herättelevät miksi-kysymykset.
KOMMENTOI. Kirjan lukemisesta tulee rennompi tilanne, jos ei aina orjallisesti edetä tekstin mukaan. Välillä aikuinen voi kertoa omia ajatuksiaan; ”Oho, lapsi kiipeää tuossa korkealle. Äitiä vähän jännittää”.
ILO! Kiva hetki kirjan parissa on paras vinkki kaikista.

Siispä LUKEMAAN! Meillä tällä hetkellä yhtenä suosikkina Pikku-Eetun Päästä varpaisiin (Vaukirja). Mitä suosikkikirjoja teillä on?

Lähteitä:

Dickinson, D. K., Griffith, J. A., Michnick Golinkoff, R., & Hirsh-Pasek, K. (2012). How Reading Books Fosters Language Development around the World. Child Development Research, vol. 2012. Saatavissa: http://www.hindawi.com/journals/cdr/2012/602807/cta/

Raikes, H., Luze, G., Brooks-Gunn J. et al., “Mother-child bookreading in low-income families: correlates and out- comes during the first three years of life,” Child Development, vol. 77, no. 4, pp. 924–953, 2006.

Trivette, C.M., Dunst, C.J., & Gorman, E. (2010). Effects of Parent-Mediated Joint Book Reading on the Early Language Development of Toddlers and Preschoolers. CELLReviews, 3(2), 1-15.

Maalari maalasi taloa, sinistä vai punaista?

Blogissa on vallinnut marraskuu, ollut hiljaista ja pimeää. Puhetta terapeutista kulisseissa ei ole ollut hiljaista, sillä täällä on aloitettu Taloprojekti. Täällä on pyöritelty pohjapiirustuksia, mietitty talon muotoa ja ikkunoiden kokoja. Tästä intoutuneena blogissa esitellään tällä kertaa talonrakennustehtäviä!

Alkuperäinen ideani oli se, että lapsi saisi itse suunnitella haluamansa talon. Eräässä blogissa idea oli viety oikein pitkälle hienoksi myytäväksi tuotteeksi.

Ihan hyvin pärjää myös kotikutoisella versiolla! Täältä löytyi perinteisen talon pohja, johon voi itse piirtää ikkunat, ovet ja värittää haluamansa väriseksi. Vaihtoehtoisesti talon voisi täydentää askartelemalla ensin erikokoisia ja -muotoisia ovia ja ikkunoita. Sitten liimata niitä taloon vaikkapa toisen ohjeen mukaisesti, esimerkiksi ”laita yläkertaan 2 pientä ikkunaa ja alakertaan yksi pyöreä ikkuna”. Harjoittelua saa monesta vinkkelistä kerronnasta ja kuuntelusta käsitteisiin ja laskemiseen.

talopohja

Sanavaraston harjoitteluun talonrakentaminen on yllättävän monipuolinen teema. Löysin kivoja tulostettavia pohjia englanniksi, mutta pienellä viilauksella nämä saa kätevästi myös omaan käyttöön. Täältä löytyy alla oleva kuva talon ulkopuolelta, ja täällä päästään talon sisälle pohtimaan huoneita. Tulostettavia kuvia eri huoneista löytyi puolestaan täältä.

Kerronnan tueksi tämä tulostettava noppa voisi olla hyvä myös vaikkapa aikuisasiakkaille.

Ohjeiden kuunteluun inspiraatiota voi hakea tästä kummistuslinna-tehtävästä. Toinen kertoo mitä kuuluu piirtää, toinen kuuntelee tarkasti ja piirtää kuulemansa mukaan. Tarkan kuuntelun ja muistin harjoittelua!

ohjeet-kummitus

Eikä kannata unohtaa Papunetin rakennetaan talo -peliä, jossa seurataan ohjeita.

Sitten lopuksi vielä talonrakennnuslaulu:
Pulputinpannun Ystävyyden talo.

Rakennetaan taloa,
ystävyyden taloa,
riittää kyllä valoa,
kun rakennetaan taloa.

Naulataan seinät, kop kop, kop kop
naulataan seinä, kop kop kop kop
naulataan yhdessä seinät kop

Rakennetaan taloa…
maalataan seinät, lits läts, lits läts

Rakennetaan taloa…
muurataan takka, nap nap, nap nap

Rakennetaan taloa…
Nostetaan katto, hii’op hii’op…

Rakennetaan taloa…
Pidetään juhlat, huuu, huuu…

(Pulputinpannu)

Huh, mihin soppaan sitä on lusikkansa laittanutkaan, kun lähdettiin tähän rakennusprojektiin! Mutta onneksi kuukausi on vaihtumassa ja päästään heti huomenna jo tunnelmoimaan joulukuuhun.

