Pokemon poweria puheterapiaan

Pakkohan sitä oli itsekin ottaa osaa tähänkin villitykseen! Pokemon Go taitaa olla jo lähes kaikille tuttu. Jos ei muuten, niin ainakin sen verran että on lukenut nimen lehtien otsikoista. Itse ajattelin ottaa Pokemonit mukaan terapiaan ihan perinteisessä, paperisessa muodossa tuomaan lisämotivaatiota. Moni asiakas pelaa sovelluksella vapaa-ajallaan ja on aiheesta kiinnostunut, joten miksipä ei siis hyödynnettäisi tätä innostusta myös harjoittelussa?

Tällä peli-idealla pääsee kuka tahansa helposti mukaan Pokemon-villitykseen. ”Etsi pokemon”-peli koostuu alustasta, jossa on erilaisia Pokemon-hahmoja riveissä sekä niihin liittyvistä väittämistä.

Pokemon-kuvat tuntuivat olevan hyvin suojattuja ja niitä ei tunnu ilmaiseksi löytyvän, varsinkaan muuhun kuin omaan käyttöön. Tästä syystä en valitettavasti voi jakaa valmista pelipohjaa, koska se rikkoisi kuvien käyttöoikeuksia. Pokemonin sivuilta ja Googlettamalla (hakusanoina ”Pokedex”, ”Pokemon Go” tai ”Pokemon clipart”) onneksi löytyy kuvia, joita jokainen voi omaan käyttöönsä ottaa. Vaihtoehtoisesti voi käyttää iPad-sovellusta tai omasta Pokemon Go- pelistä otettuja kuvakaappauksia. (Tällöin toki tarvitsee olla pelannut peliä, jotta siellä Pokemoneja olisi)

Tarvitaan siis pelialusta ja väittämiä, kuten:

”Etsi keltainen Pokemon.”
”Etsi lentävät Pokemonit.”
”Etsi ne kaikki, joilla on neljä jalkaa.”
”Etsi ne kaikki, joilla on piikkejä.”
”Etsi suurin Pokemon.”
”Etsi S:lla alkavat Pokemonit.” (tätä varten tarvitsee lisätä pelialustaan nimet hahmoille!)

”Etsi se, joka on vihreän madon vieressä.”
”Etsi sellainen, jolla on kaksi päätä mutta ei käsiä.”
”Etsi se, jolla on pitkä häntä ja vaaleanpunainen vartalo.”
”Etsi se, joka on meritähden (Staryu) vasemmalla puolella.”

Harjoittelun kohteena ovat siis väittämistä riippuen värit, lukumäärät, alkuäänteet, sanavarasto, sijaintikäsitteet, tarkka kuuntelu, päättely, ymmärtäminen, kuulomuisti ja vaikka mitä muuta.

Tähän asti on pärjätty pelkällä yhdellä isolla kuvalla, jossa on paljon Pokemon-hahmoja. Vaihtelua saa, jos tekee pikkukuvat lisäksi. Näillä voi pelata vaikkapa lottoa tai muistipeliä. Nostamalla pikkukortteja pussista saa helposti mukaan kerrontaa ja ohjeen ymmärtämistä, kun tehtävänä on kuvailla saatu Pokemon kaverille, joka etsii sen pelialustalta.

Korteillahan voisi pelata myös oikean maailman Pokemonien etsimistä, jos ne piilotetaan huoneeseen ja etsitään ne ohjeiden mukaan.

Lukutaitoisille tai taitavimmille lapsille voi tehdä lisäkortit, joissa on Pokemonien tiedot, kuten pituus tai voimakkuus (tai käytä Pokemon Go -sovelluksessa olevia kortteja ja tietoja). Näin saadaan harjoiteltua mm. lukutaitoa, luetun ymmärtämistä ja päättelykykyä.

”Etsi painavin pokemon.”
”Etsi voimmakkain Pokemon.”
”Etsi vesipokemonit.”

Eikun Monneja etsimään! Gotcha!

