Ensimmäinen yhteinen kieli -tukiviittomat

On kulunut ihan luvattoman pitkä aika ilman blogipostausta. Kirjoittaminen on usein mielessä, mutta aikaa ei ole päivästä löytynyt. Ideoitahan tulee jatkuvasti uusiin postauksiin, mutta tarvitsisin sovelluksen joka imisi idean mielestäni ja tekisi siitä blogipostauksen. Löytyisiköhän sellaista? Onhan näitä VR-juttuja nyt kovasti kehitelty! 😀

Olen pitkään halunnut tehdä blogipostauksen tukiviittomista ja niiden vaikutuksesta kielen kehityksen tukemiseen. Meillä täällä kuliseissa on ollut tukiviittomat käytössä pikkutyypin kanssa heti alusta alkaen. Omalla lapsella kun on hyvä testailla työmenetelmiä! 🙂 Itselleni tämä on tuonut hyviä kokemuksia niin äitinä kuin puheterapeuttinakin. Ja on kehuja tullut myös lapsen isältä!

Mitä tukiviittomat ovat?

Tukiviittomat ovat yksi kommunikaatiomenetelmä kielen ja puheen tukemiseen, jossa yksittäisiä viittomakielen viittomia käytetään puheen rinnalla. Puhe on siis pääasiallinen kommunikointi muoto, mutta tärkeät sanat (asiasanat) viitotaan puhuessa. Tällöin aikuinen usein huomaamattaan hidastaa hieman puhettaan, painottaa sanan alkutavua ja saattaa toistaa sanan useamman kerran. Lapsi saa kuullun sanan lisäksi visuaalista tukea ja pystyy useamman aistin avulla selvittämään mikä sana oli kyseessä. Yksinkertaisuudessaan viittomaksi voidaan lukea esimerkiksi vilkuttaminen HEI HEI, jonka lapset oppivat vähän vahingossa.

Ensimmäiset sanat ilmaantuvat keskimäärin 1-vuotiaana (vaihtelu on suurta ja yksilöllistä!), mutta ennen kuin monimutkainen prosessi äänen, äänteiden ja niiden yhdistäminen sanoiksi onnistuu, voi tukiviittomat auttaa lasta ilmaisemaan omia ajatuksia ja tarpeita.

Tukiviittomat kannattaa aloittaa muutamasta viittomasta. Olen useammassa paikassa kuullut termin ”viikon viittoma”. Laitetaan esimerkiksi jääkaapin oveen yksi viittomakuva, jota harjoitellaan arkisissa tilanteissa viikon ajan. Näin se jää aikuisilla mieleen ja ehkä tarttuu myös lapsen sanavarastoon. Ensimmäisten viittomien kannattaisi olla lapselle jollain tavalla tärkeitä tai merkityksellisiä. Sellaisia asioita mistä he ovat jo valmiiksi kiinnostuneita ja mitä voisivat itsekin pyytää. Esimerkiksi SYLI voisi olla hyvä mutta alkuun ehkä tarpeeton, koska monet lapset ilmaisevat haluavansa syliin nostamalla kädet ylös. Tavallaan sille on jo olemasssa viittoma. Meillä ensimmäinen viittoma mitä Tyyppi alkoi käyttää oli LISÄÄ (ks. alla). Ruokailussa esimerkiksi rusinoita saikin LISÄÄ, kun teki viittoman käsillä. Heureka!

Kuva: Papunetin kuvapankki, papunet.net, Elina Vanninen

Miksi käyttää tukiviittomia?

Miksi tukiviittomia sitten kannattaa käyttää? Tukiviittomat auttavat lasta keskittymään, ottamaan katsekontaktia ja ymmärtämään puhetta. Tukiviittomat ovat oiva keino jäsentämään ensin-sitten ajattelua ja struktuuria, ”ensin SYÖDÄÄN, sitten LEIKITÄÄN.” Ne myös auttavat pientä lasta saamaan viestistä irti sen tärkeimmän. Aikuisen puhevirrasta saa tukiviittomien avulla napattua oleellisimman, ”Äiti hakee sulle jääkaapista MAITOA”. Ja ne tukevat näin myös puheen ymmärtämisen kehittymistä, joka kehittyy paljon ennen ensimmäisiä tuotettuja sanoja.