Joulukuussa muuten luvassa Puhetta terapeutista Facebookin puolella ideajoulukalenteri!

Tunteiden töminää

Viime viikon ystävänpäivä sai miettimään ystävyyttä, ihania ihmisiä ja tunteita. Tunteet ovat läsnä lähes kaikessa ihmisen toiminnassa. Ne heijastuvat vuorovaikutukseen ja siihen miten ihminen toimii muiden kanssa. Tunteiden oppiminen ja niiden ymmärtäminen ei kuitenkaan ole aina helppoa hommaa.

Perustunteita ovat rakkaus, ilo, viha, suru, pelko, hämmästys ja inho, jotka ovat kaikissa kulttuureissa tunnistettavissa. Monille ihmisille, erityisesti niille, joilla on autismin kirjon häiriö, tunteet ovat hankalia käsittää koska ne ovat abstrakteja ja hetkellisiä asioita. Puheterapeuttina olen törmännyt usein tarpeeseen harjoitella tunnetaitoja.

Lapsi oppii ensin ilmaisemaan tunteita ja vasta myöhemmin käsittelemään niitä. Vanhemmat ja aikuiset toimivat oivana mallina tässä prosessissa, kun he ilmaisevat tunteitaan. Lapsi havainnoi ja matkii niitä esimerkiksi leikeissään. Tunteiden nimeäminen auttaa ymmärtämään ja tunnistamaan niitä niin itsessä kuin toisissa ihmisissä. Lapsi oppii sanallistamaan tunteitaan mallin avulla. Joskus negatiivinenkin tunne voi helpottua, kun aikuinen sanallistaa oman tai lapsen tunteen ”Matti on nyt surullinen”.

Olen tähän koonnut erilaisia hyväksi koettuja tehtäväideoita tunteiden harjoittelemista ajatellen. Materiaalina itse tykkään käyttää Boardmaker-kuvaohjelman piirrettyjä kuvia selkeyden vuoksi, mutta jos käytössäsi ei ole kuvaohjelmaa näillä piirretyillä tunnekuvilla voi päästä alkuun. Saat ladattua tehtävät alkuperäisistä linkeistä itsellesi kuvia klikkaamalla.

Yksi hyvä paikka tunnemateriaalin etsimiseen on myös Papunetin kuvatyökalu. Joidenkin lähteiden mukaan piirrettyjen tunnekuvien tunnistaminen on lapsille helpompaa kuin valokuvista, joten näistä kannattaa kokeilla eri versioita. Perustunteista valokuvat voi ladata alla olevasta kuvan linkistä.

Tunnekuvien yhdistäminen on mielestäni yksi yksinkertaisimmista keinoista aloittaa tunteiden harjoittelu. Aluksi voi olla hyvä käyttää vain muutamia tunnesanoja kuten iloinen, surullinen, vihainen ja pelästynyt. Tehtävänä on siis yhdistää samanlaiset tunnekuvat keskenään; iloinen ja iloinen/ surullinen ja surullinen jne. Mikäli tämä sujuu helposti, tehtävää voi kokeilla vaikeuttaa sekoittamalla pakkaan piirretyt tunnekuvat ja vastaavat valokuvat tunteista, ja yhdistää jälleen sama tunne. Lukutaitoisten lasten kanssa voi vastaavan tehtävän tehdä myös tunnesanoilla tai yhdistämällä tunnekuvan ja sitä vastaavan sanan. Tein teille tällaisen tehtävän valokuvista.

Tunteita on usein helpompi käsitellä aluksi ”ulkoistettuna” eli ei itseen kohdistuen. Lapsen voi olla vaikea havainnoida omia tunteitaan, mutta toisen ihmisen tunnetilan osaa tunnistaa. Tätä taitoa voi harjoitella peilin ja matkimisen kautta. Yksinkertaisuudessaan aikuinen voi mallittaa tunteen kasvoillaan, ja lapsen tehtävä on matkia sitä ja katsoa peilistä näyttääkö samanlaiselta. Ideaa voi jatkaa piirtämällä oman peilikuvansa paperille tai ottamalla lapsen ilmeistä valokuvat.