Viivapelillä syksyyn

Niin se on jo elokuu! Kesä meni yhtä yllättäen kuin tulikin ja blogi jäi lomalle kirjoittajan nauttiessa joutenolosta. Kesällä on kerätty hyvä määrä aurinkoenergiaa talteen, syöty mahaan litroittain marjoja ja matkattu ympäri kotimaata. On kyllä pakko myöntää, että ihan vähän vain piipahdin Tigerissa kurkistamassa olisiko puheterapeutin kassiin täydennystä, ja ihan vähän vain tutustuin Pokemon-peliin työt mielessä.

Kesälomilta paluu voi olla haastavaa niin meille ammattilaisille kuin asiakkaillekin. Halusin jonkun helposti toteutettavan idean terapiaan, jonka avulla voisi käydä läpi kesälomakuulumisia asiakkaiden kanssa. Tässäpä siis hyvä peli-idea, joka taipuu moneen tarkoitukseen. Viivapeli on muokattavissa moneksi ja se on yksinkertaisesti toteutettavissa. Näkisin, että tätä voisi muokattuna hyödyntää niin pienten lasten kuin jopa aikuistenkin kanssa. Tämä toimii niin kahdenkeskisessä tilanteessa kuin vaikkapa päiväkotiryhmän tai koululuokan kanssa.

Viivapeli toimii niin, että lattiaan laitetaan teipistä viiva. Esitetään väite tai kysymys muodossa: ”Ylitä viiva, jos söit jäätelöä kesällä”. Asiakkaan tehtävä on kuunnella tarkasti ja toimia sen mukaisesti.

Taitavampien asiakkaiden kanssa voisi myös lisätä kerrontaosuuden tehtävään niin, että liikkumisen (vastauksen) jälkeen jutellaan aiheesta; ”Minkä makuista jäätelöä söit? Söitkö jotain muuta herkkua? Mitä?” Pelissä taitaakin haastavinta malttaa pysyä paikoillaan silloin, jos ei kuulukaan ylittää viivaa 😀

Esimerkkiväittämiä kesälomasta eli ”ylitä viiva, jos..”

– tykkäät kesästä enemmän kuin talvesta
– kastuit kesällä vesisateessa
– ET käynyt uimassa kesän aikana
– näit sateenkaaren kesällä
– kävit saunassa kesällä
– lensit lentokoneella toiseen maahan
– ET käynyt huvipuistossa
– kävit isovanhemmilla kylässä
– ET tykkää mansikoista
– pelasit lautapelejä kesällä

Variaatiovaihtoehtoja

Tehtävä helpottuu, jos viivan eri puolille laittaa esim. hymynaaman kyllä-vastaukseksi ja vaikkapa X-merkin ei-vastaukseksi. On helpompi vastata kysymyksiin, kun ei tarvitse kuunnella, päätellä ja muistaa kuuluiko nyt liikkua viivan yli vai ei. Tällöin kaikki kysymykset siis kyllä/ei-muotoon ja lapsi menee oikean kuvan päälle.

Jos väittämien ymmärtämisessä on haastetta, niihin on helppo tehdä tukikuvat. Esimerkiksi UIDA-kuva uintikysymykseen, MANSIKKA-kuva mansikkakysymykseen, ja edellä mainitut kyllä/ei -kuvat lattiaan vastaamista varten.

Taitavammille lapsille tai aikuisille haastetta ja vaihtelua saa esimerkiksi muuttamalla tehtävän totta vai tarua -muotoon. ”Onko totta että kesällä lasketaan pulkkamäkeä?” Tällöin harjoittelun kohteena onkin tarkka kuuntelu.

Kysymykset voi muodostaa myös kumpi-muotoon; ”Kummasta pidät enemmän kissoista vai koirista?” Tällöin viivan toinen puoli on kissa-vastaukselle ja toinen koira-vastaukselle.

Vaihtoehtoisesti väitteisiin voi lisätä ohjeen mukaan toimimista. ”Hyppää 3 kertaa viivan yli, jos… Istu viivalle, jos..”

