Liikaa kysymyksiä?

On tieto, että pienet lapset kysyvät kysymyksiä välillä paljon! Vanhemmat saattavat ihan tuskastua, kun pahin kyselyvaihe iskee. Mutta entäpä, jos me aikuisetkin käytämme liikaa kysymyksiä? Havahduin yhtenä päivänä siihen, että puhun melkein kokoajan kysymysmuodossa meidän MiniTyypille. ”Löysitkö auton?”, ”Minne pallo menee?”, ”Onko sulla kirja?”. MiniTyyppi on 9kk ikäinen enkä siis oleta hänen vielä vastaavan, kunhan höpöttelen hänen kiinnostuksen kohteistaan. Tiedän kuitenkin puheterapeuttina, ettei kysymysten esittäminen tässä määrin ole välttämättä paras lähestymistapa MiniTyypin oman puheen tuoton tukemisessa. Äiti-minä jäi kiinni puheterapeutti-minälle 😀

Tästäpä syntyi siis tämän päivän blogi. Voiko kysymyksiä olla liikaa? Mahdollistaako kysymysten kysyminen lapsen oman puheen tuoton? Mitä kysymykset tekevät keskustelulle? Millaisia kysymyksiä kannattaa käyttää? Oliko tässäkin jo liikaa kysymyksiä? 🙈

Minulla on ajatuksena mallittaa, lisätä ja monipuolistaa lapsen puhetta, mutta liiallinen kysymyksien esittäminen saattaa itseasiassa vähentää lapsen puhetta (Hanen Program, 2016). Hanen vinkkaa, että kysymyksiä esittäessä kannattaa olla tarkkana, ettei esitä niitä liikaa. On hyvä miettiä myös lapsen taitotasoa. Jos vastaus on ilmiselvä, ei kysymystä ehkäpä kannata kysyä. Liian vaikeiden kysymysten kohdalla taas lapsen voi olla mahdotonta vastata, jos ei ymmärrä kysymystä tai hallitse sanoja vastatakseen. Lisäksi kannattaa pitää mielessä, että kysymykset liittyisivät lasta kiinnostaviin asioihin, jotta motivaatio keskusteluun säilyy.

Liiallinen kysymyksien esittäminen saattaa itseasiassa vähentää lapsen puhetta.

Jos keskustelu perustuu pääosin kysymyksiin, se on aikuisen vetämä. Lapsen vastausvaihtoehdot jäävät lyhyiksi.

”- Löysitkö auton?”
” – Joo.”
”- Minne pallo menee?”
Lapsi osoittaa sormellaan.
”- Onko sulla kirja?”
”- Joo.”

Tällä tavoin ei lapsi pääse käyttämään esimerkiksi sanoja auto, pallo tai kirja.

Isomman lapsen kohdalla kysymyksiä esittäessä saattaa huomaamattaan rajata mitä lapsi voi vastata.

”- Onko sinulla uusi mekko?”
”- Joo.”
”- Mistä sait sen?”
”- Lahjaksi.”

Tässä esimerkissä ei oikein syntynyt keskustelua, sillä kysymysten esittäjä vetää keskustelua ja rajaa vastausvaihtoehtoja. Kommunikoinnissa pitäisi pyrkiä vuorottelemaan tasapuolisesti ja molemmilla pitäisi olla mahdollisuus tehdä omia aloitteita.

Kun tavoitteena on saada lapsi osallistumaan itse aktiivisesti ja kertomaan, voisi kysymysten sijaan käyttää kommentointia sekä kuvailevaa ja kertovaa puhetta. Siis yksinkertaisesti kertoa mitä tapahtuu, mitä havaitsee, mitä itse tekee tai mitä lapsi tekee. Lapsi kuulee aikuiselta mallin ja voi halutessaan tarttua siihen kertomalla ja kommentoimalla itse. Myös paine vastata jää tällöin pois.