Löysin myös toiminnalisia ideoita tunteisiin tutustumista varten, esimerkiksi muovailuvahalla voi tehdä erilaisia kasvonilmeitä laminoidulle alustalle, tai liimata eri kasvon osia paperille ja katsoa mikä ilme ja tunne saadaan aikaiseksi.

Lähteitä ja lisää luettavaa tunteista:

https://www.nyyti.fi/tietoa/tunteet/
http://www.edu.fi/tunteesta_tunteeseen/tunnetaitoja_oppii_harjoittelemalla
https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/tietoa_mielenterveydesta/mielenterveyden_vahvistaminen/Pages/tunteet_haltuun.aspx
http://csefel.vanderbilt.edu/modules/module2/handout6.pdf

Ja eikun tunteilemaan!

 

Skitch: muuta kuva peliksi

Lupasin teille muutamia viikkoja sitten kertoa, miten iPadillä saa hyödynnettyä sähköisiä materiaaleja tulostamatta. Vastaus on Skitch. Nyt loppui se loputon tulostaminen, laminointi ja leikkaaminen! Jihuu!

Skitch on ilmainen sovellus, jonka avulla kuvaan voi lisätä merkintöjä: nuolia, tekstiä, viivoja, värejä, laatikoita, tarroja ja niin edelleen. Taustakuvina voi käyttää valmiiksi otettuja kuvia kameran rullalta, ottaa valokuvan sillä hetkellä, etsiä netistä kuvan, käyttää kuvakaappauksia sovelluksista ja kartoista, avata PDF:n tai aloittaa aivan alusta tyhjällä pohjalla. Eikä pidä unohtaa skannaamisen mahdollisuutta, jolloin perinteiset paperitehtävät muuttuvat sähköisiksi.

Skitchin parhaita puolia on ehdottomasti sen helppokäyttöisyys: toisesta reunasta valitaan työkalu ja toisesta reunasta väri. Edellisen merkinnän voi peruuttaa kätevästi yläpalkin nuolinäppäimellä. Minkä tahansa merkinnän poistaminen ja siirtäminen onnistuu sitä koskettamalla (alareunaan ilmestyy Poista-nappi).

Puheterapiassa lasten kanssa huomaan, että minulla on usein olemassa hyvät kuvat kielellisen tavoitteen harjoitteluun esim. sijaintikäsitteet, mutta sitten pitäisi vielä keksiä jotain motivoivaa niillä tehtäväksi. Skitch ratkaisee tämän haasteen, sillä kuvat voi laittaa taustalle ja lapsi pääsee tekemään niihin merkintöjä iPadin ruudulla. Motivaatio on oppimisen perusta!

Ympyröi se, millä voi piirtää?
Auditiivinen päättely: ”Ympyröi se, millä voi piirtää”. Tai ”mistä asiasta sinä pidät?”
Mikä ei kuulu joukkoon?
Hahmottaminen: ”Mikä ei kuulu joukkoon?”

Eniten olen nähnyt Skitchiä käytettävän asioiden nimeämiseen (labeling). Kouluissa Skitchiä tunnutaan käyttävän oppimisen tukena esimerkiksi nimeämällä kasvin osat tai kirjoittamalla karttaan maiden nimet. Tämä on täysin käyttökelpoinen tapa myös puheterapeutin näkökulmasta; minä vain vaihtaisin aihealueen (”nimeä huoneen esineet” tai ”kirjoita mitä näet paloasemalla”). Myös asioiden kuvailemiseen ja assosiointiin sovellus käy mainiosti: ”mitä sinulle tulee mieleen Salama McQueenistä?” Kirjoittamisen harjoittelussa Skitchiä voi käyttää alkeista lähtien. Jos asiakkaalla ei vielä onnistu kokonaiset sanat, niin entäpäs alkuäänteen miettiminen?

Tekstin lisääminen kuviin. Kuvat voi valita lapsen kiinnostuksen kohteiden mukaan
Tekstin lisääminen kuviin. Kuvat voi valita lapsen kiinnostuksen kohteiden mukaan
"Mitkä kuuluvat yhteen?"
”Mitkä kuuluvat yhteen?”

Papunetin sivuilta saa ladattua kuvia aihepiireittäin iPadille. Avaa esimerkiksi kuva vaatteista ja numeroi ne siinä järjestyksessä, missä ne puetaan päälle uloslähtiessä.

