Thinking outside the box

Nyt on ollut vähän hiljaista blogipäivitysten suhteen, kun tämä puheterapeutti lomailee Rukalla. Tällaisen rauhallisen päivärytmin yksi hyvä puoli on se, että on tilaa niille ideoilla ja ajatuksille, joita ei ehdi arjen kiireen keskellä miettiä loppuun. Lautailun, syömisen, saunomisen ja päiväunien väleihin on mahtunut muutamia ajatuksia ja otteita puheterapeutin työstä. Ja taas sitä saa todeta, että usein ne yksinkertaisimmat ideat ovat parhaita.

”Olipa kerran laatikko, siis ihan perinteinen pahvilaatikko, joka pääsi mukaan puheterapiaan”…

Monelle lapselle sijaintikäsitteet ovat erityisen hankalia oppia. Esimerkiksi autistisen asiakkaani kanssa olemme näitä toistaneet vuodesta toiseen. Olen käyttänyt apuna leluja, kuvia, hahmoja ja ties mitä. Innostuin netistä löytämistäni sijaintikuvista. Siitä se idea syntyi ja otin mukaani pahvilaatikon seuraavalle koulukäynnille.

Ajatuksena oli, että katsotaan piirretystä kuvasta malli ja asiakkaani menee kuvaa vastaavaan paikkaan, esimerkiksi laatikon alle. Asiakkaani hoksasi hetkessä jutun juonen ja innoissaan valitsi piirretyistä kuvista minkä haluaa matkia. Minun tehtäväkseni jäi ottaa iPadillä valokuvat asiakkaastani eri sijainneissa. Lopulta olisi tarkoitus laittaa vihkoon kuvat vierekkäin: piirretty ja valokuva. Voi että meillä oli hauskaa! Erityisesti kun piti istua tyhjän pahvilaatikon päälle ja lapsi hujahti laatikkoon jalat kohti kattoa. Siitäkin piti kuulemma saada kuva, ”kun on laatikon SISÄLLÄ jumissa”.

En voi luonnollisestikaan jakaa kuvia asiakkaastani, mutta Fasu-koira toimi meille blogin statistina. (Kuulemma oli koirakin ollut tehtävästä ihan onnessaan! Voisinkohan siis todeta, että idea on sekä lapsi- että koiraystävällinen? 🙂 )

Sisällä
Sisällä
Päällä
Päällä
Takana
Takana

Kokemukseni tehtävästä oli todella positiivinen. Hauskaa ainakin oli ja mikä parasta kuntoutusmateriaali syntyi aidoista valokuvista lapsesta tekemässä jotain mielekästä. Lisäksi ainakin minun asiakkaani (kutsutaan vaikka Matiksi, lukemisen helpottamiseksi) hahmottaa maailman paremmin omasta näkökulmastaan, eli on helpompi ajatella ja sanallistaa: ”Matti on laatikon sisällä” kuin että ”(kuvan) poika on laatikon sisällä”. Tehtävässä avuksi saadaan myös tuntoaisti ja sijainikäsitteeseen joutuu ehkäpä keskittymään tavallista enemmän, koska se pitää itse toteuttaa.

Tehtävää voisi halutessaan muokata myös moneen muuhun. Äkkiseltään mieleeni tuli, että laatikkoon voisi kiinnittää tehtäväkortteja alle, sisälle, taakse jne. ”Mitä löytyy, kun menet laatikon taakse?” ”Löytyyköhän laatikon sisältä korttia?”. Tämän modauksen jälkeenhän tehtäväidea sopii ärrän harjoittelusta ohjeen ymmärtämiseen tai vaikka kirjainten harjoitteluun.

Lopuksi Matin piti kokeilla (tietenkin!) laittaa laatikko päähän, josta se sujahti vatsan kohdalle ja kuului ”Matti on robotti”.

Ja tämänhän idean voi toteuttaa vaikka hmm.. mökillä Rukalla pääsiäislomalla – tarvitset vain pahvilaatikon.

Rentouttavaa pääsiäistä!

 

Harjoittelua pala palalta

Teen palapelejä mielelläni silloin kun on aikaa ja sitähän palapelin teko vaatii. Aikaa. Eilen illalla ruokapöydälle kumottiin 2 000 palan palapeli. Monen tunnin pakerruksen jälkeen palapelistä on hahmottumassa vihdoin jotain järkeviä maamerkkejä. Mikä siinä on, että palapelin tekeminen koukuttaa aikuisenkin tuntikausiksi?

Olen aina tykännyt palapeleistä. Kai se on syvällä geeneissä, koska muistan jo lapsuudesta että niitä rakenneltiin. Nykyään nautin niistä muun muassa siksi, että tehdessä aivot saa laittaa täysin narikkaan, off-asentoon. Jo paloja käännellessä tuntuu, että tekee jotain terapeuttista: ota-käännä-ota-käännä. Satunnaisia ajatuksia kulkee yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei varmaan yllätä ketään, että pian hoksasin miettiväni, miten palapelejä voisi hyödyntää omassa työssä.

Palapelejä on moneen lähtöön. Lattiapalapelit, kahden palan palapelit, äänipalapelit, nuppipalapelit, kuvapalapelit, Find it- palapelit (esim. Where’s Waldo? tai Richard Scary), maisemapalapelit ja extreme-luokan palapelit (Instagramissa joku rakensi 32 000 palan palapeliä!). Käytän näitä kaikkia mieluusti harjoittelumateriaalina, palapelin kun sopii ikään kuin ikään ja on valittavissa harjoittelijan taitojen mukaan.

Palapelin palat toimivat loistavasti pisteinä tai motivaationa.

Puheilmaisun osalta tavoitteina voi olla ääntelyn vahvistaminen, nimeäminen, tukiviittomien harjoittelu, kerronta, harjoiteltavissa olevien äänteiden vakiinnuttaminen tai vaikka lukitaidot. Puhumattomien lasten kanssa mallittamista ja toistoa saa lisättyä esimerkiksi piilottamalla eläinpalapelin hahmon kerrallaan selän taakse tai käsien väliin ja huutelemalla heidät esiin: ”kissa? kissa, missä olet? kissa löytyi!”

Puheen vastaanoton tehtävissä olen käyttänyt palapelejä esimerkiksi lausetasoisen ymmärtämisen harjoitteluun (anna lentokone/kutita kissaa), ohjeen mukaan toimimiseen (hae tuolilta mansikka/näytä miten lentokone lentää), käsitteiden harjoitteluun (kuinka monta palaa laitat/ota punainen) ja auditiiviseen päättelyyn (mikä kulkee vedessä/mikä puetaan päähän). Sijaintikäsitteitä ei koskaan voi harjoitella liikaa, ja mikäs sen hauskempaa kuin aarteenetsintä? Palapelin palat piiloon huoneeseen ja ohjeen mukaan etsimään: yksi pala on tuolin alla, seuraava pala on hyllyn takana. Lopuksi aarre kasataan ja voidaan vielä muistella, missä oli paras piilopaikka: ALLA vai TAKANA.

Palapelin palat toimivat loistavasti siis pisteinä tai motivaationa. Äännetoistoja tulee takuulla tavallista enemmän, jos mukana on Salama McQueen – tai Tuhkimo-palapeli, jonka palat pitää ”tienata”. Usein erityisesti poikalapset innostuvat palapelin tekemistä niin, että sitä voi käyttää aloitteen tekemiseen tai pyytämisen harjoitteluun (lisää, haluan) – eli toimii myös PRT-menetelmän parissa.

Käytän palapelejä myös itsetehdyissä materiaaleissa. Esimerkiksi kahden palan palapelejä voi käyttää moneen tarkoitukseen. Minulla ne ovat konsonanttiyhdistelmien harjoittelussa suuressa roolissa. Harjoitelussa auttaa, kun tavurajat on ”havainnoitu” leikkaamalla palat erilleen. Toimii loistavasti myös esimerkiksi pitkien sanojen harjoittelussa. Lisäksi idealaarisssani odottaa askartelua kahden palan palapelit yhteenkuuluvista asioista (koira-luu/vesisade-kumpisaappaat) ja minimiparit (luu-suu/matto-katto). Tässä versiossa kannattaa tehdä erimuotoinen leikkausraja eri parien välille, jolloin harjoittelija saa visuaalisen tuen parien löytämiseen.

Kahden palan palapeleillä sopivat hyvin harjoittamaan konsonanttiyhtymiä.
Kahden palan palapelit sopivat hyvin konsonanttiyhtymien harjoitteluun.

Löysin hauskan palapeli-idean amerikkalaisen puheterapeutin materiaalivarastosta: A4-sivun tehtäväkorttien (esim. äännekuvien) taakse oli liimattu A4-kokoinen iso kuva. Tämä oli siis leikattu paloiksi niin, että tehtäväkorttien takaa sai aina palkkioksi yhden palan isosta kuvasta. Liimaamisen voisi ohittaa kaksipuoleisella tulostuksella! Ja eikun leikaten!

Stereotyyppien mukaan miehet ovat parempia avaruudellisessa hahmottamisessa kuin naiset.

Meillä kotona palapeli rakentuu yhteistyönä – toisella puolella on nainen, puheterapeutti, palapeli-intoilija, ja toisella puolella on mies, diplomi-insinööri. Huomasimme, että lähestymme palapelin rakentamista aivan eri vinkkelistä. Tekeeköhän miehet ja naiset siis palapelin eri strategioita käyttäen? Minä huomasin kaikkien palojen keskeltä helposti samankaltaiset ja keskityin palojen muotoon. Toisella puolen pöytää lähestyttiin tekemistä enemmän kuvan yksityiskohtien kautta. Yhden palan paikka löytyi mallikuvaa vertaamalla hetkessä, johon taas minun aivot eivät kyenneet. Oletteko huomanneet samaa vai päteekö tämä vain meidän osoitteeseen?

Stereotyyppien mukaan miehet ovat parempia avaruudellisessa hahmottamisessa kuin naiset, mutta piti ihan käydä etsimässä aiheesta tutkimusta, koska minusta tuntui että olimme yhtä taitavia. Lähestyimme asiaa vain eri näkökulmista. Kävi ilmi, että tutkimuksissakin edelleen kiistellään siitä, onko tällaista sukupuolieroa avaruudellisessa hahmottamisessa edes olemassa. Valtaosassa tutkimuksista on kuitenkin päädytty siihen, että miehet ovat parempia avaruudellisessa hahmottamisessa kuin naiset. Mutta miksi? Päällimmäiseksi syyksi esitettiin ympäristön ja kasvatuksen vaikutusta eli vanhemmat saattavat tiedostamattaan tarjota pojille enemmän harjoitusta avaruudellista hahmottamista vaativissa tehtävissä kuin tytöille. Eli stereotypiasta tulee itseään toteuttava ennustus. Oho.

Onneksi harjoitus tekee mestarin – tässäkin!

Materiaalimietteitä: File Folder -pelit

Amerikassa puheterapeutit tuntuvat suosivan materiaalina file folder -pelejä. Suomeksi sana taitaa kääntyä riippukansio. Kansion sisälle askarrellaan yksi kiinteä tehtävä esim. yhdistä alkuäänne ja sitä vastaava kuva. Kansioon liimataan pelipohja ja pelinappulat laitetaan esim. kirjekuoreen kansion väliin. Kun on harjoittelun aika, kansio vain avataan auki pelipohjaksi ja peli voi alkaa. Ajatuksena on, että file folder -tehtävät on helppo pitää järjestyksessä ja nopeasti saatavilla joko perinteisesti arkistointilaatikostossa tai ihan vaan säilytyslaatikossa. File foldereita löytyy erivärisinä ja niissä on usein nimikyltit yläreunassa, jolloin pelien pitäminen järjestyksessä helpottuu entisestään.

kuvateksti
Esimerkki yksinkertaisesta file folder -pelistä
(lähde: http://www.littlefamilyfun.com)

No mitä sinne file folderiin sitten kannattaisi laittaa? Ihan perinteisiä materiaaleja, mutta niin ettei aikaa mene korttien etsimiseen tai oikean pelipohjan löytämiseen. Jostain syystä minun liikkuvassa toimistossa korttipinot ja materiaalit eivät pysy omilla paikoillaan, vaan siinä vaiheessa kun haluan ”ne yhdet aakkoskortit”, niitä ei näy missään! File foldereihin materiaalia löytyy lukuisilta jenkkisivustoilta ilmaiseksi tulostettavana.

Yksi tällainen sivusto on http://filefolderfun.com. Törmäsin tähän sattumalta ja etsintöjenkin jälkeen tykkäsin tästä eniten. Kaikki materiaali on ilmaista ja sivut ovat edes jollain tavalla selkeät. Filefolderfun -sivusto on jaettu teeman, aiheen ja iän mukaan osioihin. Lisäksi sieltä löytyy hakukenttä, josta voi olla helpompi hakea. Sivustot ovat mielestäni vähän sekavat mainoksineen, mutta jos ne jaksaa kerran kahlata läpi, niin seuraavalle askartelupäivälle on jo kovasti laminoitavaa ja leikattavaa. Jos erehtyy klikkaamaan jotain mainosta (jotka on ovelasti naamioitu hakutuloksiksi), päätyy samankaltaiselle sivulle, jossa on taas lisää materiaalia tarjolla. Huono puoli on se, että osa näistä ”sisarsivuista” on maksullisia tai vaatii rekisteröitymisen.

Mutta, mutta.. materiaalithan ovat englanninksi!? Tiedetään. Mutta ainakin tältä kyseiseltä sivustolta tuntui löytyvän useita vaihtoehtoja, jotka ovat kieliriippumattomia ja käyttövalmiita. Esimerkkiksi:

kuvateksti
Count & Clip Cards sekä Busy Bees Color Matching Game toimivat kielestä riippumatta

Osa tehtävistä vaatii taas pientä muokkausta, jotta ne soveltuvat suomenkieliseen käyttöön. Esimerkiksi leikkaa englanninkieliset sanat pois kuvakortin alareunasta:

Sivustolta löytyy vähintäänkin hyviä ideoita, jos materiaalit eivät osu yhteen omien tarpeiden kanssa. Ideapankkiini lähtee ainakin lumiukkoyhdyssanat (Compound Words Game) ja riimisanojen yhdistäminen (Rhyming Game). Toki se ken jaksaa, suomentaa tekstiosuudet, mutta se vaatii jo selvästi enemmän aikaa ja leikkaa&liimaa -projektia.

Loistava idea yhdyssanojen harjoitteluun!
Loistava idea yhdyssanojen harjoitteluun!

Nyt tämän vinkin jälkeen on hyvä paljastaa, että itse suosin file folderien sijasta kulmalukkokansioita, joihin askartelen yllä mainittuja pelejä ihan perinteiseen muotoon liimaamatta niitä kansioon kiinni. Liikkuvana puheterapeuttina idea ei mielestäni toimi, sillä haluaisin mukaani yhden tehtävän (en laatikollista), ja jos sen yhden file folderin nappaan mukaani, niin tietäähän siinä miten käy! Ennen kuin saan sen laukkuuni, niin kortit ovat todennäköisesti jo pitkin auton lattiaa, koska kansio on ”avonainen”. Siispä liikkuvalle puheterapeutille suosittelen kulmalukkokansioita!

Oliko file folder -peli jo jollekin entuudestaan tuttu? Oletteko kokeneet toimivaksi vai löytyykö parempi vaihtoehto?

Huomio, tabletin käyttäjät! Ajattelin kirjoittaa jatkossa siitä, miten hyödyntää tällaista materiaalia suoraan tabletilla ilman tulostamista ja askartelua. Pysykää kuulolla!

 

Vaihtelua artikulaatioterapiaan

Puheterapeutti tarvitsee aina uusia ideoita artikulaatiovirheiden kuntoutukseen. Minä ainakin jään helposti toistamaan itseäni, sitten tylsistyn, pistän kaiken materiaalin vaihtoon ja kaivan uudet kaapista (tai pääkopasta). Asiakkaat toki tuntuvat kaipaavan vaihtelua myös, joten tässäpä muutamia ideoita.

Kaikille on varmasti tulleet tutuksi noppapelit, muistipelit ja lottopelit. Seuraavaksi kaivan autosta mukaan perinteiset lautapelit äänteiden harjoittelussa, esimerkiksi Choco on yksi mun lemppareista. Lisäksi löytyy hernepussin heittoa, pussista nostamista, postilaatikkoon laittamista ja värinopalla valintaa. Niin ja tietysti kaikkien rakastama onginta! Nämä kaikki ovat tietenkin sovellettavissa harjoittelussa olevan äänteen mukaan. Itse olen askarrellut äännekohtaiset pelikortit, joita ujutan mukaan harjoituksiin.

Luukkupelin teksti
Minkä luukun avaat, ralliauton vai perhosen?

Entäpä miten olisi Luukkupeli? Tämä idea on yksinkertaisuudessaan toimiva. Pohjaksi hieman paksumpaa pahvia ja riviin pahvisia ”ovia”. Saranan saa tehtyä helposti teippaamalla pahvisen oven yläreunastaan kiinni taustaan. Luukun alle voi sinitarralla kiinnittää äännekuvia. Minä innostuin vielä koristelemaan ovet tarroilla, niin saan mukaan ohjeen ymmärtämisen tehtäviä.

Vinkki niille, jotka ajattelevat ”Hieno, mutta ei ehdi askarrella!”:  Yksinkertaisemman version Luukkupelistä saa aikaiseksi tulostamalla sivun äännekuvia, (laminoimalla) ja piilottamalla ne post-it -lappujen alle. Ei ole ehkä niin kestävä ratkaisu, mutta huomattavasti nopeampi toteuttaa.

Perinteisellä kärpäslätkällä saa vauhtia artikulaatioharjoitteluun: Lätkäise Sana! Äännekortit pöydälle levälleen ja lapselle kärpäslätkä. Riskinä on lätkimisestä johtuva yli-innostuminen!

Löytyykö Twister-peliä? Väriympyröille äännekortteja ja spinneri pyörimään!

Heitä R-sana
Vähän erilainen noppapeli: Heitä R-sana!

Yksi uutuus minulle oli Heitä R-sana -peli (näin vapaasti käännettynä), joka löytyi internetin ihmeellisestä maailmasta. Nopan silmäluku määrää mistä sarakkeesta /r/-sana valitaan. Sarakkeissa voi olla joko kirjoitettu sana tai kuva kohdesanasta. Peli on muokattavissa moneen muuhunkin tarkoitukseen ja on oiva kotitehtävä. Voit ladata itsellesi minun version pelistä tästä.

Millä te saatte vipinää artikulaatioharjoituksiin?

 

Kuva: pawpaw67 / CC BY

DIY – Ahmatti

Tämä on Ahmatti, desing ja toteutus by Johanna 😀

Tässä yksi ideani, joka lähti siitä kun löysin pari kenkälaatikkoa kaapin perukoilta. Enpä tuolloin tajunnut minkälaisen hittituotteen puheterapiaan keksin siinä siivotessani. Kaverille löytyi silmät sekalaisten tavaroiden seurakunnasta, jonne olin laittanut kinder-muna yllätysten muoviset kotelot talteen. Vähän tussia ja paksua kaksipuolista teippiä. Ahmatti oli syntynyt.

Ahmatin kuvateksti
”Ruokaa, ruokaa mulle tuokaa, Ahmatti nälkäisenä huokaa”.

En tiedä mikä siinä on, mutta lapsiasiakkaat nauttivat hahmoista joita voi syöttää. Olen huomannut että yksinkertainenkin käsinukke on hitti, kun lapsille kertoo sen haluavan syödä kaikkea; nappuloita, kortteja, pikkuesineitä, helmiä.. Ahmatti on siitä loistava, että edellinen elämä kenkälaatikkona teki sille ison mahan! Ahmatti pystyy syömään pienten esineiden lisäksi myös isompia tavaroita ja tämähän vasta hauskaa onkin. Kyllä on monet PRT:t, drillit, nimeämiset ja aloitteet tehty tämän Ahmatin avulla. Lapset eivät huomaa harjoittelevansa leikin lomassa!

Ahmatti ei syö ihan mitä tahansa, se on hiukan jääräpäinen ja sillä on vähän huonot silmätkin. Sille pitää siis kertoa mitä ruokaa sille syötetään, sitten se vasta suostuu avaamaan suunsa.  Asiakkailta parhaat naurunremakat on kuultu, kun Ahmatti ei tykkää jostain kummallisesta ruoasta (kuka nyt ei tykkäisi vaikka ruuveista?!) ja sanoo ”yäk, en halua!” yökkiessään ruoan pois suustaan. 

Sitten kun tällainen Ahmatti vielä keksitään matkakokoisena, niin se olisi myös reissaavan puheterapeutin paras kaveri!

Minkälaisia hittituotteita teidän kaapeista löytyy?