Kysymysten sijaan voi käyttää kommentointia, kuvailevaa ja kertovaa puhetta

On todennäköistä, että kun aikuinen kertoo tai kommentoi tapahtumista ja havainnoista ympärillään, niin lapsikin käyttää enemmän sanoja, kertoo yksityiskohdista ja omista mielenkiinnon kohteistaan. Esimerkiksi kommentoimalla, ”Sinulla on uusi mekko”, jättää lapselle mahdollisuuden kertoa mitä ikinä haluaakaan (tai olla kertomatta mitään).

”- Joo, sain sen lahjaksi synttäreillä viikonloppuna.”
”- Kuulostaapa kivoilta synttäreiltä.”
”- Meillä oli siellä taikuri, joka teki ilmapalloeläimiä!”
-”Ihan tosi? Vau!”
-”Se teki mulle koiran ja mun kaverille miekan.”

Kommentointi ohjaa lasta kysymyksiä vähemmän, ja mahdollistaa lapsen omat aloitteet sekä luonnollisen keskustelun.

Kysymyksilläkin on toki paikkansa! Tarkoitus ei ole lopettaa kysymysten kysymistä, vaan löytää tasapaino kommentoinnin, kertomisen, kysymysten ja lapsen aloitteiden osalta. Kysymyksiä jopa suositellaan käyttämään ylläpitämään keskustelua. Hyvä vinkki on 3:1, eli 3 kommenttia ja 1 kysymys.

Esimerkiksi ruokaleikissä kolme kommenttia:
”- Keitän meille keittoa.”
”- Nyt pilkon tämän porkkanan.”
”- Haluaisin punaisen lautasen.”

Ja yksi kysymys:
”- Mitä ruokaa sinä haluat?”

Jokaisen kommentin jälkeen lapsella on mahdollisuus käyttää oma vuoro ja kertoa jotain omista mielenkiinnonkohteistaan. (Myös siis jostain aivan toisesta mistä aikuinen puhuu). Voi olla, että aikuisen kysymystä ei tarvitakaan, kun lapsi vie keskustelua eteenpäin. Yksittäinen kysymys on kuitenkin hyvä keino osallistaa lasta, jos hän ei itse tee aloitteita.

Kysymyksien asettelussa voi myös mahdollistaa lapselle suuremman roolin ja enemmän vastausvaihtoehtoja esittämällä esimerkiksi avoimia kysymyksiä. Avoimeen kysymykseen ei ole pakko vastata tai voi vastata monella tapaa, kuten ”Minneköhän se auto menisi seuraavaksi?”

Kuka muu tunnustaa käyttävänsä liikaa kysymyksiä lasten kanssa? Sorrun tähän myös etäpuheterapiassa, mutta nyt ryhdistäydytään! Tässä meille hyvä harjoitus: muuttaa päivässä kolme kysymystä kommentiksi tai kertovaksi puheeksi.

”- Löysitkö auton?”
-> ”- Sinulla on hieno auto.”

”- Oliko sinulla kiva päivä tänään?”
-> ”- Minulla oli tänään kiva päivä, kun sain nauttia aurinkoisista talvikeleistä.”

”- Missä sinun kengät ovat?”
-> ”- Sinullahan ei ole vielä kenkiä!”

Lähteitä:

Hanen Early Language Progam (2006). http://www.hanen.org/SiteAssets/Helpful-Info/Articles/oh-those-questions—printer-friendly.aspx

The Center on Inclusion in Early Childhood (2011). http://ri.umt.edu/ccplus/TipSheets/TipSheet31.pdf

Puheterapeutti-blogi Playing with Words 365 (2011). http://www.playingwithwords365.com/strategies-to-help-your-child-talk-commenting-and-asking-questions//

Kuva: dashu83 by Freepik

Karkki vai kepponen? Halloween puheterapiassa

Taas se on syksy! Ja johonkin on hävinnyt jo lähes kolme kuukautta tätä syksyä. Huomaan, että blogin kirjoittaminen meinaa jäädä muun arjen pyörityksen jalkoihin, mutta täältä sitä aina noustaan. Syksy on ollut töissä innostumista ja paneutumista, kouluttamista ja kouluttautumista ja uusista materiaaleista ja ideoista virkistäytymistä. Kotona puolestaan viilaillaan viimeisiä epäkohtia rakennettuun taloon (joo muutosta on jo aikaa..!) ja pikkuisen sisustetaan syksyä, ja tietenkin leikitään 3,5v Tyypin kanssa ja ihmetellään uusia taitoja. Sitten olisi vielä ne tylsät pakolliset, kuten renkaiden vaihdot, kauppareissut, uudet kurahousut, ja ai niin se oma aika ja liikunta ja parisuhde ja ja…! Ihmekös, kun aikaa ei tahdo löytyä ihan kaikkeen 😀