Papunetin kuvilla vaatteet järjestykseen
Papunetin kuvilla vaatteet järjestykseen

Minulla on asiakkaina pääasiassa lapsia, mutta ihan yhtä hyvin Skitchiä voisi käyttää aikuisten kanssa. Esimerkiksi afasiaterapiassa lukemista voidaan harjoitella Selkouutisten avulla. Tehtävänä voi olla vaikeiden sanojen yliviivaaminen tai asiasanojen löytäminen. Netistä löytyviä sanasokkeloita voi ratkaista ruudulla ja ristikosta voi ottaa kuvan ja kirjoittaa sanat paikoilleen iPadillä, jos kynän käyttö on hankalaa.

"Merkitse asiasanat uutisesta"
”Merkitse asiasanat uutisesta”

Taustalle voi ottaa kuvan myös jostain hyvästä, perinteisestä materiaalista (”mikä kuvassa hassusti”, ”etsi erot kuvista”) ja merkitä ne Skitchin omilla tarroilla tai leimoilla. Lisäksi, jos joskus tarvitsee peittää tiedostosta tai kuvasta nimiä tai kasvoja, niin Skitchistä löytyy myös pikselöinti-työkalu.

Ja sitten idea ihan toisesta vinkkelistä: Skitchillä on todella helppo tehdä vaiheittaisia ohjeita nuolineen, esimerkiksi vinkkejä iPadin käyttöön 🙂

Valmiit kuvat merkintöineen voi tulostaa, jakaa sosiaalisessa mediassa, lähettää sähköpostitse tai tallentaa omiin valokuviin. (Jos haluat jatkaa muokkaamista myöhemmin, kannattaa harkita Evernote-tilin hankkimista. Skitch kuuluu siis Evernote-tuoteperheeseen ja toimii sen kanssa yhteen)

Jos jokin asia jäi vielä Skitch-sovelluksessa askarruttamaan, niin täältä löytyy englanninkieliset käyttöohjeet.

Skitch löytyy App Storesta, Google Playsta sekä Windows Storesta ilmaiseksi.

Skitch it up!

*EDIT 21.3.15: Kävi testaillessa ilmi, että jos haluaa tehdä PDF-tiedostoon merkintöjä Skitchin kautta, pitää ostaa lisäosa Skitch PDF Markup (in-app purchase) hintaan 1,99€ tai olla Evernote Premium -tili (4,99€). Olin ovelana kiertänyt tämän pulman huomaamattani ottamalla screenshotin PDF:n sivusta, jolloin muokattavana olikin kuva.

DIY – Ahmatti

Tämä on Ahmatti, desing ja toteutus by Johanna 😀

Tässä yksi ideani, joka lähti siitä kun löysin pari kenkälaatikkoa kaapin perukoilta. Enpä tuolloin tajunnut minkälaisen hittituotteen puheterapiaan keksin siinä siivotessani. Kaverille löytyi silmät sekalaisten tavaroiden seurakunnasta, jonne olin laittanut kinder-muna yllätysten muoviset kotelot talteen. Vähän tussia ja paksua kaksipuolista teippiä. Ahmatti oli syntynyt.

Ahmatin kuvateksti
”Ruokaa, ruokaa mulle tuokaa, Ahmatti nälkäisenä huokaa”.

En tiedä mikä siinä on, mutta lapsiasiakkaat nauttivat hahmoista joita voi syöttää. Olen huomannut että yksinkertainenkin käsinukke on hitti, kun lapsille kertoo sen haluavan syödä kaikkea; nappuloita, kortteja, pikkuesineitä, helmiä.. Ahmatti on siitä loistava, että edellinen elämä kenkälaatikkona teki sille ison mahan! Ahmatti pystyy syömään pienten esineiden lisäksi myös isompia tavaroita ja tämähän vasta hauskaa onkin. Kyllä on monet PRT:t, drillit, nimeämiset ja aloitteet tehty tämän Ahmatin avulla. Lapset eivät huomaa harjoittelevansa leikin lomassa!

Ahmatti ei syö ihan mitä tahansa, se on hiukan jääräpäinen ja sillä on vähän huonot silmätkin. Sille pitää siis kertoa mitä ruokaa sille syötetään, sitten se vasta suostuu avaamaan suunsa.  Asiakkailta parhaat naurunremakat on kuultu, kun Ahmatti ei tykkää jostain kummallisesta ruoasta (kuka nyt ei tykkäisi vaikka ruuveista?!) ja sanoo ”yäk, en halua!” yökkiessään ruoan pois suustaan. 

Sitten kun tällainen Ahmatti vielä keksitään matkakokoisena, niin se olisi myös reissaavan puheterapeutin paras kaveri!

Minkälaisia hittituotteita teidän kaapeista löytyy?