Tunteiden töminää

Viime viikon ystävänpäivä sai miettimään ystävyyttä, ihania ihmisiä ja tunteita. Tunteet ovat läsnä lähes kaikessa ihmisen toiminnassa. Ne heijastuvat vuorovaikutukseen ja siihen miten ihminen toimii muiden kanssa. Tunteiden oppiminen ja niiden ymmärtäminen ei kuitenkaan ole aina helppoa hommaa.

Perustunteita ovat rakkaus, ilo, viha, suru, pelko, hämmästys ja inho, jotka ovat kaikissa kulttuureissa tunnistettavissa. Monille ihmisille, erityisesti niille, joilla on autismin kirjon häiriö, tunteet ovat hankalia käsittää koska ne ovat abstrakteja ja hetkellisiä asioita. Puheterapeuttina olen törmännyt usein tarpeeseen harjoitella tunnetaitoja.

Lapsi oppii ensin ilmaisemaan tunteita ja vasta myöhemmin käsittelemään niitä. Vanhemmat ja aikuiset toimivat oivana mallina tässä prosessissa, kun he ilmaisevat tunteitaan. Lapsi havainnoi ja matkii niitä esimerkiksi leikeissään. Tunteiden nimeäminen auttaa ymmärtämään ja tunnistamaan niitä niin itsessä kuin toisissa ihmisissä. Lapsi oppii sanallistamaan tunteitaan mallin avulla. Joskus negatiivinenkin tunne voi helpottua, kun aikuinen sanallistaa oman tai lapsen tunteen "Matti on nyt surullinen".

Olen tähän koonnut erilaisia hyväksi koettuja tehtäväideoita tunteiden harjoittelemista ajatellen. Materiaalina itse tykkään käyttää Boardmaker-kuvaohjelman piirrettyjä kuvia selkeyden vuoksi, mutta jos käytössäsi ei ole kuvaohjelmaa näillä piirretyillä tunnekuvilla voi päästä alkuun. Saat ladattua tehtävät alkuperäisistä linkeistä itsellesi kuvia klikkaamalla.

Yksi hyvä paikka tunnemateriaalin etsimiseen on myös Papunetin kuvatyökalu. Joidenkin lähteiden mukaan piirrettyjen tunnekuvien tunnistaminen on lapsille helpompaa kuin valokuvista, joten näistä kannattaa kokeilla eri versioita. Perustunteista valokuvat voi ladata alla olevasta kuvan linkistä.

Tunnekuvien yhdistäminen on mielestäni yksi yksinkertaisimmista keinoista aloittaa tunteiden harjoittelu. Aluksi voi olla hyvä käyttää vain muutamia tunnesanoja kuten iloinen, surullinen, vihainen ja pelästynyt. Tehtävänä on siis yhdistää samanlaiset tunnekuvat keskenään; iloinen ja iloinen/ surullinen ja surullinen jne. Mikäli tämä sujuu helposti, tehtävää voi kokeilla vaikeuttaa sekoittamalla pakkaan piirretyt tunnekuvat ja vastaavat valokuvat tunteista, ja yhdistää jälleen sama tunne. Lukutaitoisten lasten kanssa voi vastaavan tehtävän tehdä myös tunnesanoilla tai yhdistämällä tunnekuvan ja sitä vastaavan sanan. Tein teille tällaisen tehtävän valokuvista.

Tunteita on usein helpompi käsitellä aluksi "ulkoistettuna" eli ei itseen kohdistuen. Lapsen voi olla vaikea havainnoida omia tunteitaan, mutta toisen ihmisen tunnetilan osaa tunnistaa. Tätä taitoa voi harjoitella peilin ja matkimisen kautta. Yksinkertaisuudessaan aikuinen voi mallittaa tunteen kasvoillaan, ja lapsen tehtävä on matkia sitä ja katsoa peilistä näyttääkö samanlaiselta. Ideaa voi jatkaa piirtämällä oman peilikuvansa paperille tai ottamalla lapsen ilmeistä valokuvat.

Löysin myös toiminnalisia ideoita tunteisiin tutustumista varten, esimerkiksi muovailuvahalla voi tehdä erilaisia kasvonilmeitä laminoidulle alustalle, tai liimata eri kasvon osia paperille ja katsoa mikä ilme ja tunne saadaan aikaiseksi.

Lähteitä ja lisää luettavaa tunteista:

https://www.nyyti.fi/tietoa/tunteet/
http://www.edu.fi/tunteesta_tunteeseen/tunnetaitoja_oppii_harjoittelemalla
https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/tietoa_mielenterveydesta/mielenterveyden_vahvistaminen/Pages/tunteet_haltuun.aspx
http://csefel.vanderbilt.edu/modules/module2/handout6.pdf

Ja eikun tunteilemaan!

Kuvat: freepik.com