Valitsin blogin aiheeksi Halloweenin ajankohdan vuoksi. Ideoita tuntuu löytyvän joka nurkan takaa, kun seuraa vaikkapa Pinterestiä tai puheterapeuttien blogeja. Toisekseen siksi, että minulla on tapana tehdä aika isoja kokonaisuuksia näistä blogijutuista, ja siksi työn alla olevia on paljon enemmän kuin valmiita julkaisuja. Nyt tällainen kevyempi postaus tähän väliin! Kokosin tähän postaukseen 8 Halloween aiheista tehtäväideaa.

1.Missä on lepakko?

Eriväristen noidan hattujen taakse piilotetaan pikku lepakon kuva. Alkuperäinen idea on täältä ja tarkoituksena harjoitella värejä ja kysymyksiä, esim. ”onko lepakko keltaisen hatun takana?”. Muita ideoita tämän tehtävän oheen, on harjoitella kirjaimia, muotoja tai lukumääriä. Itsehän ajattelen tämän leikin sopivan mihin tahansa puheterapiaharjoitukseen artikulaatiosta lukemiseen, kunhan on yksilölliset harjoitukset käden ulottuvilla. Ilmainen lataus sivustolta.

2. Taputa tavut ja rakenna

Tähän tarvitaan vain Halloween-aiheinen lottoalusta ja rakennuspalikoita. Tarkoituksena on harjoitella tavuttamaan sanoja ja rakentaa yhtä monesta palikasta torni kuin tavuja sanassa. Yksinkertaista. Alkuperäinen tehtävä löytyy täältä maksullisena, mutta tästä blogista voi tulostaa bingopohjan, jossa ei ole myöskään englanninkielistä tekstiä. Vaihtoehtoisesti tässä vois harjoitella vaikkapa alkuäänteitä tai kuvailla sanoja ominaisuuksien mukaan, esim. ”mikä on valkoinen ja se osaa lentää?”

3. Monsterikisa

Monsterikisassa tarvitaan alusta, jossa on numerot esim. 1-20, kuten täällä alkuperäisessä julkaisussa. Ajatus pelissä on yksinkertainen, nappuloita saa laittaa alustalle nopan tai noppien yhteenlasketun määrän. Halloween-versiossa nappuloina voi olla vaikkapa askartelusilmiä tai muovihämähäkkejä! Voittaja on se, joka saa ensin 20 täyteen. Peli itsessään harjoittaa yhteenlaskua ja laskemista, mutta jälleen oiva peli kaikenlaisten tavoitteiden harjoitteluun.

4. Heitä tarina

Nyt päästään kerronnan harjoitteluun! Tässä tehtävässä heitetään noppaa ja muodostetaan tarina nopan määräämistä osista; hahmo, aika, paikka ja ongelma. Nyt on vaan mielikuvitus rajana. Alkuperäinen idea on täältä blogista, mutta siitä löytyi yllättäen myös suomenkielinen versio valmiina täältä.

5. Kysymys noppapeli

Kysymyksiin vastaamiseen ja kysymys-sanojen harjoitteluun soveltuu hyvin tämä Halloween-aiheinen noppapeli. Peli on ilmaiseksi ladattavissa täältä, mutta kysymykset ovat englanniksi. Kannattaa huomioida, että osa kysymyksistä voi olla suomalaisille lapsille vaikeita (esim. kuka tarkistaa karkit?), mutta nuo muutamat voinee muokata Suomeen sopivimmiksi (esim. kuka syö karkit?).

