Varhainen vuorovaikutus
Kevättä ja aurinkoa on ollut ilmassa pitkin Suomea. Usein kevät tarkoittaa asioiden lopettelemista, kuten lausuntoja ja menneen lukukauden tarkastelua. Puhetta terapeutista kuliseissa ollaan kuitenkin oltu ihan uuden äärellä, kun aikatauluista vastaa tällä hetkellä pääosin pieni 2kk ikäinen neiti. Vähemmän yllättäen tämä puheterapeutti on päätynyt pohtimaan varhaista vuorovaikutusta omassa arjessa. Miten pieni vauva on vuorovaikutuksessa? Mitä kommunikointitaitoja kehittyy jo vauva-aikana ja miten niitä voi tukea?
Varhainen vuorovaikutus luo pohjan kielen ja puheen kehitykselle. Vaikka sanoja lapsi alkaa tuottaa vasta noin vuoden ikäisenä, kehittyy kommunikointi jo syntymästä lähtien. Kaikki alkaa kuuntelemisesta - molemminpuolisesta kuuntelemisesta. Vauva kuuntelee ympäröiviä ääniä, erityisesti äidin sekä isän ääniä, jotka ovat tuttuja jo sikiöajalta. Vastaavasti vanhempi kuuntelee vauvan viestejä ja itkua; vauvan ensimmäistä kommunikointitapaa. Varhainen vuorovaikutus lähtee liikkeelle vauvan perustarpeista ja vanhemman hoivasta. Suurin osa varhaisesta kommunikkoinnista tapahtuu tiedostamatta ja aivan itsestään. Kun vauva itkee, aikuinen vastaa toimimalla. Esimerkiksi kun vauva itkee, niin aikuinen syöttää häntä, tai kun vauva itkee, aikuinen nostaa hänet syliin. Näin harjoitellaan ensimmäisiä syy-seuraus-suhteita ja tämän pohjalta muodostuu vanhemman ja lapsen välinen kiintymyssuhde.
Varhainen vuorovaikutus muodostuu monista asioista, kuten katsekontaktista, vuorottelusta, ääntelystä ja jaetusta tarkkaavaisuudesta.
Katsekontakti
Pientä vauvaa kiinnostavat erityisesti ihmiskasvot ja silmät. Evoluutio on siitä ovela, että imettäessä vauvan ja äidin silmien etäisyys on optimaalinen katsekontaktia ajatellen. Jo vastasyntynyt vauva voi ottaa katsekontaktin, mutta ensimmästen kuukausien aikana katsekontaktista tulee pidempi ja merkityksellisempi. Katsekontaktia käytetään varhaisessa kommunikoinnissa mm. tervehtimiseen, pyytämiseen ja vuorotteluun, ja myöhemmmässä vaiheessa myös suuntaamaan toisen huomiota (ks. myöhemmin jaettu tarkkaavaisuus).
Vuorottelu ja ääntely
Vuorottelun ja matkimisen kautta opitaan uusia taitoja läpi elämän ja niiden harjoittelu aloitetaan jo vauvana. Vuorottelu on sosiaalisen kommunikoinnin peruspilari; toinen on äänessä ja toinen kuuntelee. Sitten roolit vaihtuvat ja muodostuu keskustelu. Jo hyvin pienenä aletaan vuorotella ja matkia kommunikointikumppania. Vauva alkaa ääntelemään n. 8 viikon iässä ensimmäisiä äännähdyksiä. Vauva yrittää jo kommunikoida ääntelemällä kuten vanhempansa. Näihin yrityksiin vanhemmat usein reagoivat vastomaisesti vastaamalla, puhumalla tai matkimalla vauvaa. Vanhempi käyttäytyy ikään kuin vauvan viestit ja ääntelyt olisivat kommunikatiivisia. Esimerkiksi vauva toistelee "mmm, mmm", aikuinen odottaa ensin vuoroaan ja toistaa sitten "mmm, mmm". Vauva käy näin ensimmäiset "keskustelunsa" ja oivaltaa vuorottelun rytmin. Uuden oppiminen mahdollistuu näissä keskusteluissa, kun tuttujen toistojen jälkeen aikuinen tarjoaa vuorollaan uuden äännähdyksen, kuten "paa paa" ja vauva voi alkaa matkia aikuisen äännähtelyä ja oppia uutta.