Erivärisillä teipeillä saa myös lisää haastetta. ”Jos…, mene ensin punaiselle ja sitten keltaiselle viivalle, Mene keltaiselle, jos…”

Artikulaatioharjoituksissa kuten kuulonvaraisessa erottelussa tämä peli voi tuoda vähän vaihtelua; ”Jos sanassa kuuluu /r/, hyppää viivan yli.”

..ja tässä vasta muutamia käyttöesimerkkejä.

Tämä sopisi mielestäni hyvin ensimmäisiin työviikkoihin, koska peli ei yksinkertaisuudessaan kuormita liikaa lomalta palaavan puheterapeutin päätä ja asiakkaat saavat mukavaa harjoittelua ihan ”vahingossa”.

Mihin ajattelit tämän sopivan sinun työssäsi?

Liituleikkejä

Kuin ihme olisi tapahtunut ja aurinkoista keliä riittää jo näin toukokuussa. Monet lasten kanssa työskentelevät haaveilevat ulkotyöstä näihin aikoihin. Itse ainakin kadehdin päiväkodin työntekijöitä, jotka pääsevät ulos aurinkoon! (Sadekelillä en kyllä ole enää niin kateellinen heille! 🙂 ) Onneksi monia (puheterapia-) harjoituksia voi toteuttaa myös ulkona. Tällä kertaa keräsin ideoita, joissa katuliituja voi hyödyntää oppimisessa. Suomessa näitä aurinkoisia ja lämpöisiä päiviä ei ole määrällä pilattu, joten on ollut kiire saada tämä blogipostaus ulos! Toivokaamme siis, että ehditään vielä tänä kesänä hyödyntämään näitä leikkejä.

Värihyppely

Piirretään ja väritetään erivärisiä ympyröitä liiduilla maahan. Lapsen tehtävä on kuunnella mikä väri sanotaan ja juosta oikeaan ympyrään. Tehtävä toimii myös toisinpäin ja pääsee aikuinenkin liikkumaan.

Oma idea tehtävän laajentamisesta: ympyrässä voisi keksiä värin mukaisia asioita ja piirtää ne ympyrän viereen. Täällä oli myös versio, jossa värillisistä ympyröistä muodostettiin reittejä seurattavaksi. Hyvää hahmottamisen harjoittelua!

Numeroiden tunnistaminen

Piirretään eri numeroita esim. 1-20 (tai vain 10 asti) liiduilla maahan. Lapsen tehtävä on hypätä sanotun numeron päälle. Vielä helpompi versio on tietenkin se, että lapsi hyppää ensin ja aikuinen vain nimeää numeroita. Eri värien käyttö voi auttaa, jos lapsi ei vielä tunnista kaikkia numeroita, esim. ”Kahdeksan on punainen numero, se on ykkösen vieressä” (ja saadaan hienosti laajennettua tehtävää käsitteisiin ja ohjeen ymmärtämiseen). Vanhempien lasten kanssa voisi hyödyntää tätä vaikka plus- ja miinuslaskujen harjoittelussa: ”Mitä on 6-4? Hyppää vastaukseen!” Lapset voivat pelata tätä myös keskenään ilman aikuista, kun otetaan peliin 2 noppaa ja vähennetään tai lasketaan yhteen noppien luvut ja hypätään vastaukseen.

Huomaatte varmaan, että tällä hyppelyidealla on hurja määrä variaatiomahdollisuuksia, esimerkiksi alkuäänteet tai muodot! Myös kuulomuistin tai ohjeiden ymmärtämisen treenaaminen onnistuu isompien lasten kanssa, kun aikuinen kertoo vaikkapa kolme muotoa, joiden päälle hypätään ja kolme kirjainta, jotka kirjoitetaan. ”Hyppää ensin neliön, kolmion ja ympyrän päälle. Kirjoita sitten numerot 3, 6, 2.”

Heitä sana

Jos ei hyppely tunnu omalta, niin yllä olevat ideat toimivat myös heittoleikkeinä. Esimerkiksi heitetty hernepussi osoittaa kirjoitetun sanan, jolle keksitään riimipari tai muodostetaan lause käyttäen sanaa.