6. Kummitustalo

Ymmärtämisen ja kuuntelun harjoittelemiseen sopii tulevalla viikolla esimerkiksi tämä ilmaiseksi ladattava kummitustalopeli. Hahmot leikataan ja laitetaan ohjeiden mukaan eri kohtiin taloa. Samalla harjoitellaan sanavarastoa ja sijaintikäsitteitä. Näitä kuvia voi myös viedä eri paikkoihin pitkin huonetta tai kääntää vaikkapa aarteenetsintäpeliksi niin, että ensin piilotetaan hahmot huoneeseen.

7. Arvaa kuka?

Party vector created by studiogstock – www.freepik.com

Tätä varten tarvitaan vain Halloween-hahmot ja kysymyksiä. Tarkoituksena on päätellä kenestä kerrotaan, esim. ”kenellä on päällä jotain raidallista ja silmälappu?”. Itse ajattelin tämän nimenomaan päättelyä tukevaksi tehtäväksi, mutta tuleehan tässä toki kerrontaa ja ymmärtämistä sekä sanavaraston harjoitusta. Halutessasi harjoitella sijainti- tai värikäsitteitä, voi ohjeeksi antaa esim. ”kenellä on päällä jotain oranssia ja on lapsen vieressä, jolla on viitta?”

8. Jatka lausetta

Täältä löytyikin oikein kunnon paketillinen Halloween-tehtäviä kouluikäisille. Minä poimin talteen tehtävän, jossa pitää jatkaa lausetta aiheesta Halloween-juhlat, esim. kutsuisin juhliini.. Muitakin tehtäviä sivustolta löytyy, esim. yhdistä kuva ja sana, keksi tarina tai korjaa väärin kirjoitettu sana.

Aiotko käyttää puheterapiassa tai lasten kanssa työskennellessä Halloween-aihetta? Mitä muita hyviä Halloween-aiheisia ideoita teiltä löytyy?

Happy Halloween!

Kesäinen mökkipeli ongelmanratkaisuun

Kesä ja mökkielämä häämöttävät jo tulevaisuudessa. Jostain kumman syystä mökkeily tuli mieleen nyt kun ulkona sataa vettä – olisiko se Suomessa se perinteinen mökkikeli? 😀 Tai sitten on vaan kova kaipuu luonnon rauhaan, hieman alkeellisimpiin oloihin ja toimettomuuteen. Sitä kuuluisaa tasapainon hakemista arjen hektisyydelle.

Olen saanut sukeltaa ongelmanratkaisun maailmaan muutamien asiakkaideni kanssa. Kieli ja ongelmanratkaisuhan kehittyvät käsi kädessä toisiaan tukien, joten on hyvä miettiä mitä ongelmanratkaisu meiltä vaatii. Ongelmanratkaisu sisältää useamman vaiheen:

  1. ongelman määrittely eli mikä on nyt ongelma
  2. ratkaisuvaihtoehtojen keksiminen eli miten ongelma ratkaistaan
  3. ratkaisun ennakointi eli mitä tulee tapahtumaan
  4. ratkaisun kokeileminen eli mitä tapahtuu
  5. jälkiarviointi eli miten meni

Kielen ja puheen osalta nämä vaiheet vaativat jo aika monipuolisia taitoja; muun muassa laajaa sanavarastoa, sanojen, lauseiden ja kysymysten ymmärtämistä, kielen avulla päättelyä, tärkeiden asioiden poimimista, lauserakenteiden sekä aikamuotojen hallintaa – ihan vain mainitakseni muutaman!

Törmäsin hauskaan ongelmanratkaisu-tehtävään, jossa voi harjoitella yllä mainittuja taitoja. Tehtävää voi soveltaa eri ikäiselle ja eri tasoisille lapsille. Muokkasin alkuperäisestä ideasta omaan (suomalaiseen) makuun sopivamman ja tein siihen kortit. Ajatuksena on, että lähdetään mökille, mutta tällä kertaa mökkireissu on vallan epäonninen ja siellä sattuu ja tapahtuu kaikkea, joihin tarvitaan ratkaisuja.

