Puheterapeutti goes Ikea

Mistä tunnistaa liikkuvan terapeutin? Se on sininen ja sinne mahtuu paljon tavaraa? Ikean kassi!

Kävin kiertelemässä Ikean ihmeellisessä maailmassa. Reissun tarkoituksena oli alunperin kodin sisustaminen, kun pesuhuoneeseen piti löytää jokin järkevä suihkuhylly ja uusi lattiamatto. Vaatehuoneen siivouksen myötä (joka antanut odottaa liian monta vuotta!) tuli tarve myös säilytyslokeroille. Lasten leluosastolla puheterapeutti-Johanna kuitenkin työnsi nenänsä vapaa-ajan ostosreissulle mukaan. Huomasin hypisteleväni leluja miettien mihin terapiatarkoitukseen niitä voisi hyödyntää. Siispä tähän blogipostaukseen poimin Ikea-tuotteita, mitä olen hyödyntänyt puheterapiassa. Tämä ei ole siis sponsoroitu blogiteksti, vaan ihan omasta tahdosta ja ideasta syntynyt 🙂

Dinosaurus-käsinukke on ylittänyt odotukseni moninkertaisesti! Tämä kaveri kuuluu syötettävien lelujen kategoriaan, joka on jo tässäkin blogissa todettu loistavaksi leikiksi. Dinosaurus on syönyt erilaisia ruokia, äännekortteja, pikkueläimiä ja vaikka mitä muuta. Dinosauruksella on päiviä, kun se tykkää vain punaisista ruoista ja sylkee muut ruoat pois. Ei ole paljon hauskempaa tapaa harjoitella luokittelua 🙂 Dinosauruksen kieltä voi myös käyttää havainnollistamaan kielitemppuja, vaikka se ei varsinainen artikulaationukke olekaan. Myös erilaiset verbiharjoitukset ovat olleet motivoivia, kun lapsi pääsee opettaamaan ja mallittamaan dinosaurukselle toimintasanoja, kuten hyppiä, juosta, istua jne.

Ikean junarata on ollut kovassa käytössä aloitteiden ja syy-seuraus-suhteen harjoittelemisessa sekä PRT-treeneissä. Seuraavan palan lapsi saa vasta, kun on ottanut katsekontaktin tai pyytää sitä sanallisesti. Junaradalle myös ilmestyy kaikenlaisia esteitä, kuten huolimattoman puheterapeutin käsi, jotka lapsen pitää pyytää siirtämään pois junan tieltä. Junalle on myös rakennettu matkan varrelle asemia, joissa pitää suorittaa jokin tehtävä ennen etenemistä.

Reissaavalle puheterapeutille Ikeasta löytyy myös hyvä peili. Peilissä on mukavasti lokeroita tehtäville tai yllätyksille ja ovet, jotka suojaavat pahimmilta kolhuilta matkaavan terapeutin laukussa. Suosittelen tunnetaitojen ja suun motoriikan harjoittelijoille!

Kuuntelutaitojen harjoitteluun olen käyttänyt Ikean riippuvaa säilytyslokerikkoa. Minulla on ollut käytössä sammakko-versio, jossa on 3 tasoa ja jota olen käyttänyt käsitteiden harjoitteluun, kuten ylin, keskimmäinen ja alin. Joku kollegoista aikoinaan vinkkasi monitasoisten säilytyslokeroiden käyttöön idean: jokaisessa tasossa on jonkun hahmon, esimerkiksi nallen, koti ja hahmoille viedään yllätyksiä tarkasti ohjeita kuunnellen.

Ikean lasten ruokailu -osastolta löytyy luokittelutehtäviin materiaalit; eriväriset kipot, mukit ja ruokailuvälineet. Olen käyttänyt helppona luokittelutehtävänä niin, että yhdistetään samanväriset astiat toisiinsa. Taitavampien lasten kanssa tarkan kuuntelun tehtävänä näillä välineillä saa aikaiseksi pitkiä ohjeita, kuten ”Anna nallelle punainen haarukka ja laita omenoita keltaiselle lautaselle”

Itse käytän aika paljon noppapelejä erilaisten harjoitusten motivaattoreina. Vaihtelua saa esimerkiksi Ikean isolla pehmonopalla ja päästään pöydän äärestä vähän liikeellekin! Kokonsa puolesta tämä ei ole tosin paras materiaali liikkuvan puheterapeutin kassiin..