Liitulautapeli

Piirretään katuun pelialusta, jossa lapsi toimii pelinappulana. Otetaan mukaan vielä iso noppa tai spinneri kertomaan kuinka monta askelta edetään. Pelialustaan saisi helposti piirrettyä kirjaimet tai muodot harjoittelua varten. Liikkuvana terapeuttina mieleeni tuli myös ennalta valmistetut tehtävät, esimerkiksi laminoidut A4:t, joissa olisi yksilölliset äänneharjoitussanat tai vaikka riimiparilorut, jotka pitäisi ratkaista.

Täältä blogista löytyi pelialustalle vaihtoehto; piirretäänkin sokkelo, jonka läpi pitää kävellä tai ajaa vaikkapa pyörällä. Tämä vaatii hahmottamisen taitoja niin piirtäjältä kuin ratkaisijaltakin!

Ruutuhyppely 2.0

Uusi versio ruutuhyppelystä, johon laitetaankin ohjeet matkan varrelle, esimerkiksi ”pyöri 3 kertaa” tai ”hypi pienimmästä tähdestä suurimpaan”. Eli toisin sanoen liiduilla toteutettu tehtävärata.

Aarteenetsintä

Mielestäni tämä idea oli yksinkertaisuudessaan innostava tapa harjoittaa kielellistä tietoisuutta. Liiduilla käydään kirjoittamassa ulkoesineisiin niihin liittyvä sana esim. hiekkalaatikkoon kirjoitetaan liidulla ”hiekkalaatikko”. Lapsen tehtävä on löytää kaikki piilotetut sanat ja omalla liidulla kirjoittaa sanan päälle ja harjoitella mallin mukaan kirjoittamista. Liikkuvalle terapeutille tämä idea voi olla alkuperäisenä hieman työläs toteuttaa, koska sanat pitäisi saada ”piilotettua” pihalle jo etukäteen ja vettä pitäisi olla siivoamiseen. Mietin, että tämä voisi toimia myös laminoiduilla sanoilla, jotka lapsi jäljentää pyyhittävällä kynällä mallin päälle. Helppo piilottaa ja helppo siivota!

Siivoamisesta vesileikki

Liiduista voi jäädä joidenkin mielestä sotku jälkeensä, joten harjoittelussa kannattaa hyödyntää myös vedellä siivoaminen! Vedellä voi kirjoittaa liitusanojen päälle tai maalata erilaisten liituviivojen päälle. Siivous tulee siinä samassa! Vedellä saa vaihtelua liituleikkeihin, kun esimerkiksi puiseen aitaan tai vaikkapa isoon kiveen voi piirtää liiduilla harjoiteltavia kirjaimia, numeroita tai mitä ikinä keksiikään. Lapsen tehtävä on suihkuttaa vedellä, vesipysyyllä tai suhikepullolla, pyydetty asia pois. Voisiko olla hauskempaa tapaa oppia?

Tiesittekö muuten, että liiduilla voi kirjoittaa myös trampoliinille? 🙂

Lisää ulkona toteutettavia ideoita täältä aiemmasta postauksesta.

Puheterapeutti goes Ikea

Mistä tunnistaa liikkuvan terapeutin? Se on sininen ja sinne mahtuu paljon tavaraa? Ikean kassi!

Kävin kiertelemässä Ikean ihmeellisessä maailmassa. Reissun tarkoituksena oli alunperin kodin sisustaminen, kun pesuhuoneeseen piti löytää jokin järkevä suihkuhylly ja uusi lattiamatto. Vaatehuoneen siivouksen myötä (joka antanut odottaa liian monta vuotta!) tuli tarve myös säilytyslokeroille. Lasten leluosastolla puheterapeutti-Johanna kuitenkin työnsi nenänsä vapaa-ajan ostosreissulle mukaan. Huomasin hypisteleväni leluja miettien mihin terapiatarkoitukseen niitä voisi hyödyntää. Siispä tähän blogipostaukseen poimin Ikea-tuotteita, mitä olen hyödyntänyt puheterapiassa. Tämä ei ole siis sponsoroitu blogiteksti, vaan ihan omasta tahdosta ja ideasta syntynyt 🙂