Aluksi rakennetaan mökki palikoista, legoista tai duploista. Lapsi saa aivan itse päättää, millainen alkuperäisestä rakennelmasta tulee. Me Testityyppin kanssa innostuttiin ja käytettiin vähän enemmän aikaa ja vaivaa rakennelmaan kuin ehkä oli alunperin tarkoitus!

Sitten tulee ongelmanratkaisu-osuus. Nostetaan yksi ”epäonnenkortti” ja katsotaan mitä pitää ratkaista. Esimerkiksi mökin laturi upposi tai ruoka on loppu, mitä sitten voisi tehdä? Lasta voidaan tarvittaessa auttaa erilaisilla kysymyksillä eteenpäin, mutta kannattaa antaa lapselle tilaa keksiä ensin itse ratkaisuja tilanteisiin. Luovimmatkin ratkaisut käyvät!

Esimerkkikysymyksiä:
”Mitä tapahtui?” -anna lapsen kertoa omin sanoin ongelma
”Mitä sitten voisi tapahtua?”
”Miksi pitää tehdä jotain?”
”Miltä voisi tuntua samanlaisessa tilanteessa?
”Miten voisi auttaa?”
”Mitä tarvitaan seuraavaksi?”
”Miksi se olisi hyvä ratkaisu?”
”Miten ratkaisu toimi?”
”Mikä olisi voinut mennä paremmin?”

Kun ongelmaan saadaan ehdotus, sen voi rakentaa! Uponneen laiturin tilalle rakennetaan uusi ja ruoan loppuminen ratkaistaan rakentamalla uusi omenapuu. Voin taata, että lapset eivät huomaakaan harjoittelevansa tässä leikissä!

Ei muuta kuin kaikki epäonnen mökkireissulle! Mitä muita hyviä ideoita teiltä löytyy ongelmanratkaisutaitojen ja kielen harjoitteluun?

Lähteet:

Hanen menetelmän nettisivut: http://www.hanen.org/Helpful-Info/Early-Literacy-Corner/Critical-Thinking.aspx

Joseph, G.E. & Strain, P.S. (2010). Teaching Young Children Interpersonal Problem-Solving Skills. Young Exceptional Children, 13, 28-40.

Kuva: Julie Fader, Unsplash

Luetaan, luetaan ja vielä vähän luetaan

Täällä Puhetta terapeutista -blogin kulisseissa luetaan paljon kirjoja. Siis kymmenittäin kirjoja joka päivä. Niitä luetaan heti klo 7 jälkeen aamulla, keskellä päivää ja illalla viimeisillä voimilla pinnistäen. Pienellä Tyypillä on usein lempikirja, jota (vanhempien iloksi) luetaan yli 10 kertaa päivässä. Tästä arjen inspiraatiosta johtuen Puhetta terapeutista syventyy tällä kertaa kirjojen maailmaan.

Eli helppo ja yksinkertainen keino tukea lapsen kielen kehitystä? No kirjojen lukeminen! Tämä on siis tutkittu juttu. Jo pienenä aloitettu kirjojen lukeminen tukee kielen kehitystä, kognitiivisia taitoja ja vaikuttaa jopa tuleviin akateemisiin taitoihin.

Oppiakseen puhumaan ja käyttämään kieltä lapsen tarvitsee kuulla sanoja – ja usein. Kirjat sisältävät paljon sekä arkista että oudompaa sanavarastoa. Uudet sanat opitaan merkityksen kautta ja kirjoissa on käytetty paljon ”vinkkejä” avuksi. Kirjoitettu ja kuultu sana, kuva ja sen osoittaminen sekä käytetty konteksti toimivat hyvin sanojen oppimisen tukena. Kirjan tarinassa usein myös tietyt sanat toistuvat ja toiston avullahan sitä opitaan!

Eli lukekaa siis usein. Joka päivä. Ja myös sitä samaa kirjaa, jonka lapsi tuo aina vaan uudelleen ja uudelleen!

Mitä enemmän lapsen kanssa luetaan, sen parempi.

Kirjan lukeminen on mukavaa yhteistä tekemistä. Kirja on yhteinen mielenkiinnon kohde ja suhteellisen pysyvä lelu verrattuna esimerkiksi palloon. Sitä voi ihmetellä yhdessä ja omalla tyylillä. Niille lapsille, jotka jaksavat kuunnella, voi tekstin lukea sanasta sanaan. Ne lapset, jotka vasta harjoittelevat kirjan lukemista, voivat osoittaa yksittäisiä kiinnostavia kuvia tekstistä välittämättä.

Eli jos lukeminen on lapsesta kivaa, sitä todennäköisesti halutaan tehdä uudelleen. Siispä aikuinen mukaan hassuttelemaan, ihmettelemään, laulamaan ja ääntelemään.

Lapsi oppii todennäköisesti enemmän, kun hän pysyy kiinnostuneena. Aikuinen voi auttaa yhdistämällä kirjan lapsen elämään ja sen tapahtumiin. Pienempien lasten kohdalla tämä voisi tarkoittaa sitä, että kirjan esineitä ja kuvia etsitään myös omasta talosta tai elämästä. Kun kirjassa näkyy pallo, kysytään ”missä sinun pallo on?” tai ”onko sinulla palloa?”. Isompien lasten kohdalla tarinoista voi löytyä yhtäläisyyksiä omakohtaisiin kokemuksiin. ”Muistatko kun me kävimme lääkärissä? Onko sinullakin pikkusisko? Onko sinua koskaan harmittanut jokin asia?”

Lapsi jaksaa yrittää ja oppia erehdyksen ja oivalluksen kautta, kun keskustelu pidetään positiivisena.

Eli kun kirja koskettaa lapsen elämää, se voi olla todella mieluinen. Usein tämä toteutuu helposti aikuisen esittäessä erilaisia kysymyksiä kirjasta.

Lapsi jaksaa yrittää ja oppia erehdyksen ja oivalluksen kautta, kun keskustelu pidetään positiivisena. Esimerkiksi tilanne, jossa lukiessa kysytään missä on pallo ja lapsi näyttää aurinkoa. Jos aikuinen vastaa lyhyesti ”ei”, voi keskustelu loppua siihen. Positiivisen ilmauksen kautta tilanne voisi mennä esimerkiksi niin, että aikuinen toteaa ”Se on aurinko. Ihan totta se näyttää vähän pallolta. Se on myös pyöreä ihan niin kuin tämä pallo täällä”.

Kuinka pienenä kirjojen lukeminen sitten kannattaisi aloittaa? 8 kuukauden ikäisen vauvan kanssa lukemisesta on jo merkittäviä hyötyjä varhaisessa kielen ja puheen kehityksessä. Tätä nuorempien kohdalla ei ole huomattu yhtä suuria etuja, mutta jos vauvaa kiinnostaa jo nuorempana, eikun lukemaan! Se paljonko lapsen kanssa luetaan, on suhteessa lapsen myöhempiin kielellisiin taitoihin ja kouluvalmiuksiin.

Eli mitä enemmän lapsen kanssa luetaan, sen parempi!

Vinkkejä lukemiseen:

OSOITA ja NIMEÄ. Ja lapsen sanavarasto kasvaa!
TAUOTA. Kun aikuinen pitää tahallisen tauon lukemisessa, lapsi usein täyttää hiljaisuuden jollain. Joko pyytämällä lisää tai jopa jatkamalla tarinaa.
LAAJENNA. Jos lapsi nimeää sanan (lintu) aukeamalta, aikuinen voi muodostaa siitä lauseen (juu, lintu lentää).
ESITÄ KYSYMYKSIÄ. Kuka/missä -kysymykset tulevat luonnostaan pienimpien lukijoiden kanssa. Isompien lasten kohdalla kannattaa muistaa pohtimista herättelevät miksi-kysymykset.
KOMMENTOI. Kirjan lukemisesta tulee rennompi tilanne, jos ei aina orjallisesti edetä tekstin mukaan. Välillä aikuinen voi kertoa omia ajatuksiaan; ”Oho, lapsi kiipeää tuossa korkealle. Äitiä vähän jännittää”.
ILO! Kiva hetki kirjan parissa on paras vinkki kaikista.

Siispä LUKEMAAN! Meillä tällä hetkellä yhtenä suosikkina Pikku-Eetun Päästä varpaisiin (Vaukirja). Mitä suosikkikirjoja teillä on?

Lähteitä:

Dickinson, D. K., Griffith, J. A., Michnick Golinkoff, R., & Hirsh-Pasek, K. (2012). How Reading Books Fosters Language Development around the World. Child Development Research, vol. 2012. Saatavissa: http://www.hindawi.com/journals/cdr/2012/602807/cta/

Raikes, H., Luze, G., Brooks-Gunn J. et al., “Mother-child bookreading in low-income families: correlates and out- comes during the first three years of life,” Child Development, vol. 77, no. 4, pp. 924–953, 2006.

Trivette, C.M., Dunst, C.J., & Gorman, E. (2010). Effects of Parent-Mediated Joint Book Reading on the Early Language Development of Toddlers and Preschoolers. CELLReviews, 3(2), 1-15.

Etana, etana näytä sarves, onko huomenna pouta?

Ah, aurinko! Kyllä vaan, olen nähnyt sen paistavan jo useampana päivänä. Innoistuin niin tästä valoilmiöstä, että jopa minut sai viikonloppuna puutarhahommiin siistimään takapihaa kevätkuosiin!

Tälle viikolle oli luvattu aurinkoisia ilmoja ympäri Suomen, joten maanantain häämöttäessä viikonlopun jäljiltä mieleeni nousi masentava ajatus: teen töitä sisällä enkä pääse auringosta juuri nauttimaan. Eipäs kun… voihan puheterapeuttikin tehdä töitä ulkona!

Itseasiassa sain kollegalta ajatuksen tähän kirjoitukseen, kun näin hänen ulos suunnittellun aarteenetsinnän. Tehtävässä piti löytää ulkoa jotain punaista, jotain vihreää, jotain terävää, jotain kovaa ja niin edelleen. Nimeämisharjoitusta, käsitteitä, adjektiiveja, ohjeen ymmärtämistä, kysymyssanoja ja vaikka mitä muuta.

Pienimuotoinen etsintä internetin ihmeelliseen maailmaan tuotti hienoja tehtäväideoita ja niiden johdannaisia oppimisesta ulkona. Tässä muutamia:

Esterata:

Esterata on helpompi järjestää ulkona kuin sisällä. Itselläni oli heti mielessä päiväkodin piha ja mitä mahdollisuuksia se tarjoaisi (valokuva paikasta etukäteen voi auttaa suunnittelussa).

Esteradan ohjeet voi kertoa suullisesti tai rata voi kulkea pihalla vaikka talouspaperin paloja pitkin esteeltä toiselle. ”Kulje hiekkalaatikolta keinulle hyppien”, ”Ryömi keinun alta”, ”Kävele takaperin liukumäen luokse”, ”Kiipeä rappuset ylös ja laske liukumäki alas”, ”Hyppää 3 kepin yli”, ”Kuljeta lusikalla jotain K-kirjaimella alkavaa aidan viereen”, ”Kulje tasapainoillen hyppynarua pitkin” tai ”Juokse lähtöviivalle”. Huomaatteko kuinka paljon harjoitusta tulee esimerkiksi toimintasanojen harjoitteluun?! Huippua! Esteradasta voisi piirtää kartan (ennen tai jälkeen), johon saa numeroitua järjestyksen. Samalla tulee harjoiteltua muun muassa ensin-sitten ajattelua, kerrontaa, muistia ja ymmärtämistä.

Vaihtoehtoisesti jokaisella esteellä voisi olla rasti, jolloin pitäisi tehdä jokin tehtävä (mikä ikinä onkaan lapsen puheterapian tavoitteena), että saa uuden ohjeen. Lukitaitoisille ohjeet voisivat olla kirjoitettuna ja pienemmille kuva seuraavasta esteestä voisi auttaa ymmärtämistä ja siirtymistä.

Lukumäärät ja sanavarasto:

Harjoitellaan ulkona laskemista ja asioiden nimeämistä: ”Kuinka monta keinua näet? Kuinka monta puuta? Kuinka monta autoa?”

Suun motoriikka:

Saippuakuplien puhaltaminen, erityisesti JÄTTIkuplien puhaltaminen, sopii ulos. Myös esimerkiksi pillillä veteen puhaltaminen soveltuu ulos paljon paremmin kuin sisälle – ei tarvitse roiskumisista huolia!

Aistit käyttöön:

Hyödynnetään kaikki aistit oppimisessa ja koska kyse on puheterapiasta puetaan ne sanoiksi: ”Mitä näet?, Mitä kuulet?, Mitä tunnet?”

Aarrejahti:

Kerätään mielenkiintoisia asioita ulkoa, nimetään ja keskustellaan niistä: ”Miksi valinta osui tähän? Millainen se on? Mistä löysit sen? ” Etukäteen voi halutessaan tehdä kuvallisen tai kirjoitetun ”muistilistan” asioista, joita etsitään ja ruksia pois sitä mukaan kun löydetään.

Heittoleikit:

Hiekkalaatikon reunalle tai vaikka pihan aitaan tehtäviä riviin ja pallolla tai hernepussilla tähtäämään. Tehdään ”osuttu” tehtävä. Jos ei löydy mitään heitettävää käden ulottuvilta, lapsi voi sormella ”ampua” tai ”taikoa” haluamansa sanan alas. Lapsi joko nimeää sanan tai alkuäänteen, tai vaikka kuvailee arvoituksena minkä aikuinen hakee. Saadaan me aikuisetkin vähän liikettä!

Tarkka kuuntelu:

Harjoitellaan tarkkaa kuuntelua ratkoen arvoituksia: ”Minä näen jotain virheää ja pyöreää, arvaatko mikä se on?”

Kielellinen tietoisuus:

Riimien keksiminen ulkona näkyvistä asioista: ”Näetkö jotain, mikä kuulostaa samalta kuin peppi?”. Alkuäänteiden mukaan voi tehdä salapoliisileikin: ”Etsi jotain, mikä alkaa A:lla.” Helpompi vaihtoehto on etsiä asioita alkutavujen mukaan: ”Mikä alkaa ai-..?”

Yhteenkuuluvat asiat ja miksi -kysymykset:

Keksitään vuorotellen asioita, mitkä kuuluvat yhteen. Tehdään nimetyistä asioista ketju, esimerkiksi hiekka ja ämpäri kuuluvat yhteen, koska ämpäriin voi laittaa hiekkaa. Seuraavaksi ämpäri ja … (vesi? lapio? kivet? hattu?) Mikä vaan käy, jos osaa vastata miksi ne kuuluvat yhteen.

Artikulaatio:

Aloittelin salapoliisileikkiä varten listaa eri alkuäänteellä alkavista sanoista, joita löytyisi ulkoa. Jostain syystä keksin hurjan määrän /k/:lla alkavia sanoja. Olisiko syynä ollut se, että kyseisessä päiväkodissa asiakkaani harjoittelee /k/-äännettä? Olisihan se ihanaa harjoitella hankalaa äännettä luonnollisessa tilanteessa: ”etsi kivi, kukka, katto, käpy, keppi, köysi, keinu..” ja niin edelleen. Lauseharjoitteluun päästään heti, kun terapeutti vaikka piirtää löydetyt asiat ohjeen mukaan: ”Piirrä keltainen kukka”.

Käsitteet:

Ulkona voi harjoitella visuaalista hahmottamista ja esimerkiksi käsitteitä samanlainen/erilainen. Tarvitaan valokuvia, joista osa on tutusta pihasta otettuja ja osa taas muualta. Mietitään yhdessä onko kuvassa oleva liukumäki samanlainen kuin pihalla oleva? Entäpä ovatko pilvet taivaalla samanlaiset vai erilaiset kuin valokuvassa?

Myös vastakohdille ulkona on otolliset harjoitteluolosuhteet: ”Löydätkö jotain, mikä on pieni?”, ”Mikä EI ole pieni, on…”, ”Löydätkö jotain, mikä on auki?”, ”Mikä EI ole auki, on …”

 

Nyt siis kaikki ylös, ulos ja oppimaan!