Thinking outside the box

Nyt on ollut vähän hiljaista blogipäivitysten suhteen, kun tämä puheterapeutti lomailee Rukalla. Tällaisen rauhallisen päivärytmin yksi hyvä puoli on se, että on tilaa niille ideoilla ja ajatuksille, joita ei ehdi arjen kiireen keskellä miettiä loppuun. Lautailun, syömisen, saunomisen ja päiväunien väleihin on mahtunut muutamia ajatuksia ja otteita puheterapeutin työstä. Ja taas sitä saa todeta, että usein ne yksinkertaisimmat ideat ovat parhaita.

"Olipa kerran laatikko, siis ihan perinteinen pahvilaatikko, joka pääsi mukaan puheterapiaan"...

Monelle lapselle sijaintikäsitteet ovat erityisen hankalia oppia. Esimerkiksi autistisen asiakkaani kanssa olemme näitä toistaneet vuodesta toiseen. Olen käyttänyt apuna leluja, kuvia, hahmoja ja ties mitä. Innostuin netistä löytämistäni sijaintikuvista. Siitä se idea syntyi ja otin mukaani pahvilaatikon seuraavalle koulukäynnille.

Ajatuksena oli, että katsotaan piirretystä kuvasta malli ja asiakkaani menee kuvaa vastaavaan paikkaan, esimerkiksi laatikon alle. Asiakkaani hoksasi hetkessä jutun juonen ja innoissaan valitsi piirretyistä kuvista minkä haluaa matkia. Minun tehtäväkseni jäi ottaa iPadillä valokuvat asiakkaastani eri sijainneissa. Lopulta olisi tarkoitus laittaa vihkoon kuvat vierekkäin: piirretty ja valokuva. Voi että meillä oli hauskaa! Erityisesti kun piti istua tyhjän pahvilaatikon päälle ja lapsi hujahti laatikkoon jalat kohti kattoa. Siitäkin piti kuulemma saada kuva, "kun on laatikon SISÄLLÄ jumissa".

En voi luonnollisestikaan jakaa kuvia asiakkaastani, mutta Fasu-koira toimi meille blogin statistina. (Kuulemma oli koirakin ollut tehtävästä ihan onnessaan! Voisinkohan siis todeta, että idea on sekä lapsi- että koiraystävällinen? :) )

Kokemukseni tehtävästä oli todella positiivinen. Hauskaa ainakin oli ja mikä parasta kuntoutusmateriaali syntyi aidoista valokuvista lapsesta tekemässä jotain mielekästä. Lisäksi ainakin minun asiakkaani (kutsutaan vaikka Matiksi, lukemisen helpottamiseksi) hahmottaa maailman paremmin omasta näkökulmastaan, eli on helpompi ajatella ja sanallistaa: "Matti on laatikon sisällä" kuin että "(kuvan) poika on laatikon sisällä". Tehtävässä avuksi saadaan myös tuntoaisti ja sijainikäsitteeseen joutuu ehkäpä keskittymään tavallista enemmän, koska se pitää itse toteuttaa.

Tehtävää voisi halutessaan muokata myös moneen muuhun. Äkkiseltään mieleeni tuli, että laatikkoon voisi kiinnittää tehtäväkortteja alle, sisälle, taakse jne. "Mitä löytyy, kun menet laatikon taakse?" "Löytyyköhän laatikon sisältä korttia?". Tämän modauksen jälkeenhän tehtäväidea sopii ärrän harjoittelusta ohjeen ymmärtämiseen tai vaikka kirjainten harjoitteluun.

Lopuksi Matin piti kokeilla (tietenkin!) laittaa laatikko päähän, josta se sujahti vatsan kohdalle ja kuului "Matti on robotti".

Ja tämänhän idean voi toteuttaa vaikka hmm.. mökillä Rukalla pääsiäislomalla - tarvitset vain pahvilaatikon.

Rentouttavaa pääsiäistä!