Dinosaurus-käsinukke on ylittänyt odotukseni moninkertaisesti! Tämä kaveri kuuluu syötettävien lelujen kategoriaan, joka on jo tässäkin blogissa todettu loistavaksi leikiksi. Dinosaurus on syönyt erilaisia ruokia, äännekortteja, pikkueläimiä ja vaikka mitä muuta. Dinosauruksella on päiviä, kun se tykkää vain punaisista ruoista ja sylkee muut ruoat pois. Ei ole paljon hauskempaa tapaa harjoitella luokittelua 🙂 Dinosauruksen kieltä voi myös käyttää havainnollistamaan kielitemppuja, vaikka se ei varsinainen artikulaationukke olekaan. Myös erilaiset verbiharjoitukset ovat olleet motivoivia, kun lapsi pääsee opettaamaan ja mallittamaan dinosaurukselle toimintasanoja, kuten hyppiä, juosta, istua jne.

Ikean junarata on ollut kovassa käytössä aloitteiden ja syy-seuraus-suhteen harjoittelemisessa sekä PRT-treeneissä. Seuraavan palan lapsi saa vasta, kun on ottanut katsekontaktin tai pyytää sitä sanallisesti. Junaradalle myös ilmestyy kaikenlaisia esteitä, kuten huolimattoman puheterapeutin käsi, jotka lapsen pitää pyytää siirtämään pois junan tieltä. Junalle on myös rakennettu matkan varrelle asemia, joissa pitää suorittaa jokin tehtävä ennen etenemistä.

Reissaavalle puheterapeutille Ikeasta löytyy myös hyvä peili. Peilissä on mukavasti lokeroita tehtäville tai yllätyksille ja ovet, jotka suojaavat pahimmilta kolhuilta matkaavan terapeutin laukussa. Suosittelen tunnetaitojen ja suun motoriikan harjoittelijoille!

Kuuntelutaitojen harjoitteluun olen käyttänyt Ikean riippuvaa säilytyslokerikkoa. Minulla on ollut käytössä sammakko-versio, jossa on 3 tasoa ja jota olen käyttänyt käsitteiden harjoitteluun, kuten ylin, keskimmäinen ja alin. Joku kollegoista aikoinaan vinkkasi monitasoisten säilytyslokeroiden käyttöön idean: jokaisessa tasossa on jonkun hahmon, esimerkiksi nallen, koti ja hahmoille viedään yllätyksiä tarkasti ohjeita kuunnellen.

Ikean lasten ruokailu -osastolta löytyy luokittelutehtäviin materiaalit; eriväriset kipot, mukit ja ruokailuvälineet. Olen käyttänyt helppona luokittelutehtävänä niin, että yhdistetään samanväriset astiat toisiinsa. Taitavampien lasten kanssa tarkan kuuntelun tehtävänä näillä välineillä saa aikaiseksi pitkiä ohjeita, kuten ”Anna nallelle punainen haarukka ja laita omenoita keltaiselle lautaselle”

Itse käytän aika paljon noppapelejä erilaisten harjoitusten motivaattoreina. Vaihtelua saa esimerkiksi Ikean isolla pehmonopalla ja päästään pöydän äärestä vähän liikeellekin! Kokonsa puolesta tämä ei ole tosin paras materiaali liikkuvan puheterapeutin kassiin..

Sorminukkeja opin hyödyntämään edellisessä työpaikassani, kun kollega käytti kielellisen tietoisuuden harjoituksissa hahmoja, joille jaettiin lahjoja. Esimerkiksi Leo-leijonalle annetaan kaikki /l/-äänteellä alkavat sanat ja Kalle-kilpikonnalle /k/-äänteellä alkavat sanat.

Tässäpä omia materiaalikokemuksia ja -ideoita à la Ikea. Lista ei missään nimessä ole kattava, joten nyt vinkit jakoon muistakin Ikea-aarteista!