Jaettu tarkkaavaisuus
Jaettulla tarkkaavaisuudella tarkoitetaan kykyä seurata toisen ihmisen katsetta, olla tietoinen toisesta ja jakaa yhteiset mielenkiinnonkohteet. Aikuinen aluksi "ylitulkitsee" lapsen kiinnostuksen kohteita ja seuraa vauvan katsetta. Näin aikuinen pääsee mukaan vauvan kokemuksiin ja maailmaan yhdistämällä katseen ja puheen. "Oliko siellä apina? Juu, se on apina". Vauva tutustuu ympäristöönsä yhdessä aikuisen kanssa ja saa kokea sen yhdessä vanhemman kanssa. Syntyy jaettu kokemus. Vauva siis oppii miten jaetaan huomiota ja miten se tehdään katseen avulla. Varsinaisesti jaetun tarkkaavaisuuden taito kehittyy vauvalle vasta myöhemmin, niin että vauva alkaa omasta aloitteestaan tarkistaa, näyttää ja osoittaa toiselle omia mielenkiinnonkohteitaan katseen avulla.
Varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen
Nämä kaikki vuorovaikutustaidot luovat pohjan kommunikoinnillle ja kielelliselle kehitykselle. Tästä syystä näitä taitoja harjoitellaan usein puheterapeutin kanssa. Esimerkiksi lasten kanssa, joilla on viivästynyt puheen ja kielen kehitys, matkiminen ja vuorottelu nousevat suureen rooliin. Kielen kehitystä tuetaan tällöin matkimalla, toistamalla ja vuorottelemalla tuttuja ja uusia sanoja, ääntelyitä ja usein myös tukiviittomia käyttämällä. Autismin kirjon asiakkaiden kanssa jaettu tarkkaavaisuus ja katsekontakti ovat aiheita, jotka ovat hyvin usein läsnä kuntoutuksessa. Jaetun tarkkaavaisuuden harjoittelun perusperiaate autismikuntoutuksessa on hyvinkin samanlainen kuin pienen vauvan kanssa. Aikuinen menee mukaan autistisen lapsen leikkiin ja osallistuu autistisen lapsen maailmaan ja mielenkiinnonkohteiden jakamiseen. Autistinen lapsi kun ei lähtökohtaisesti koe tarvetta jakamiseen, joten sitä tarvitsee harjoitella. "Huomaatko kun minäkin olen mukana tässä sinun leikissä ja meillä on kivaa yhdessä?"
Yhtä lailla myös muiden puheterapia-asiakkaiden kanssa harjoitellaan esimerkiksi syy-seuraus-suhdetta, joka on tärkeä osa vuorovaikutusta. Se voi tarkoittaa kuvalla pyytämistä (kun annan kuvan, saan haluamani esineen), tai PRT-harjoittelua (jotain kivaa tapahtuu, kun sanon sanan). Yksinkertaisimmillaan harjoittelu voi auttaa ymmärtämään, että omalla toiminnalla saa jotain aikaan (kun painan nappia tästä lelusta, kuuluu ääni).
Varhainen vuorovaikutus useimmiten tapahtuu luonnostaan ja ilman erillistä harjoittelua. Suurin osa vanhemmista on taitavasti vuorovaikutuksessa vauvansa kanssa ihan huomaamattaan. Vuorovaikutuksessa vauvan kanssa ei ole oikeaa ja väärää tapaa. On kuitenkin hyvä tietää edellä mainitut asiat ja pitää ne mielessään kommunikoidessaan vauvan kanssa. Jokainen lapsi on yksilö ja erilainen vuorovaikutuskumppani, toinen tykkää lauluista ja toinen seuraa tarkasti ilmeitä. Kun vanhemmat viettävät aikaa vauvansa kanssa, he tuntevat vauvansa ja hänen vuorovaikutustyylinsä parhaiten ja osaavat sitä tukea.
Lähteitä ja lisää luettavaa aiheesta:
Kaisa Launosen kirja: Vuorovaikutus – kehitys, riskit ja tukeminen kuntoutuksen keinoin.
Helsinki: Kehitysvammaliitto.
Papunetistä löytyvä tietopaketti
MLL:n vanhempainnetti
Vauvan ja äidin välisestä vuorovaikutuksesta löytyy myös väitöskirja