Tutkimusten (esim. Goodwyn, Acredolo & Brown, 2000) mukaan tukiviittomien avulla voi saada ikään kuin varaslähdön puheen kehittymiseen, sillä lapsi saa varhaisessa vaiheessa oppia yhteyden viittoman ja asian/toiminnan/tapahtuman välillä. Saa oppia yhdistämään viittoman ja kuullun sanan toisiinsa, ja sen miten viittomalla voi kommunikoida ja vaikuttaa toiseen. Sama pohjatyö tarvitaan ensimmäisiä sanoja varten ja se perusta on näin jo olemassa.

Puheen kehityksen tukena tukiviittomia tarjotaan usein lapsille, joilla puhe viivästyy. Esimerkiksi jos 3-vuotiaalla lapsella ei ole vielä puhuttuja sanoja, voi tukiviittomista olla apua. Tukiviittomat tarjoavat lapselle keinon ilmaista tarpeitaan ja halujaan, muutenkin kuin huutamalla ja osoittamalla. Tavallista on, että jos puhumattomalla lapsella on ollut kiukkua ja raivokohtauksia, tukiviittomat ovat voineet vähentää niitä. Kun on keino kertoa, ei tarvitse kiukuta. Oppiessaan puhumaan Tyypin sanoista ei aina saanut aikuinen selvää. Monta kertaa samaa tavua toistelleena alkoi helposti Tyyppi turhautua, kun viesti ei mennyt perille. Tilannetta usein helpotti kysymys ”osaatko näyttää (eli viittoa) mitä haluat?” Milloin kysymys oli siitä, että leivälle piti saada JUUSTOA kurkun sijasta tai siitä, että tänä yönä unikaveriksi pitikin saada KETTU eikä pupu.

On ihana päästä osalliseksi pienen ajatuksia jo ennen ensimmäisiä puhuttuja sanoja. Yllätyksekseni huomasin, kuinka hyvä muisti Tyypillä oli hänen kertoessaan menneistä asioita, tärkeistä ihmisistä ja jopa tapahtumasarjoista tukiviittomien avulla. Muistelimme esimerkiksi VADELMIEN poimimista ja SYÖMISTÄ kesällä MUMMIN kanssa, pensaassa lensi MEHILÄISIÄ ja ulkona TUULI kovasti. Ei Tyypin puhuttu sanavarasto olisi yltänyt vielä tällaisiin tarinoihin pitkään aikaan!

Mistä tukivittomia voi opetella?

Kätevä tapa aikuiselle oppia tukiviittomia niin lasten kanssa työtä tekeville kuin vanhemmillekin, on Viito-sovellus. Tätä saa ainakin iPhonelle ja muistaakseni myös iPadille ladattua. Sovelluksessa on aakkosjärjestyksessä lista sanoista, ja klikkaamalla pääsee näkemään viittomakuvan. Myös papunetin kuvatyökalun nettisivuilta löytyy näitä samoja viittomakuvia. Jos kuvaa ei aina ymmärrä täysin, ei haittaa mitään, jos viittoma menisi vähän sinnepäin!

Ihan loistava videopankki löytyy Käsipuhe-sivustolta. Sieltä löytyy arkisia viittomia videoiden muodossa eikä tarvitse arvailla miten ne kädet nyt menikään. Myös Pikku Kakkosessa on viitottua ohjelmaa ja viitottuja loruja!

Tukiviittomat siis tukevat puheen ja kielen kehittymistä, ja jäävät sitten tarpeettomina pois usein kun lapsella on tarpeeksi puhuttua sanavarastoa. On myös lapsia, joilla on puheen ja kielen kehityksen häiriö ja joilla tukiviittomat ovat pysyvä kommunikaatiomuoto, kun puhe ei kehity tavalliseen tapaan. Meillä Tyypin kanssa tukiviittomat ovat pääosin jo mennyttä aikaa, mutta tietyissä tilanteissa niistä on edelleen hyötyä. Vielä erilaiset käsitteet ja abstraktimpi kieli on selkeämpi viittoa. Esimerkiksi 2-vuotiaan uhmakiukun iskiessä on helpompi sanoittaa tunne tukiviittomien avulla, kun ei saa omaa ääntänsä kuulumaan. Tai sitten käytetään viittomia vahvistamaan kuultua, esimerkiksi silloin kun pelkkä puhe kaikuu taaperolla kuuroille korville, vaikkapa pukemistilanteessa ”sitten KENGÄT”:D