Kuvat: ikea.com

Pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat

Viime aikoina kehonosat ovat olleet useamman asiakkaani puheterapian tavoitteena. Nyt kun olen aiheeseen enemmän perehtynyt huomaan, että kehonosien harjoittelu taipuu monen lapsen tarpeisiin. Se voi olla todella hyvä perusvuorovaikutusharjoitus, jossa haetaan kontaktia ja yhteisen jakamisen taitoja, esimerkiksi silittelemällä pensselillä tai vibralla koskettamalla eri kehonosia, kuten jalka, suu, käsi. Kehonosien harjoittelua ja nimeämistä voi sisällyttää myös taitavampien lasten tavoitteisiin, esimerkiksi tarkan kuuntelun tehtävissä, ja ottaa mukaan myös harvemmin käytetyt kehonosat kuten nilkka, kaula, otsa. Näistä vaativimmista tehtävistä tulossa vielä erillinen blogipostaus.

Pensselileikki kehonosien harjoitteluun
Pensselileikki kehonosien harjoitteluun (Lähde: http://www.stillplayingschool.com/)

Valokuvien ja piirrettyjen kuvien yhdistäminen on yksinkertainen tapa aloittaa tutustuminen kehonosiin. Kuvia yhdistellessä vastaava kehonosa etsitään omasta ja toisen kehosta. ”Missä on sinun nenä?” Valokuvat pääset lataamaan itsellesi tästä blogista ja piirretyt kehonosien kuvat täältä.

Alunperin tarve kehonosien harjoitteluun lähti autismin kirjon asiakkaani tavoitteesta pystyä osoittamaan tai kertomaan minne sattuu. Puhuvien ja helposti kommunikoivien ihmisten maailmassa ei ehkä tule ajatelleeksi, kuinka tärkeä taito on pystyä ilmaisemaan minne sattuu. Tykästyin Pinterestistä löytämääni ideaan ”Minne sattuu?” -kuvataulusta, jonka avulla lapsi voi näyttää kipeän kehonosan.

"Minne sattuu?" -kuvataulu
”Minne sattuu?” -kuvataulu

Boardmaker-kuvaohjelmaa käyttäville tältä sivustolta saa käsittääkseni ladattua itselleen tämän kuvataulun. (Kotikoneella en harmikseni pääse testaamaan aukeaako tiedosto Boardmakerillä)

Toiminnallisemman tehtävästä saa, jos on olemassa esimerksiksi iso pehmonoppa, jossa on taskut kuville. Ei kuin noppaa heittämään ja peilin avulla etsimään kuvaa vastaava kehonosa itseltä!

Pehmonoppapeli kehonosien harjoitteluun
Pehmonoppapeli kehonosien harjoitteluun (Lähde: http://thefantasticfive-hockmana.blogspot.fi/)

Suosituin leikki on tähän mennessä ollut kuitenkin laastarileikki, jossa nostetaan kuva kehonosasta ja laitetaan laastari kyseiseen paikkaan, esimerkiksi korvaan. Tehtävässä voi käyttää apuna pehmolelua tai kuvaa ihmishahmosta. Ensin laitetaan pehmolelulle tai hahmolle laastari ja sen jälkeen itselle samaan paikkaan. Löysin Tigerista jättilaastari-magneetin, joka on toiminut asiakkaalle laitettavana laastarina eikä ole tarvinnut oikeasti liimata mitään kehoon kiinni.

Laastarileikki pehmolelulla
Laastarileikki pehmolelulla (Lähde: https://storytimekatie.com)
Laastarileikki ihmishahmolla
Laastarileikki ihmishahmolla (Lähde: http://www.classroomfreebiestoo.com/)

Onko teillä muita kehonosien harjoitteluun soveltuvia tehtäviä? Tai oletteko jo kokeilleet esimerkiksi laastarileikkiä ja miten se on toiminut? Mitä perusvuorovaikutusleikkejä käytätte kontaktin hakemiseksi esimerkiksi pienien autististen lasten kanssa?