Sorminukkeja opin hyödyntämään edellisessä työpaikassani, kun kollega käytti kielellisen tietoisuuden harjoituksissa hahmoja, joille jaettiin lahjoja. Esimerkiksi Leo-leijonalle annetaan kaikki /l/-äänteellä alkavat sanat ja Kalle-kilpikonnalle /k/-äänteellä alkavat sanat.

Tässäpä omia materiaalikokemuksia ja -ideoita à la Ikea. Lista ei missään nimessä ole kattava, joten nyt vinkit jakoon muistakin Ikea-aarteista!

Kuvat: ikea.com

Etana, etana näytä sarves, onko huomenna pouta?

Ah, aurinko! Kyllä vaan, olen nähnyt sen paistavan jo useampana päivänä. Innoistuin niin tästä valoilmiöstä, että jopa minut sai viikonloppuna puutarhahommiin siistimään takapihaa kevätkuosiin!

Tälle viikolle oli luvattu aurinkoisia ilmoja ympäri Suomen, joten maanantain häämöttäessä viikonlopun jäljiltä mieleeni nousi masentava ajatus: teen töitä sisällä enkä pääse auringosta juuri nauttimaan. Eipäs kun… voihan puheterapeuttikin tehdä töitä ulkona!

Itseasiassa sain kollegalta ajatuksen tähän kirjoitukseen, kun näin hänen ulos suunnittellun aarteenetsinnän. Tehtävässä piti löytää ulkoa jotain punaista, jotain vihreää, jotain terävää, jotain kovaa ja niin edelleen. Nimeämisharjoitusta, käsitteitä, adjektiiveja, ohjeen ymmärtämistä, kysymyssanoja ja vaikka mitä muuta.

Pienimuotoinen etsintä internetin ihmeelliseen maailmaan tuotti hienoja tehtäväideoita ja niiden johdannaisia oppimisesta ulkona. Tässä muutamia:

Esterata:

Esterata on helpompi järjestää ulkona kuin sisällä. Itselläni oli heti mielessä päiväkodin piha ja mitä mahdollisuuksia se tarjoaisi (valokuva paikasta etukäteen voi auttaa suunnittelussa).

Esteradan ohjeet voi kertoa suullisesti tai rata voi kulkea pihalla vaikka talouspaperin paloja pitkin esteeltä toiselle. ”Kulje hiekkalaatikolta keinulle hyppien”, ”Ryömi keinun alta”, ”Kävele takaperin liukumäen luokse”, ”Kiipeä rappuset ylös ja laske liukumäki alas”, ”Hyppää 3 kepin yli”, ”Kuljeta lusikalla jotain K-kirjaimella alkavaa aidan viereen”, ”Kulje tasapainoillen hyppynarua pitkin” tai ”Juokse lähtöviivalle”. Huomaatteko kuinka paljon harjoitusta tulee esimerkiksi toimintasanojen harjoitteluun?! Huippua! Esteradasta voisi piirtää kartan (ennen tai jälkeen), johon saa numeroitua järjestyksen. Samalla tulee harjoiteltua muun muassa ensin-sitten ajattelua, kerrontaa, muistia ja ymmärtämistä.

Vaihtoehtoisesti jokaisella esteellä voisi olla rasti, jolloin pitäisi tehdä jokin tehtävä (mikä ikinä onkaan lapsen puheterapian tavoitteena), että saa uuden ohjeen. Lukitaitoisille ohjeet voisivat olla kirjoitettuna ja pienemmille kuva seuraavasta esteestä voisi auttaa ymmärtämistä ja siirtymistä.

Lukumäärät ja sanavarasto:

Harjoitellaan ulkona laskemista ja asioiden nimeämistä: ”Kuinka monta keinua näet? Kuinka monta puuta? Kuinka monta autoa?”

Suun motoriikka:

Saippuakuplien puhaltaminen, erityisesti JÄTTIkuplien puhaltaminen, sopii ulos. Myös esimerkiksi pillillä veteen puhaltaminen soveltuu ulos paljon paremmin kuin sisälle – ei tarvitse roiskumisista huolia!

Aistit käyttöön:

Hyödynnetään kaikki aistit oppimisessa ja koska kyse on puheterapiasta puetaan ne sanoiksi: ”Mitä näet?, Mitä kuulet?, Mitä tunnet?”

Aarrejahti:

Kerätään mielenkiintoisia asioita ulkoa, nimetään ja keskustellaan niistä: ”Miksi valinta osui tähän? Millainen se on? Mistä löysit sen? ” Etukäteen voi halutessaan tehdä kuvallisen tai kirjoitetun ”muistilistan” asioista, joita etsitään ja ruksia pois sitä mukaan kun löydetään.

Heittoleikit:

Hiekkalaatikon reunalle tai vaikka pihan aitaan tehtäviä riviin ja pallolla tai hernepussilla tähtäämään. Tehdään ”osuttu” tehtävä. Jos ei löydy mitään heitettävää käden ulottuvilta, lapsi voi sormella ”ampua” tai ”taikoa” haluamansa sanan alas. Lapsi joko nimeää sanan tai alkuäänteen, tai vaikka kuvailee arvoituksena minkä aikuinen hakee. Saadaan me aikuisetkin vähän liikettä!

Tarkka kuuntelu:

Harjoitellaan tarkkaa kuuntelua ratkoen arvoituksia: ”Minä näen jotain virheää ja pyöreää, arvaatko mikä se on?”

Kielellinen tietoisuus:

Riimien keksiminen ulkona näkyvistä asioista: ”Näetkö jotain, mikä kuulostaa samalta kuin peppi?”. Alkuäänteiden mukaan voi tehdä salapoliisileikin: ”Etsi jotain, mikä alkaa A:lla.” Helpompi vaihtoehto on etsiä asioita alkutavujen mukaan: ”Mikä alkaa ai-..?”

Yhteenkuuluvat asiat ja miksi -kysymykset:

Keksitään vuorotellen asioita, mitkä kuuluvat yhteen. Tehdään nimetyistä asioista ketju, esimerkiksi hiekka ja ämpäri kuuluvat yhteen, koska ämpäriin voi laittaa hiekkaa. Seuraavaksi ämpäri ja … (vesi? lapio? kivet? hattu?) Mikä vaan käy, jos osaa vastata miksi ne kuuluvat yhteen.

Artikulaatio:

Aloittelin salapoliisileikkiä varten listaa eri alkuäänteellä alkavista sanoista, joita löytyisi ulkoa. Jostain syystä keksin hurjan määrän /k/:lla alkavia sanoja. Olisiko syynä ollut se, että kyseisessä päiväkodissa asiakkaani harjoittelee /k/-äännettä? Olisihan se ihanaa harjoitella hankalaa äännettä luonnollisessa tilanteessa: ”etsi kivi, kukka, katto, käpy, keppi, köysi, keinu..” ja niin edelleen. Lauseharjoitteluun päästään heti, kun terapeutti vaikka piirtää löydetyt asiat ohjeen mukaan: ”Piirrä keltainen kukka”.

Käsitteet:

Ulkona voi harjoitella visuaalista hahmottamista ja esimerkiksi käsitteitä samanlainen/erilainen. Tarvitaan valokuvia, joista osa on tutusta pihasta otettuja ja osa taas muualta. Mietitään yhdessä onko kuvassa oleva liukumäki samanlainen kuin pihalla oleva? Entäpä ovatko pilvet taivaalla samanlaiset vai erilaiset kuin valokuvassa?

Myös vastakohdille ulkona on otolliset harjoitteluolosuhteet: ”Löydätkö jotain, mikä on pieni?”, ”Mikä EI ole pieni, on…”, ”Löydätkö jotain, mikä on auki?”, ”Mikä EI ole auki, on …”

 

Nyt siis kaikki ylös, ulos ja oppimaan!