Lähteitä ja linkkejä aiheesta

Tietoa tukiviittomista:
http://papunet.net/tietoa/tukiviittomat-kommunikoinnissa

Papunetin kuvatyökalu:
http://papunet.net/kuvatyokalu/fi

Käsipuhe:
https://www.kasipuhe.fi/

Viito-sovellus:
https://itunes.apple.com/fi/app/viito/id560916627?l=fi&mt=8

Pikku Kakkosen lorut:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/05/31/pikku-kakkosen-viitottuja-loruja

Pikku Kakkosen sadut:
https://areena.yle.fi/lapset/1-2450991/s/1-4150824

Tutkimuksia:
Acredolo, L. & Goodwyn, S. (2002). Baby Signs: How to Talk with Your Baby Before Your Baby Can Talk. Chicago: Contemporary Books.

Gongora, X. & Farkas C. (2009). Infant sign language program effects on synchronic mother-infant interactions. Infant Behavior & Development, 32, 216-225.

Goodwyn, S., Arcedolo, L. & Brown C. (2000) Impact of Symbolic Gesturing
on Early Language Development, Journal of Nonverbal Behavior, 24, 81-103.

Kuva: Liane Metzler

Johanna Naamanka

Tableteista ja oman työnsä kehittämisestä kiinnostunut puheterapeutti ja PRT-ohjaaja, jonka päässä pyörii ajatuksia ja ideoita yli omien tarpeiden.

4 thoughts on “Ensimmäinen yhteinen kieli -tukiviittomat

  1. Mielenkiintoinen kirjoitus! ”Lisää” olikin jo esimerkkinä, mutta mitä muita kannattaa ottaa viikon viittomiksi alkutaipaleella? Vinkkejä esim kymmenestä hyödyllisimmästä viittomasta?

    1. Heippa, kiva jos oli mieleinen! Ensimmäiset viittomat menevät niin tilanteen ja yksilön mukaan, että on vaikea antaa kaikille sopivaa listausta. Meillä apua tuli tietyistä viittomista ja Tyyppi otti omaan käyttöön toiset. Alla meidän arjesta poimittuja viittomia. Suuntaa-antava listaus voisi siis olla seuraavanlainen:
      SYÖDÄ,
      PESTÄ,
      ULOS,
      lempiruoka esim. BANAANI,
      mielenkiinnon kohteet esim. KOIRA/KAIVINKONE,
      NUKKUA,
      LISÄÄ (tällä kun voi pyytää mitä tahansa lisää!),
      tärkeä ihminen esim. MUMMI, VAIPPA/PISSA,
      lapsen havainnot esim. SADE

  2. Hei, mielenkiintoni heräsi lukiessani juttua. Voisiko tukiviittomista löytyä apua mutistin arkeen? Työssäni törmään yhä useammin ns. puhumattomiin lapsiin. Kommunikointi heidän kanssaan ei suju, kun piirtäminen sekä kirjoittaminenkin voi olla vaikeaa ja ainakin hidasta.
    Osallistuin keväällä tukiviittomakoulutukseen, mutten ole sen jälkeen päässyt toimimaan mutistin parissa. Onko sinulla kokemusta tai tietoa tukiviittomien käytöstä mutistien parissa?

    1. Hei, en ole kovin perehtynyt mutismiin, joten tämä oli mielenkiintoinen kysymys! Voisin kuvitella, että joillekin mutistisille henkilöille viittomista voi olla apua mutta tuskin kaikille. Mutismi on joidenkin näkemysten mukaan enemmän ahdistuneisuushäiriö kuin kielen kehityksen häiriö ja haasteena heillä on nimenomaan sosiaaliset tilanteet. Yhtä lailla viittoessa ollaan sosiaalisessa tilanteessa. Voi hyvin olla, että tukiviittomat ovat mutistisilla henkilöillä mahdollinen apukeino ja verrattavissa esim. kirjoittamiseen. Mutta kuten sanottu tämä vain oma näkemykseni😊

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *